Sivut

perjantai 25. tammikuuta 2019

Järjestyksenvalvoja Roni

Useampaan otteeseen on ehkä täällä ollut esillä minun mukavuudenhaluni ja taipumukseni elämästä nautiskeluun, mutta harvempi ehkä tietää, että minä olen meistä lopulta se, joka on mukautuvaisempi ja tyytyväinen vähään. Kun minulla on vain pehmoinen, lämmin peti (mieluiten ihmisen lähellä tai vähintään samassa tilassa) ja saan välillä ruokaa ja pääsen ulos tarvittaessa, niin minulla ei ole erityistä syytä tehdä itsestäni numeroa tai hoputtaa ihmisiä toimintaan.

Roni sen sijaan huolehtii, että asiat tapahtuvat ajallaan ja samoin kuin on aina ennenkin tehty.

Pitäähän maailmassa nyt joku järjestys olla!

Pitää, pitää! Ja sinä olet se virallinen valvoja, joka kaiken järjestyksestä huolehtii.



Roni esimerkiksi tuntee kellon todella hyvin. Illalla puoli kuuden aikaan hän alkaa steppailla huoneesta toiseen ja lähestyy Emäntä-ihmistä vakava katse silmissään. Pian on aika!
    Viittä vaille kuusi Roni venyttelee itseään ja haukottelee merkitsevästi keittiössä. Jos Emäntä on toisessa huoneessa, menee Roni hänen luokseen ja nousee tassuilla jalkaa vasten.
    Toissa viikolla Emännällä oli töitä ja hän ei voinut keskeyttää hommiaan, vaan iltaruoka venyi 40 minuuttia. Minä makasin ihan tyynesti sykkyrällä hänen jalkojensa päällä hänen naputellessaan tietokonettaan sohvalla, mutta Roni hyppäsi sohvalta, käveli keittiöön, ilmestyi kohta olohuoneen ovelle, hyppäsi sohvalle, nousi Emäntää vasten ja nuoli naamaa, hyppäsi lattialle, vingahteli...

Kun iltaruoka sitten vihdoin tarjoillaan, saattaa Roni näykkiä muutaman nappulan omasta kupistaan, jonka jälkeen alkaa seuraavan rituaalin odotus. Minähän voisin hyvin tässä vaiheessa vetäytyä takaisin nokosille sulattelemaan maistuvaa, joskin määrältään vaatimatonta ja niukkakalorista ateriaani, mutta Ronille iltalenkki on iltaruokaa tärkeämpi osa päivää.

Säännöllinen, päivittäinen liikunta on äärettömän tärkeää terveyden ja kunnossa pysymisen vuoksi!



Meillä ei myöskään kukuta pitkin öitä. Ainakaan vahingossa huomaamatta. Joskus Emäntä jäi viikonloppuiltana istuksimaan olohuoneeseen tietokoneelle vielä meidän iltapissatuksen jälkeen, ja hän ihmetteli, miksi Roni tuntuu olevan niin rauhaton. Lopulta hän yhä kummastellen kävi iltapesuillaan ja meni sänkyyn. Roni lösähti saman tien uupuneena, mutta huojentuneena omaan petiinsä ja kävi nukkumaan. Tajusihan se Emäntä vihdoin tulla nukkumaan, että voi koirakin käydä rauhassa yöunilleen!

Viikonloppuaamut ovat minulle hieman kriittistä aikaa, mutta oletko huomannut Lucy-neiti, kuinka hienotunteisesti nykyisin annan teidän kaikkien nukkua aamulla rauhassa pitkään! Jopa aamukahdeksaan asti aivan hiiskumatta! Ja sittenkin ihan vain varovasti käyn sängyssä pyörähtämässä ja tekemässä tilannekartoitusta Emännän silmien unihiekan paksuudesta, että joko siellä alettaisiin heräilemään, vai vieläkö turataan untenmailla tuntitolkulla. 

Täytyy myöntää, että siinä olet kehittänyt ihailtavaa itsehillintää! Nuorempanahan sinut täytyi käyttää viikonloppuaamuina ulkona samaan aikaan kuin muulloinkin, minkä jälkeen Emäntä vielä usein kömpi takaisin peiton alle tirsailemaan. Joskus olemme käyneet aamulenkillä vasta lähempänä yhtätoista!



Rally-toko-menestyksemme on osittain myös Ronin aktiivisuuden ansiota. Roni pitää huolen siitäkin, että viikoittain treenataan ja mieluiten useampana iltana. Usein on päiviä, että on jo käyty koirapuistossa ja iltalenkillä ja Emäntä kuvittelee jo tarjonneensa koirilleen virikkeitä, jotta voisi nauttia hieman vapaa-ajasta, mutta ei. Roni ei ole vielä tyytyväinen. Edellisestä treenikerrasta on kulunut liian kauan aikaa ja sitä paitsi Ronilla on tylsää. Kuljeskelua, katseita, huokailua, haukottelua... "Mitä nyt, Roni?" Emäntä kysyy, "Pitäisikö vielä tehdä jotain?" Hännän heilahdus. Ei auta kuin kaivaa herkkupalat ja naksutin esiin ja harjoitella jälleen kerran hieman oikealla kääntymistä, edestä puolen vaihtoa, oikealla peruuttamista jne.

