Sivut

perjantai 19. elokuuta 2022

Festarirannekkeet ja päiväkänni

Lucy: Eriskummallinen viikko. Ensin Emäntä sai kansainvälisen kulkutaudin viime viikon lopulla ja töihin paluu katkesi kahteen ensimmäiseen päivään ja sitä seurasi viiden päivän karanteeni. Hän on ollut viimeeksi sairaana, kun minun sydänvikani ei vaatinut vielä mitään lääkitystä eli 2,5 vuotta sitten. Olihan outoa, että hän makasi yhtäkkiä vuoteessa monta päivää telkkaria katsellen. En saanut edes nuolla hänen nenääsä, kun on kai joku teoreettinen mahdollisuus, että koirakin voi viruksen saada. Outoa oli myös se, että Mestari sitä vastoin ei saanut tautia. Ilmeisesti meillä on niin iso talo, että kun he eristäytyivät välittömästi talon eri päihin ja kävivät eri aikaan keittiössä, niin virukselle ei jäänyt paljoa vaihtoehtoja.

Karanteenikaverit

Tiistaina karanteenit oli lusittu ja minut vietiin vaihteeksi taas eläinlääkäriin verikokeeseen. Testissä on uusi nesteenpoistolääkitys ja siitä suurennettiin annosta ja nyt kontrolloitiin veriarvot. Hyvät oli, joten tällä lääkkeellä jatketaan. Olen päässyt melkein normaalille hengitystiheysalueelle eli uutinen on sinänsä kai hyvä. Eläinlääkäri ehdotti myös kipulääkkeen antamista, koska hänen mielestään aristin selkää. Pilleri sinne tai tänne ei enää tunnu missään, joten nykyisin minut doupataan aamuisin 6 pillerillä ja iltaisin kahdella. (Aamulääkkeissä on kyllä mukana myös vatsahappoa vähentävä lääke närästykseen, vitamiini ja maitohappobakteeri, joita ilmankin varmaan pärjäisin.)

Jaahas, taasko tutkitaan jotain...

Festariranneke

Tänään oli Ronin vuoro vierailla eläinlääkärissä. Siinä on oikeastaan syy, miksi minä tätä kirjailen, koska voitteko uskoa, että minä Neiti Sydänvika olen tällä hetkellä talon vilkkain koira! Jos en minäkään paljoa muuta tee, kuin nukun, syön ja käyn ulkona, niin Roni ei tee tällä hetkellä muuta kuin nukkuu. Roni kävi hammashoidossa. Hänellä kertyy hammaskiveä uskomattomalla tahdilla. Hän kävi viimeeksi vuosi sitten hammasputsauksessa ja nyt oli mentävä taas. Eläinlääkäri oli tarkastuskerralla painanut mätää ulos Ronin ikenistä. Siitä huolimatta, että meiltä pestään hampaita sähköhammasharjalla ja syömme puruluita! Minä olen käynyt elämäni aikana hammaslääkärissä kaksi kertaa, jotka olivat oikeastaan yksi ja sama kerta: ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jouduin sillä kertaa luopumaan yhdestä hampaastani. Roni on jo viisi hammasta kevyempi...

Minähän yritin sanoa, ettei mennä sinne paikkaan, kun siellä tulee aina suu kipeäksi ja outo känni päähän...

Tällä rannekkeella sitä tuntuu pääsevän kaikkiin laitteisiin...

Eläinlääkäri oli pitänyt Emäntää julmana naisena, kun hän oli todennut tämän päiväpöhnän olevan samalla Ronin varpajaiset. Hänestä tuli kuulemma eilen neljän pojan isäukko! Vähän haistoinkin aiemmin kesällä, että jotain syntiä täällä oli tehty, kun minut muka laitettiin vähän saunalle huilailemaan. Mutta että Ronista isukki... Kaikkea sitä saavat vanhat korvani kuulla.

