Sivut

perjantai 18. tammikuuta 2019

Pikakelaus tähän päivään

Kaksi viikkoa sitten meikäpoika pakattiin autoon ja kuljetettiin jonnekin kaarihalliin, jossa oli sata muuta koiraa. Hyvin äkkiä tein tilanne kartoituksen ja hoksasin olevani jonkin asteisessa koiranäyttelyssä.

Koiranäyttelytunneskaalani menee suunnilleen näin:

1. Autosta hypätessä: "Täältä tulee hirmuinen Roni ja joka yrittää minulle ryttyillä saa kuonoonsa heti!!" Emännän mahtikäsky, jolla hän langettaa rauhoittumisloitsun: "Roni kunnolla!"

2. "Kappas, täällä tuoksuu monenlaisille koirille. Tuolla on tyttöhajuja. Seurataanpa niitä pois päin tuosta ovesta, jota kohti kaikki muut kulkevat.

3. Sisään mennessä: "Ei, ei, ei... mikä tämä hornankattila on?! Päästäkää minut pois. Apua, mäyräkoira hädässä! On niin kuuma. Henki loppuu ja pyörryttää. Avaa jo se häkin ovi!!"

4. "Huh, turvassa omassa häkissä. Kun olen täällä hiljaa liikkumatta, niin kukaan ei huomaa, että olen täällä."

5. Hetken rauhoittumisen jälkeen: "Ai ulos häkistä? Voin kai minä tulla vähän jaloittelemaan. Täytyy venytellä ensin oikein kuuuuunnnoooollla. Joo anna vain herkkuja. Anna vielä. No tässähän minä seison asennossa! Anna lisää herkkuja!"

6. "Ahaa siirrymme kehään. Seisotaan seisotaan. Täällä on joku vieras ihminen. Onko se tuomari? Arvosteleeko se minua? Olenko tarpeeksi hyvännäköinen? Entä jos hän ei pidä minusta? Liikkeelle!? Mutta tuo tuomari KATSOO!"

7. "Tulen tulen. Kyllähän tästä ehkä selviääkin hengissä. Tuomari vain katselee. Lattia tuoksuu tassuille ja lihapullille... Mihin sinä nyt minua... Pöydälle?! Tuomari lähestyy. Voi ei se aikoo tutkia minua. Älä koske kiveksiin. Älä koske kiveksiin. Älä koske kiv... eeeiiihh!!!"

8. "Minä vihaan sinua Emäntä. Vihaan. Miksi toit minut tänne. Vieras ihminen koski minua taas uikkarialueelle. Ja suuhun. TAJUATKO KUINKA MONEN MUUN KOIRAN UIKKARIALUETTA JA SUUTA SE ON KOSKENUT ENNEN MINUA? Kävele kuule iloisesti edestakaisin keskenäsi."

9. "Siinäkö se oli? Onko se ohi? Olinko hieno poika? Enkö ollutkin todella hieno poika?? Palkitse minua! Anna herkkuja!"

10. "Päästä minut häkkiin ja ilmoita, kun tämä on ohi, jotta voimme mennä kotiin."


"Turatassut" täytyi siistiä...

Viikko sitten meikäpoika (ja tällä kertaa myös Lucy-neiti) pakattiin autoon ja ajettiin 350 kilometrin päähän johonkin kuplahalliin (Lucy-neiti jäi majapaikkaamme, olimme reissussa kaksi yötä). Tällä kertaa nopea analyysini paljasti, että olimme koiranäyttelyssä, jossa oli ainakin tuhat koiraa.

Kävin läpi tavanomaisen tunneskaalani. Tällä kertaa ei riittänyt, että kävin kehässä kahdesti vaan jouduin menemään peräti kolme kertaa tuomarin eteen ja ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni jouduin "isoon kehään" eli päivän lopuksi käytävään ryhmäkilpailuun. En sentään joutunut sinne itsekseni (sain arvostelun ERI, mutta ilman sen kummempaa mainetta ja kunniaa) vaan kasvattajaryhmän mukana. Siellä me neljä pientä nakkikoiraa seisoimme ahtaassa esiarvostelukehässä hirmuisia vasikankokoisia kauhuja vastapäätä ja siinä rupesi yhdellä jos toisella polvet lyömään loukkua. Isossa kehässä riitti, että juoksimme kehän toiseen päähän ja seisahduimme sinne ja sitten meidän kummaltakin puolelta valittiin kasvattajaryhmä jatkoon ja me saimme lähteä kotiin. Sellainen five seconds in fame tällä kertaa!
    Emäntä oli sitä mieltä, että tämä oli minun näyttelyurani huipentuma ja päätös, mutta kasvattaja yritti vielä houkutella käymään joskus toistekin. Saapa nähdä. Minua ei yhtään haittaisi, jos emme enää menisi, mutta ilmeisesti Emäntä jo "vähän selaili" joitain näyttelyitä, jotka olisivat ennen uimakautta. (Uiminen saa turkkini kesäisin niin pörröiseksi, että näytän välillä pulloharjalta. Näyttelyyn ei voi mennä sellaisella turkilla ja Emäntä ei halua opetella föönaamaan turkkiani. Minäkään en halua, että hän opettelisi föönaamaan turkkiani...)

