keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Lomalla viimeinkin

 Roni: Toukokuupa vilahti huomaamatta. Alkukuusta käytiin virallisessa koiranäyttelyssä. Meikäläinen pääsi oikein veteraaniluokkaan ja olin laatuarvostelultani erinomainen. Jälkeläinen osallistui pentuluokkaan ja oli luokan viimeinen eli toinen, mutta sai KP:n eli kunniapalkinnon kuitenkin. Ruusuke, jota en itse aikanani koskaan saanut, vaikka kävin kolmessa pentunäyttelyssä. Lucy-neiti kävi yhdessä ja sai KP:n ja näköjään Demo toisti tämän tempun, koska ei hänkään ehtinyt käydä kuin tässä yhdessä pentunäyttelyssä. Pianhan Demo on jo junnuikäinen.


Näyttelykehän laitamilla


Demon uroteot osa 2

Tämä asioiden suussa pitäminen on ihan hänen oma juttunsa. Häntä ei ole koulutettu pitelemään esineitä suussa valokuvauksen ajan!

Näyttelystä seuraavana viikonloppuna oli oman kerhon rally-tokokisat. Minä jäin pisteen päähän hyväksytystä tuloksesta, vaikka monta iloista ja hyvää hetkeä radalla olikin. Moona sen sijaan sai jälleen tuloksen, muttei vieläkään sellaista muhkeiden pisteiden tulosta, jota hänen kanssaan jahdataan.

Koska rally-tokokisoista ei ollut kuvia, niin esitellään tässä välissä (taas?) meidän tulppaanipenkkiä.

Flower-boy

Kolmantena viikonloppuna oli mäykkykerhomme mejä-koe, jossa jaettiin myös kerhonmestaruus. Niissä skaboissa sijoituin tänä vuonna toiseksi tuloksella VOI1/45p. Emäntä koki pientä harmitusta siitä, että voittajakoiran ja minun maastoni olivat aivan eri tasoiset. Hän teki jäljen, jolla ollut koira siis voitti ja maasto oli tasaista puistoa, jossa oli helppo ja mukava liikkua. Minun jälkeni sitä vastoin kulki maastossa, joka oli karsittua nuorta männikköä ja jonkinlaista kuoppaista mätästä lähes koko matkalta, joten jouduin tekemään hartiavoimin töitä jo pelkästään päästäkseni etenemään maastossa ylä- ja alamäkeen ja lisäksi vielä suorittamaan haastavaa jäljestystyötä siinä samalla. Muut kisan koirat olivat (yhtä toista veteraania lukuunottamatta) melko nuoria ja oletettavasti kokemattomampia kuin minä, joten Emäntä arveli minun olleen ehkä kisan ainoa koira, jolla siinä maastossa oli ylipäätään mahdollista saavuttaa ykköstulos. Niinpä hän oli samalla valtavan ylpeä luottokoirastaan, vaikka voittoa kova työ ei tällä kertaa tuonutkaan.

Koska tämä oli minun kahdeskymmenesjotain laukauksensietotestini, niin Emäntä halusi vähän pelleillä puuvalinnan kanssa. Laukausvarma koira kestää kapeammassakin näreessä.

Urakan jälkeen vettä ja lihaa.

Ja tietysti kunnon vilvoittelu!

Näiden viikonloppumenojen lisäksi Emännällä oli toukokuussa kuusi koulutuspäivää, jolloin yövyimme Ninnin ja Moonan luona. Tämä ehkä selittää, miksei blogiin asti ole ehditty, kun ei olla oltu juuri kotonakaan.

Moonalla ja Ninnillä on taas kesäkanoja ja -kukko. Aluksi Demo suhtautui melko varautuneesti outoihin eläimiin, mutta tässä hän on jo omaksunut kanapaimenen roolinsa.

Sitten näiden aiempien tapahtumien lisäksi minä kävin muuten myös koirahierojalla ensimmäistä kertaa elämässäni! Sellainen helläsorminen nainen hiveli minua tunnin ajan, mutten osaa ihan sanoa, että pidinkö siitä vai en. Minä olen aina ollut pikaisen hellyyden mies, jota voi kyllä rapsuttaa hetken, mutta ylenpalttisesta lähmimisestä en ole koskaan perustanut. Lucy hoiti ne halailu ja rutistelu hommat aiemmin, jos ihmisillä oli koiran läheisyyden kaipuuta ja Demo on nyttemmin se tissinvälikoira, jota paijataan hellyyspäissään. Joten siinä minä sitten yhtäkkiä olin kokonaisen tunnin läheisyyden ja huomion keskipisteenä! Emäntä syötti minulle välillä höyrykypsennettyjä ankanlihapaloja, niin se auttoi minua kestämään. Hierojan mukaan olen hyvässä kunnossa ja lihaksista ei löytynyt mitään huolestuttavia jäykkyyksiä tai kiristyksiä ym. Ainoastaan lonkankoukistajat olivat vähän jäykkinä, mutta nekin venyteltiin auki.

Iskukykyinen veteraani

Emäntä tulkitsi tämän tarkoittavan sitä, että minulla on ihan oikein toimiva mäyräkoiran rakenne, koska 8,5 vuotta ei ole saanut paikkoja jäykistymään tai arastamaan. Viimeisen puoli vuottahan minun fysiikkani on ollut vielä aivan poikkeuksellisella rasituksella, kun on tuon Demonsterin kanssa täytynyt painia päivittäin ja juosta hirveitä hepuliralleja.


Video 7.6.2023 iltaralleista:














Saas nähdä, mitä seikkailuja kesäkuu meille tarjoaa!


6 kommenttia:

  1. Upeita saavutuksia taas kerran, onnittelumme. Te jaksatte ihailtavan hienosti harrastaa monenmoista. Koirahieronta saattaa olla hyvinkin mukavaa. Typyä ja Pimua kävi hieroja hieromassa. Molemmat tykkäsivät kovasti. Minä kävin Hipun kanssa viikonlopun kestävän koirahierontakurssin työväenopistolla. Mutta tästä on jo vuosia, joten olen unohtanut kaiken oppimani...

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisikin kiva, kun osaisi kunnolla hieroa itse koiria! :)

      Poista
  2. Jaahas, tämä ee tuas anna kommentoejja nimellä vuan tunnistatta varmaan että Iivarihan se tiälä :)
    Hieronta on...hmmm...mielenkiintosta, ee niinkää mukavata alakuun. Vuan vetree olo siitä tulloo kyllä.
    Onnee vuan hienoesta suavutuksista! Sielä taetaa olla poeka issääsä tullu :) Hilipeetä männöö iltaralliin kansa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :)
      Harmi, että nimen kera ei ole taaskaan onnistunut kommentointi, mutta pääasia, että jotenkin. :)

      Poista
  3. Siinä onkin vivahde-ero kertooko sijoituksen olleen viimeinen (voi harmi) vai toinen (hienosti meni), vaikka sama asia tällä kertaa. 😁

    Onnea Ronillekin kakkossijasta! Se on harmi, ettei kisoissa -lajista riippumatta - voi aina taata kaikille osallistujille ihan samanlaisia olosuhteita, vaikka se reilua olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan ei ole paljoa hävinnyt, jos on vain kaksi osallistujaa. :D

      Kiitos onnitteluista! Se hyvä puoli oli kakkossijassa, että nyt ei tarvitse huolehtia kiertopalkinnon palauttamisesta seuraavaan kisaan. ;)

      Poista