Sivut

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Haistelua helteessä ja pientä huolta



Tässä kuvassa on varmaan tiivistettynä tärkeimmät. Olimme mökkeilemässä Ninnin luona, on ollut lämmintä ja minä olen jälleen häkkilevossa. Pihkuran selkä kun alkoi taas vihoittelemaan. Juuri mejä-kauden alkuun. Tarkoittaa, että minun kauteni oli kai sitten tässä.
    Perjantai-iltanahan kävi niin, että Emäntä kuunteli, kun nukuin keittiönlattialla, ja huomasi, että jokainen uloshengitykseni oli itseasiassa hiukan valittava. Hän tunnusteli minua ja selkähän se aristi, vaikkei mitään erityistä ollut sattunut. Hän antoi minulle kipulääkkeen.
    Tunti siitä ja menin hyvin levottomaksi. Olin lopulta niin rauhaton, että Emäntä soitti päivystykseen. Juuri samalla hetkellä, kun eläinlääkäri vastasi, oksensin vatsani sisällön sohvalle. Kipulääkkeet eivät oikein sovi minulle. Eläinlääkärin kanssa todettiin, etten ole hengenvaarassa, vaan voin jäädä kotiin nukkumaan yöksi. Jos jalat alkaisivat halvaantua alta, niin pitäisi heti lähteä leikkaukseen, mutta muutenhan hoito on vain lepoa ja kipulääkkeitä. Niinpä olen ollut häkissä ja eläinlääkäriin mennään vasta arkena.


Eniten tässä on syönyt koiraa se, että muut pääsivät jäljestämään paitsi minä! Lauantai-iltana Emäntä kävi tekemässä jäljet Ronille ja Ninnille. Ronia täytyi pitää kiinni, ettei hän olisi rynnännyt perään.

Sunnuntaina jäljet vihdoin ajettiin melkoisessa helteessä. Ronia sää ei haitannut, mutta lapinkoiralle jäljestyskeli ei ollut aivan ihanteellinen. Sitkeästi Ninnikin kuitenkin meni oman jälkensä. Ninni lähti rauhallisesti liikkeelle ja eteni hyvin pienen matkan ensimmäiselle kulmalle. Kulmalta hän löysi jatkon itse, mutta valitettavasti pieni tuulen vire painoi jäljen hajun kuivassa metsässä ja rinteessä vielä sivuun ja hän kulki aika sivussa ilmavainun ohjaamana. Toiselle kulmalle hän tuli niin hankalasta suunnasta, ettei jatko löytynyt. Emäntä auttoi hänet kolmannen osuuden alkuun ja kaato löytyi.
    Roni meni oman jälkensä tuttuun tapaan maksimaalisella vauhdilla, mutta jopa aavistuksen makauksia merkaten. Emäntä kehui häntä makausten huomioimisesta. Katkokulma tuli liian lähelle metsätietä, joten sen selvittämiseen Roni tarvitsi vähän Emännän apua. No lähinnä Emäntä veti Ronin takaisin metsään, jolloin hän jatkoi itsenäisesti jäljen etsimistä.
    Oman jälkensä jälkeen Ninni innostui jäljestämisestä niin, että hänen isäntänsä antoi hänen haistella vielä Roninkin jäljen. Nyt Ninni vasta todenteolla havahtui jäljestämisen hauskuuteen ja hän meni tämän toisen jäljen erityisen tarkasti nenä maassa ja makaukset hän tutki huolella. Ehkä hänessäkin on ainesta...


Jälkiharjoitusten jälkeen Ninni ja Roni olivat rauhallisia koiria loppupäivän.

Paitsi mölkkypeli herätti heidätkin. Ihmiset vain valittivat, ettei pelaamisesta meinannut tulla mitään, kun mäyräkoira ja lapinkoira kuskasivat puukapuloita vuorotellen ihmisille ja ihmisistä pois päin. Lopulta päästiin kompromissiin, että koirilla oli omat kapulat ja ihmisillä omat.


Roni tosin olisi halunnut vielä senkin jälkeen edes istua pelikentällä, vaikkei mihinkään enää koskenutkaan.

Koiria ei vahingoitettu pelissä.

Sunnuntain kohokohta oli pieni soutelu ihmisten kanssa. Roni oli tietenkin venees eka, venees vika, mutta mielellämme me muutkin istuimme kyydissä.