Oma häkki on näyttelyn paras paikka

Hornankattila, joka oli tällä kertaa viileä. En ole ennen nähnyt Emännän sinertävän minua esittäessään. Punoitus on yleisempi väri.

Iltalenkillä majapaikan lähistöllä

Kasvattaja antoi valiolahjaksi tällaisen hienon lampun! Sen valossa on mukava muistella kaikkia pitkiä, hikisiä päiviä metsässä, joiden ansiosta valionarvot saavutettiin.

Emäntä on ottanut käyttöön aiemmin lahjaksi saamansa koiratreenilapaset. Nämä kädessä voi treenata kylmälläkin ilmalla.

No mihin se nännikumi nyt katosi...

Tänään oli aika kirpsakka pakkanen. Kävin lenkillä Emännän kanssa kahden. Lucy-neidillä oli muka muita kiireitä, mutta epäilen, että hän kavahti ennemminkin kylmyyttä.


Minulla OLI muita menoja! Minulla oli tärkeä, huipputason vierailu paikalliseen iltapäiväkerhoon. Eräs pieni, sitkeä koiransilittäjä antoi minulle lähes 60 minuutin korvanlehtihieronnan.

12 kommenttia:

  1. O-ou! Vai olit sinä Roni hornankattilassa! Me ollaan tollaselta paikalta vältytty, paitti Myrsky on ollu pentuna pari kertaa. Mu ihan gaumeeta, tommonen poikien uikkarialueen nypyttely. Hianosti kestit kuiteskin ja menestystäkin tuli, joten onnee ja sillee kaikkee hyvää. Joo.
    Lucy-neiti on siävä Kaverikoira, varmasti tuatat paljon iloo ja valoo lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelyt on muuten ihan jees, mutta miksi aina täytyy koskea yksityisiin paikkoihin? Vaikka kuinka yrittää kyyristyä ja vältellä kosketusta, niin aina tuomarit löytävät ne herkät kohdat.
      Kaverikoirailu on kivempaa, kun siinä ihmiset ymmärtävät, mihin koiraa saa koskea ja millä tavalla! :)

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar19. tammikuuta 2019 klo 13.08

    Kiitos jälleen hauskasta postauksesta! Olette te kyllä mainio parivaljakko, Lucy-neiti ja Roni. Me ollaan eukon kanssa ihan ihmeissämme miten paljon kaikkea jännää te teette kaiken aikaa. Kumpikin niin upeita pitkäkarvaisia, ettei paremmasta väliä. Sopivan erilaiset luonteetkin teillä on. Onnea tuleviin koitoksiin ja kiitos hauskoista päivityksistä elämästänne. Me roikutaan sitkeästi linjoilla kurkkimassa mitä puuhaatte siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mekin käydään aina seurailemassa, mitä te olette puuhailleet, vaikkei ihan joka postaukseen ehditä kommentoida. :)

      Poista
  3. Tuas melekeen henkeen ottaa ku lukkoo mittee kaekkee haaskoo teelle on tapahtunna! :) Paetsi se yksityisiin paekkoehin nykiminen ee oo kyllä suotavata suati mukavata. Vaekka kuinka oes tuomarj tahi vaekka viemärj.
    Onnee paljo hienosta mänestyksestä nii näätelmissä ku kaverj´koeraeluissa! Työ ootta kyllä mahtavan hieno parj´valjakko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi... Onneksi ei viemäri sentään! :D
      Kiitos! Suurin osa meidänkin ajasta kuitenkin kuluu sängyssä kerällä. :)

      Poista
  4. Onpas hyvin ja hauskasti kuvailtu tunneskaala ! Hih pikkasen nauratti kun pelkäsit että tuomari koskee kiveksiin....ymmärrän kyllä että ei se ole mikään naurunasia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin kiusallista, kun aina pitää kokeilla hännän alta. Enkä tykkää kyllä suuhun katsomisestakaan. Muuten saa kyllä tutkia rauhassa. :)

      Poista
  5. Teillä on riittänyt mukavia touhuja, näyttelyitä ja kaverikoirailua. Toki tuo privaattipaikkojen tutkiminen ei varmaankaan ole kovin kivaa. Onneksi kaverikoirailussa sellaisilta välttyy. Tuot kyllä varmasti paljon iloa kaikille kohtaamillesi nelijalkaisille tuossa kaverihommassa.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverikoirailu on kivaa. Pääsee uusiin paikkoihin ja näkee uusia ihmisiä ja vähän koiriakin. :)

      Poista
  6. Onnituksia kehäkomeudelle! :) Hieman on samanlainen tunneskaala minullakin aina näyttelyyn mentäessä - enkä edes ole koira, en edes händleri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Emäntäkin toivoisi, että hänellä olisi koiranäyttelyissä mukana oma häkki, jonne voisi ryömiä välillä turvaan lepäämään. :D

      Poista