Demo: Olin viettämässä vappua Emännän ja ihmispentueen kanssa Moonan ja Ninnin luona. Olimme käyneet torstai-iltana Emännän ja Moonan kanssa rally-tokotreeneissä, vappupäivänä yhdessä lenkillä ja illalla mökillä paistamassa makkaraa. Jo perjantaina lenkillä oli hyvin kuuma ja Emännältä jäi muutama sydämen lyönti välistä, kun Moona kävi nuuskimassa horroksesta herännyttä rantakäärmettä. Kotiin tultuaan hän tokaisi Moonan ihmisille, että Moonan pelottomalla, jopa uhkarohkealla, luonteenlaadulla on pieni ihme, että koira täyttää tiistaina jo 8 vuotta.
Lauantaina emme olleet ehtineet vielä käydä lenkillä, mutta vietimme rauhallista koiran elämää vuoroin sisällä ja ulkona maleksien. Sää oli jälleen hyvin lämmin. Yhtäkkiä havahduin sisältä päivälevoltani ja kuulin, että Moona haukkui kimakasti ulkona. Lähdin tietenkin tarkistamaan asiaa ja olohuoneen ulko-ovikin oli juuri sopivasti raollaan.
Talon päädyssä oli täysi hässäkkä käynnissä. Kyykäärme oli madellut aidatulle pihalle ja Moona yritti raivoissaan karkottaa talon seinustalle linnoittautunutta tunkeutujaa haukkumalla. Käärme sihisi pää pystyssä, vartalo jouseksi viritettynä. Seurasin hämmästyneenä välikohtausta tietämättä oikein, mitä tehdä. Mielelläni olisin toki auttanut Moonaa ja osallistunut käärmeen karkotukseen, mutta joku tuossa pötkylässä kuitenkin vähän myös puistatti minua ja sai vetäytymään taaemmas.
Samassa Emäntä jo ryntäsikin paikalle. Hän oli herännyt päiväuniltaan, kurkistanut ikkunasta, mitä tapahtuu ja huomannut Moonan haukkuvan aivan väärään suuntaan eli maata kohti. Hän käski meidät heti pois ja vaikka yritin vielä kurvata käärmeen luokse, ettei se pääsisi pakoon, niin Emännän määräävä ääni pakotti minut siirtymään sisätiloihin. Emäntä hoiteli käärmeen pois pihasta ja tuli sisälle tarkistamaan tilanteen.
Moona istua kyyhötti sisällä apeana. Minä tutkin nuuskien huolestuneena hänen suupieliään. Hänen kielestään tuli verta eikä hän mielellään antanut edes oman emäntänsä tutkia suutaan. Seisoin suojellen Moonan vieressä. Välillä hän yritti vinkuen raapia kipeää, nyt jo vauhdilla turpoavaa kieltään ja suutaan. Jossain vaiheessa otatellessaan kyyn kanssa Moona oli saanut käärmeeltä pureman. Emäntä yritti hermostuneena ja siitä syystä hieman kovakouraisesti tutkia minua, olinko myös saanut osumia. Loukkaannuin ja pakenin sängyn alle. Emäntä yritti vielä kutsua minua luokseen ja tunnustella suutani, tassujani ja vartaloani, mutta ei löytänyt minusta pistojälkiä. Myös kehonkielen puolesta oli selvää, kumpi meistä oli saanut osumia. Moona vain istui paikallaan edelleen selvästi tuskaisen näköisenä, mutta minä olin edelleen oma itseni. Emännät päättelivät, että olin ollut vain adjutanttina mukana antamassa taustatukea.
Seuraava operaatio oli saada yhteys johonkin eläinlääkäriin, jotta Moona saataisiin hoitoon. Päivystävän eläinlääkärin numero oli tietenkin varattu, mutta ennen kuin lähintä eläinsairaalaa ehdittiin etsiä, soittikin päivystäjä jo takaisin. Päivystykseen oli huomattavasti lyhyempi matka kuin lähimpäänkään sairaalaan, joten meidän Emäntämme päätyi viemään Moonan sinne. Sydän kurkussa hän ajoi koko 40 minuutin matkan toivoen, että Moona selviäisi lääkäriin asti.
Perillä Moona oli onneksi edelleen tilanteeseen nähden hyvissä voimissa. Hän käveli omin jaloin sisälle ja hän pääsi nopeasti tiputukseen. Eläinlääkäri sanoi, ettei hänellä ollut koskaan ollut tällaista päivystysvuoroa. Koko päivän hänen luonaan oli ollut koiria tiputuksessa käärmeen puremien jäljiltä jonoksi asti! Äkisti lämmennyt ilma oli herättänyt kaikki käärmeet kerralla ja sillä oli seurauksensa nelijalkaisten kanssa kohdatessa.
Pari tuntia Moona oli tiputuksessa ja koko sen ajan hän nojasi Emäntään, joka huolehti, että neste pääsi virtaamaan kanyylista suoneen. Moona oli ollut esimerkillinen potilas, joka oli nöyränä antanut lääkärin hoitaa. Vielä pois lähtiessä hän otti mielellään vastaan lääkärin rapsutuksia.
Lauantai-illan ja sunnuntain ihmiset kuljettivat Moonaa ulkona vain hihnassa ja he tutkivat kaikki Moonan pissat siltä varalta, että ne muuttuisivat väriltään tummiksi. Moona sai kipulääkettä ja hän oli selvästi vaisu. Sunnuntaina hän osoitti vähän jo paranemisen merkkejä, kun hän jaksoi hieman kiinnostua kerjäämisestä ja välillä hän melkein heilutti jo häntäänsä. Kerran hän jopa laiskasti yritti alistaa minua kävelemällä ylitseni, mikä tässä tapauksessa oli ihan hyvä merkki. Sunnuntaina me lähdimme pois, mutta maanantaina Moona oli ilmeisesti ollut taas jo oma itsensä. Tällä hetkellä näyttäisi siis lupaavasti siltä, että hän selviää tästä kamalasta kohtaamisesta. Kyyn purema on vain siitä viheliäinen ja vaarallinen tapaus, että myrkky saattaa vahingoittaa sisäelimiä tavalla, joka selviää vasta päivien päästä. Moonan voinnin seuranta siis jatkuu edelleen.
Ja tiistaina Moona siis täytti 8 vuotta kaikesta huolimatta, vaikka vähän jännäksi menikin kalkkiviivoilla!