16 kommenttia:

  1. Voe surku tuota kippeetä selekee! :( Toevottavasti se männöö levolla ja liäkkeellä ohi. Pittää vuan koettoo nyt ottoo raahallisesti. Vaekka eekaet sitä paljoo tie mielj riehuvakkaa jos on kippeenä.
    Mitenkä ne immeeset ee tykännä että olitta pelissa matkassa?? Paljo jännempätähän se pelj on ku on enämpi pelloojia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi vuottahan tässä jo sai tallustella välissä, kunnes nyt taas on lenkit pannassa. Jospa se tästä taas muutaman viikon levolla iloksi muuttuisi.
      Mölkkyyn ei kuulemma kuulu sellaisia pelikatkoja, jolloin ajetaan numeropalikoita ja heittokapulaa takaa. :D

      Poista
  2. Voi ei, kurjia nuo selkävaivat, mutta toipumisia sulle Lucy! Mutta hienosti ootte veneessä. Meidän vene mökillä ei ole enää kulkukelpoinen. Ja uutta ei oo hankittu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veneily on yllättävän hauskaa! Varsinkin Roni on todella innostunut kaikenlaisista vesialuksista. Viime kesänä hän mm. istui yhden illan sub-laudalla odottamassa, että joku lähtisi melomaan. :D

      Poista
  3. Pikaista toipumista selkävaivoista ! Oho miten hienosti osaatte olla veneessä, täällä kerran yritettiin mutta Nero ei rauhottunut ollenkaan niin ei sitten toista kertaa yritetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoirat kävelivät reunusta pitkin välillä veneen ympäri, mutta pienen koiran askelista vene ei keinahtanut suuntaan eikä toiseen. Toista on varmaan ison koiran istua veneen kyydissä, jos vene keikkuu aina kun asentoaan vaihtaa...

      Poista
  4. Voi Lucy-neiti miten huonoa tuuria, että selkä äityi kipuilemaan. Pikaista täydellistä paranemista sulle! Palvelijatar äimistelee miten hyviä veneilijöitä olette. Väittää etten minä ikinä pystyisi samaan. No, mistä Se muka senkin tietää, kun ei olla ikinä soutuveneessä oltu. Suomenlinnan lautalla matkustan ihan tyylikkäästi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sinulla sitten jo vankkaa kokemusta vesillä olosta, että varmaan se pienemmässäkin paatissa onnistuisi. ;)

      Poista
  5. Pikasta tervehtymistä kauniille Lucy-neidille!
    Vaan onpa muilla ollu taas reipasta menoo ja meininkiä. Kuulkaa, ku meijän Enskun mettästyskaveri sanos, että hän tekee meille mialuusti verijäljen, siis tiästy vaan Wiimalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sitten, miten Wiima on ottanut jäljestyksen vastaan. :) Varmasti hyvin menee, niin kuin kaikki muukin etevällä tytöllä.

      Poista
  6. Ihana Roni istumassa mölkky-pölkkyjen takana! Seuraavalla kerralla sitten koirat mukaan peliin? :D http://teamvallattomat.blogspot.fi/2013/06/koiramolkky-kiva-kesapeli.html

    Voi, että. Veneilemään olisi koirien kanssa kyllä niin mukava päästä, se on niistä hirmu kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Hauska pelimuunnelma! Tuota täytyy kokeilla!
      Roosa piti veneilystä valtavasti, Ninniä vielä vähän jännittää veneeseen meno. Lucy ja Roni eivät ole päässeet pitkille matkoille, mutta pienet pyrähdykset ovat kivoja. :)

      Poista
  7. Vaikka te mäyräkoirat olettekin monin tavoin herttaisia, en voisi itselleni ottaa pitkäselkäistä koiraa. Toivottavasti se selkä tokiintuu! <3
    Minullakin on kokemusta mölkystä koiran kanssa ja muistissa, kuinka koira juoksi heittokapula suussa pitkin tonttia iso mies perässä puuskuttaen. Hauskaa oli kaikilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkä on meidän heikko kohta... onneksi suurin osa toki elää elämänsä onnellisesti terveinä ilman selkäongelmia, mutta sitten on meitä epäonnisempia, jotka joudumme oloamme välillä kuulostelemaan.
      Hauska mölkkymuisto! :D

      Poista
  8. Kyllä on koirien saatava olla mölkkypeleissä mukana :) ! Hienosti hoiti Roni tuota laskijan roolia filmillä!
    Toivottavasti selkäongelmat helpottavat eikä tule ikävyyksiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tunnu selkä enää kipeältä, mutta varovasti vielä ulkoillaan.
      Koirat ovat mieluiten aina kaikessa mukana. :)

      Poista