Sivut

perjantai 11. toukokuuta 2018

Aurinkoiset myyräkoirat

Kivoissa keleissä on saatu viime päivät lenkkeillä. Tänään tehtiin vielä aika mittava lumilöytö. Oli mukava hieroa turkkia lumipenkkaan, kun lämmintä oli liki parikymmentä astetta.


Minä poikapa pääsin keskiviikkoiltana sellaiseen naksutinkoulutukseen! Lucy-neitikin oli kuulemma aiemmin ollut sellaisessa. Olin aluksi kauhean utelias muista paikalla olleista koirista. Sitten Emäntä yritti vielä opettaa jotain ihan outoa uutta temppua, että minun olisi vissiin pitänyt laittaa tassuni sellaisen pakasterasian kannen päälle. Ei oikein lähtenyt. Minun olisi itse pitänyt keksiä kokeilemalla, että mitä pitäisi tehdä, mutta minä jöllötin paikallani ja yritin kurkkia, mitä muut tekevät. 
    Vähän helpotti sitten, kun tehtiin tavallisia rally-tokoliikkeitä. Niissä sentään tiedän, mitä pitää tehdä, ja Emäntäkin pääsi vihdoin palkkaamaan naksuttimella. Olin ensin hihnassa, mutta kun se tuntui olevan tiellä koko ajan, niin sain olla sitten irti, kunhan tottelin. Pysyin Emännän lähellä, vaikka toiset kiinnostivatkin. Emäntä sanoi, että se oli hienoa edistystä vaikkapa kahden vuoden takaiseen, kun en vielä voinut olla koiratreeneissä irti. Ihan niin innoissani en ollut kuin omissa rally-tokotreeneissä, kun ihmetytti tällainen outo treeni, mutta kai se hyvää tekee treenailla välillä uudellakin tavalla.


Torstaina käytiin kiertämässä koko pururata! Rauhallisesti mentiin, kun ei ollut kiire mihinkään. Litsuteltiin ojissa ja lammen rannalla minä kävin heittämässä talviturkin ihan kunnolla uimalla.


Yksi parhaista hetkistä oli, kun saalistettiin myyriä ojanpenkalta. Pääsivät mokomat pakoon, mutta saatiin sentään kaivamisen riemu!


Kaiken litsuttelun, kierimisen ja kaivamisen jälkeen työnmerkit olivat selvästi luettavissa turkeistamme.



Kuitenkin hieman järkytyksenä tuli se, että kotona täytyi mennä pesulle. Kaiken kukkuraksi Emäntä vielä keksi, että tämä olisikin vuotuinen vaahtopesupäivä! Toisin kuin valkoiset koirat, me mustat ja ruskeat koirathan emme juuri likaannu, joten meitä tarvitsee harvoin pestä saippualla muualta kuin joskus vatsavaivaisena hännän alta, mutta kerran vuoteen Emännällä on ollut tapana pestä meidät kokonaan.


Pesun jälkeen Emäntä olisi halunnut kokeilla föönaamista. Arveluttava laite. Juuri ja juuri sieti käydä näykkäämässä kalkkunajauhelihat Emännän kädestä sen vierestä, mutta ei siinä turkki ihan ehtinyt kuivua.


Me luotetaan edelleen enemmän mattoon kuivaamiseen kuin föönaamiseen.

6 kommenttia:

  1. No jopa ootte taas reenanneet ja puuhanneet kaikkee kivaa, Lucy ja Roni. Myyrämettästys kuulostaa luamulta ja multaselta harrasteelta,just sopivalta siis, tulipa sitten saalista eli ei. Toi vööni kyl näyttää vähän pelottavalta, kantsuu luattaa vanhoihin kuivauskonsteihin mialummin. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myyrän metsästystä voisi tehdä useamminkin, jos ei olisi yleensä aina niin kiire lenkillä. :) Ja vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia!

      Poista
  2. Oikea unelmapäivä taas teillä. Palvelijatar sanoo, että jos Se syntyisi uudelleen mäyräkoirana Se pitäisi huolen, että pääsisi teidän kotiin, jossa järjestetään aina kiinnostavia aktiviteetteja ja ymmärretään koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän niitä ole muitakin hyviä koiraperheitä... :) Sinulla on se kadehdittava etuoikeus, että saat olla melkein aina Palvelijattaresi kanssa. Meidän Mestarit ovat ärsyttävästi aina päivät poissa.

      Poista
  3. Kyllä se silkkinen mäykkytukka kuivuu ilman föönejäkin. ;) On teillä ollut riemukas ojareissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuivunut ennenkin ja kuivuu vastakin ilman laitteiden apua. :) Kunhan kokeiltiin... kuulemma näyttelyihin voisi saada kauniimman turkin tuolla tavalla kuivaamalla. Tiedä häntä...

      Poista