sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Metsän salaisuus


Lucy-neiti?

Niin Roni?

Oletko koskaan ajatellut, miksi meidän lenkkipoluille sattuu niin usein haavoittuneiden eläinten verijälkiä?

Enpä juuri.

Oletko koskaan kysynyt keneltäkään toiselta koiralta, kuinka usein muut ajavat haavakkojälkiä lenkeillään?

No ei ole tullut mieleen kysyä. Mutta kai niitä nyt muidenkin eteen sattuu, jos tavallisesti sulan maan aikaan meille sattuu näitä tapauksia kerran viikkoon tai vähintään kerran kuukaudessa ja näin on ollut aina. Nyt jo seitsemättä vuotta minun elämässäni.


Lucy-neiti?

Noh?

Miksihän metsissä on niin paljon haavoittuneita eläimiä? Tai että... kuinkahan ne kaikki ovat haavoittuneet?

Mitä tarkoitat?

No sitä vaan, että jos niitä verijälkiä on siellä metsässä niin usein, niin jotenkinhan niiden eläinten on täytynyt haavoittua? Että mikähän niitä siellä metsässä raatelee...?

En minä tiedä. Ei kai sinua vain pelota Roni?

Ai se, että jokin peto raatelee eläimiä viikottain metsissä? Eihän toki! Kyllähän sinä tiedät, että kun minä vain saan veren hajua sieraimiini, niin mikään ei pidättele minua, mutta kunhan vain pohdiskelen tässä.

Kuule, niin kauan kuin metsistä löytyy haavoittuneita sorkkia tai kinkkusiivuja tai tupperware-pakattua härkäkastiketta herne- ja porkkanapaloin, niin minä en valita, vaan jäljestän tyytyväisenä kaiken, mitä eteen sattuu!



14 kommenttia:

  1. Lucy-neiti, sulla on hyvä asenne ;) Roni taitaa olla filosofisella tuulella ;) Olette kyllä mainio parivaljakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ronilla on välillä liikaa aikaa, kun jää pohtimaan kaikkia tuollaisia epäoleellisia asioita! ;)

      Poista
  2. Miten muuten sattuukin teidän reitille niin usein haavottuneita eläimiä tai ainakin niiden tuoksuja :)
    Ilmankos siellä ollaan ihan mestareita jäljestämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkohermoisempi voisi tietysti pohtia, että uskaltaako sinne metsään mennäkään, mutta meillä ei onneksi tutise kuin nenä. Nimittäin nuuskimisesta innoissaan. ;)

      Poista
  3. Toi tuppervaarehärkäkastikeherneilläjaporkkanoilla oli kyl ihan parasta, kuoamat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaistakin voi haavoittunut eläin joskus jättää jälkeensä. ;)

      Poista
  4. Sielon kyllä teelläpäen vissiinnii harvinaesen huonosihtisijä metästäjiä ku nuin paljo jiäpi huavakkoja mehtään! Onneks ootta utakoeta ja hyvänenäsijä jälestäjiä. Oes aeka surkeeta jos vaekka semmonen tuppervuaren härkähhii sinne jäes iha itekseen mehtään... ;) Oespa mukavata kyllä jos meelläe oes kaekellaesija sualiita metästä etittävänä. Kyllä tykkeesin :) Vuan ee oo ies mehtämiehijäkkää. Eekä ahkerata emäntätäkkää virkinettä koerallesa keksimässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin teillä päin taitavat eläimet kulkea pääasiassa ehjin nahoin. Hyvähän se on sekin. :) Harmi vaan, ettet pääse niitäkään irrallaan jäljestämään... ;) Tiedä, kuinka hyvän metsästyskoiran maailma on sinussa menettänyt! :)

      Poista
  5. Mielenkiintoista pohdiskelua ja vuoropuhelua. Haavoittunut kinkkusiivu herättäisi heti kyllä Hipunkin huomion.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtuisiko teidän mökkimaastoissa kokeilemaan, mitä Hippu tuumaisi jäljestämisestä? :)

      Poista
  6. Hienoa, Lucy! Erityisesti niitä unohtuneita Tupperwareja kannattaa sieltä keräillä. Tulee emäntä tyytyväiseksi, kun ei sen tarvitse niitä uutena ostaa ja maksaa niistä maltaita. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tähän mennessä jätetty muoviroskaa metsiin vaan kaikki on löytynyt! ;)

      Poista
  7. Kieltämättä kuulostaa kyllä omituiselta...

    VastaaPoista