Oppimisen A ja O on toistojen määrässä! Enkä minäkään ihan kohtuuton ole! Monestihan riitti, että harjoiteltiin kertaalleen käytösruutua eli oltiin paikallaan keittiössä kaksi minuuttia istuen tai maaten ja olin jo tyytyväinen siihenkin. (Silloin kun käytösruutu vielä oli osa rally-tokoa.)


Tällä viikolla on ollut vähän rankkaa, siis Ronilla, kun on ollut päiviä, jolloin lenkkeily ei vain yksinkertaisesti ole onnistunut liian kovan pakkasen vuoksi. Torstaina oli muun muassa tällainen päivä, että tehtiin iltalenkkiennätykset: ulko-ovelta kadun varteen ja takaisin. Alle 100 metriä, mutta kumpikin koira ehti tehdä tarpeensa sillä matkalla ja palelluttaa varpaansa. Sen jälkeen pidettiin ihan kohtuulliset rally-toko-treenit kellarissa, mutta vielä Roni oli rauhaton. Lopulta Emäntä etsi meille uudet puruluut (lattiallahan on aina tarjolla puruluita, mutta ei se ole sama asia, kun ne ovat koko ajan saatavilla...) ja vetäydyimme tahoillemme järsimään niitä. Vajaan puolen tunnin päästä palasimme kumpikin Emännän luo sohvalle ja Ronikin saattoi heittäytyä rennosti pitkälleen.

Ja sanopas Roni, mikä se oli mikä sai sinut tänään levottomaksi?

Mikä muka...?

No kun Emäntä istui keittiössä ja selaili tablettia?

Niin no minusta hänellä oli epämukava asento keittiönpöydän ääressä. Ja eihän hän koskaan istuskele keittiössä iltaisin, kun sohvakin on keksitty. Minä vain halusin muistuttaa häntä, että yleensä on ollut tapana viettää iltaa olohuoneessa sohvalla kenties mäyräkoira tai pari vieressä...

Niin sinäkin rauhoituit heti, kun Emäntä istui tutulla paikallaan sohvan nurkassa. Kävit vähän aikaa makoilemassa meidän vieressämme ja menit sitten itse makkariin torkkumaan.

No ei minun nyt koko aikaa tarvitse olla äärellään vahtimassa, kunhan kaikki vain on siten kuten on aina ollut.

12 kommenttia:

  1. Jepulis jee, kyllä se paras elämä syntyy just rutiineista, Roni. Terkuin sielunveljesi Tuisku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että on muitakin tavallisen arjen arvostajia! Tuttuus tuo turvaa.
      Ja on tästä Ronin ominaisuudesta ollut hyötyäkin: vasta viime viikolla Roni jäi eräänä iltana eteiseen seisomaan ja vikisemään. Emäntä tuli ihmettelemään, mikä on vikana, niin asunnon ovihan se oli jäänyt häneltä sepposen selälleen! Jos Emännällä alkaa enemmänkin muisti reistailemaan, niin Roni auttaa muistamaan. :)

      Poista
  2. Täsmälleen samaa mieltä Ronin kanssa. Elämässä on oltava järjestys ja rutiinit. Ihan kaikessa. Samat on kuviot mulla kuin Ronilla, paitsi aamun aikataulussa. Minua ei kannata houkutella ulos ennen yhtätoista. Palvelijataren ei tarvitse katsoa aikaa kellosta vaan koirasta. Ja iltalenkki tehdään aina samaan suuntaan, aamulenkki vastakkaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon säästyy aikaa, kun tekee asiat kerran hyväksi havaitulla tavalla. Ei tarvitse aina pohtia uudestaan, että mites tämä tänään tehtäisiin. :)

      Poista
  3. Kauniita talvikuvia !
    Se on hyvä ettei paukkupakkasella lähde väkisin liian pitkää lenkkiä tekemään, kunhan ne tärkeimmät
    asioinnit suorittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä on tyydyttävä lyhyempiin lenkuroihin, kun ei anturat kestä enempää. Meille kun ei ole löytynyt sellaisia hyviä tossuja, kuten Nerolla on. :)

      Poista
  4. Meillä on Lumes alkanut tässä talven aikana viikonloppuisin herättämään minut aamuisin aina siihen aikaan, kuin arkisinkin herätään, jotta saa aamuruuan ajoissa eikä vasta joskus kymmeneltä aamupäivällä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska, että Lumes on nyt vasta alkanut tehdä noin. Ehkä hän on mielestään jo tarpeeksi aikuinen päättämään itse, koska syö aamuruokansa. :)

      Poista
  5. Rutiinit ovat tärkeitä, olleet kaikille meidän koirimuksille. Aamuruoka ja iltaruoka pitää tulla samoilla kellonlyömillä, oli arki tai pyhä. Ihan aina tämä ei onnistu ja sitten onkin jo tarve hoputtaa kaksijalkaisia, että sapusta tulisi kuppiin. Liikunta on iso osa elämää. Enemmänkin saisi Hipun mielestä ulkoilla ja kesällä toive paremmin toteutuukin.

    Mukavaa viikonloppua teille!

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy ei ole koskaan ollut niin nöpönuuka kaikkien kellonaikojen päälle, kunhan sillä on vain mukava olla juuri sillä hetkellä. Toiset koirat ovat kai vähän tarkempia siitä, mitä milloinkin tapahtuu.

      Poista
  6. Hyvinpä olette ihmisväkenne kouluttaneet! Ei kyllä meillä moinen onnistuisi. :D

    VastaaPoista