Oli Ronilla eilen vähän hauskemmatkin varpajaiset. Eräs tuttu metsästäjä oli lähipelloilla kyyhkysjahdissa, niin Emäntä vei Ronin kokeilemaan noutamista aidossa tilanteessa. Ei se kauhean hyvin ollut toiminut, koska kyyhkysistä irtoaa kamalasti höyheniä, joten Roni oli kakonut niitä suu täynnä aina, kun oli yrittänyt kantaa lintua. Lisäksi se suu oli varmasti kipeä eilenkin märkivien hampaiden takia, oli todella kuuma ja no lähtökohtaisesti linnun tuominen Emännälle ei ole ihan se paras juttu. Varsinkin vastaanräpistelevät haavakot Roni olisi mieluiten kantanut omaan jemmaan, eikä metsästäjän saaliskasaan. Tunnin jälkeen Emäntä ajatteli, että olisi parempi lähteä kotiin viilentymään, mutta Roni oli sen verran päässyt jutun juuresta kiinni, että olisi vain halunnut partioida ympäriinsä etsimässä kuolleita lintuja. Ehkä joskus voisi ottaa uusiksi sorsametsällä, kun niistä ei irtoa niin paljon höyheniä ja ovat kätevämpiä kantaa.




8 kommenttia:

  1. Meillä oli myös pari viikkoa sitten sama tilanne, että isäntä kaatui tuohon kulkutautiin. Meillä oli sama metodi, eli eristäytyminen ja selvisin itse pälkähästä.
    Jännittävää, miten kauan onneni jatkuu :).

    Kuulostaapa hurjalta tuo Ronin suu-juttu. Oikein mätääkin. Onkohan tuokin asia jotenkin yksilöllistäkin sitten, kun koirillasi on varmaan samanlainen arjen hammashuolto ja ehkä ruokakin samaan muottiin? Toisaalta niinhän se on meillä ihmisilläkin, että toisella säilyy purukalusto paremmin kuin toisilla!

    Ja isot onnittelut Ronille isäksi tulemisesta. Tuliko pentue jotenkin lähiseuduille, että pääset näkemään mukelot? Kolmannesta hännänheiluttajasta et ole vielä ainakaan kirjoitellut 🥰😃?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kieltämättä ihmeellistä, miten toiset sairastuvat ja sitten samassa taloudessa voi säilyä terveenä! Täysin tuurista kiinni!

      Sanoisin kahden koiran kokemuksella, että hammaskiven synty on yksilöllistä. Ennen Ronia en oikeastaan edes uskonut, että koiralle voi syntyä hammaskiveä. (Tai ihmisellekään, kun en ole koskaan itsekään siitä kärsinyt. :D)

      Pentue on valitettavasti 550 kilometrin päässä, joten tuskin niitä tulee ainakaan kovin monesti nähtyä... Kuvia olen onneksi saanut vaikkeivät pennut vielä juuri miltään näytä. Saa nähdä, päätyykö joku meidän laumaan. :)

      Poista
  2. No voe ryökäles...sekö ehättääty se taati nyt teellehhii! :( Toevottavasti mänj kertasaerastuksella nyt ohi ettee ennee tule jäläkijunassa mittää.
    Teellä on sittä nyt molemmat nelj´jalakaset suanna vestarilla käävvä. Ee ehken mitkää mieleeset kyllä oo ollunna.
    Seon se hammaskivj mystinen juttu. Mullehhii tulloo niin ettee muuta kerkijjäes tehäkkää ku laakata sitä poekkeen ottamassa! Ja jatkuvasti olla hampaeta sutimassa...vaekkee tuo näätä mittää aattavan.
    Onnee kovasti Ronille perheellissääksestä... onneks siästyt nuilta hoetohommilta ja yövalavomisilta ku roovva sielä kaakana hoetaa ne. Suat vuan raahassa ihhaella ja katella kommeen jäläkikasvun kuvija! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauti alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Melko sitkeä nuha siitä jäi riipaksi, mutta eiköhän se tuosta tokene.

      Joo omasta mielestämme olisi pärjätty ilman rannekkeita, mutta kai ne meidän parhaaksi sitten oli kuitenkin. Kunpa pysyisi hammaskivi nyt poissa hetken!

      Kiitos onnitteluista! Myy-rouva siellä hoivaa ahkerasti pienokaisia, joten isän homma on aika helppoa. :)

      Poista
  3. Onneksi olkoon jälkeläisistä! Onko suunnitteilla myös oman lauman lisäystä? Nythän olisi taattua laatua tarjolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Lauman lisäys on harkinnassa. Katsotaan kuinka käy. :)

      Poista
  4. Teil on taas ollu tapahtumia, vaik ei kyl kaikki ihan mukavia, Lucy ja Roni. Mut häntä pystyyn ja menoks!

    VastaaPoista