Mitäs me poijjaat...

Roni: Syyskuu on liukunut ohi lämpöisenä ja mukavana. Heti synttäreitäni seuraavana päivänä oli oman kerhomme järjestämä rally-tokokisa, johon osallistuin Moonan kanssa. Halli oli sama kuin keväällä ja suunnilleen niin oli tuloskin eli ei hyväksyttyä tulosta. Tällä kertaa ei tosin jänskättänyt ihan niin paljon, mutta kaikenlaista sitä ehtii matkalla tapahtua, vaikka ihan iloisella mäyräkoiran mielellä on liikkeellä. Ei Emäntä laittanut sitä edes pahakseen. Loppujen lopuksi hyvin menneitä tehtäviä, onnistumisia ja iloista meininkiä oli enemmän kuin kömmähdyksiä. Tuomarin kommenttikin oli "iloinen osaava pari". 

Moona sai 84/100 pistettä, mikä oli ihan kunnioitettava saavutus sillä energialatauksella, jolla hän meni halliin sisään! Valioitumista ei noilla pisteillä vielä hätyytellä, mutta jospa Moonalla olisi vielä harrastusvuosia edessään ja tulisi uusia tilaisuuksia panna parastaan.

Roni: Sellainen jännitysmomentti kisapäivään liittyi, että kisapaikalla pissa-kakkalenkillä käydessämme, minun pantani aukesi kesken kaiken! Jotenkin siinä kiskaisin hajun perässä ja jotenkin pikalukkosolki onnistui aukeamaan. Onneksi tilanteeseen ei sisältynyt muita koiria, autoja tai muuta liikennettä, joten panta vain takaisin kiinni ja päivä jatkui, mutta sen verran Emäntä säikähti, että kun oli muutenkin ajatellut hankkia minulle uuden, leveämmän pannan "vanhuuden päiviksi", niin ne vanhuuden päivät alkoivat sitten siltä istumalta ja jo kisapäivänä talkoilun lomassa hän tilasi minulle uuden pannan.

Roni: Nyt olen sitten tällainen vanha kettu, jolla on 2 cm leveämpi panta kuin ennen. Leveä panta on niskalle ja kaulalle turvallisempi. Ja tämä ei ole siksi, että minä vetäisin hihnassa, vaan siksi, että toisinaan Emäntä joutuu nykyisin vetämään minua hihnasta. Minulla on vanhemmiten tullut toisinaan omia mielipiteitä ja ajatuksia lenkkien kulusta ja reiteistä, joten Emäntä turvautuu välillä isompaan kokoonsa saadakseen minut kulkemaan oman mielensä mukaan.

Demo: Minä olen ylpeästi mamman poika! Minä nukun Emännän vieressä, vietän aikani samassa huoneessa kuin hän, kuljen hänen perässään vessaan ja pyydän päästä syliin vähintään kerran päivässä. Jos Emäntä poistuu kotoa ottamatta minua mukaan, minä kiljun ja raavin ovea, vaikka Mestari olisi kanssani. Onneksi minun ei ole tarvinnut olla hänestä juuri erossa.

Roni: Niin sellainen mukava muutos on ollut, että Emäntä on lähes kaikki päivät meidän kanssamme kotona! Tätä pidennettyä kesälomaa kutsutaan ilmeisesti nimellä sairausloma, mutta koska hän ei erityisesti näytä kärsivän päivästä toiseen ja pääsemme lenkkeilemään päivittäin ja harrastamaan viikoittain, niin ei varmaan mistään kovin vakavasta ole kyse. Ihmisten mittapuulla hän ehkä nukkuu aika paljon ja valittelee väsymystä, mutta koska me koiratkin nukumme valtaosan vuorokaudesta, niin ei se nyt niin erikoiselta tunnu, että yöunien lisäksi nukutaan välillä aamupäiväunet, päiväunet ja ehkä vielä alkuiltatorkut. Blogia tietysti olisi nyt ehditty kirjoitella useamminkin, mutta ilmeisesti tämä väsymys on nyt estänyt senkin.

Demo: Sellainenkin mukava asia on tapahtunut, että koska Emäntä ei meinaa enää jaksaa kävellä kaikkia mäkisimpiä lenkkireittejä omalla kylällämme ja koska hänellä nyt on ylimääräistä aikaa, niin milloin hänellä on ollut menoja kirkonkylälle, niin olemme päässeet mukaan lenkkeilemään oikein asfalttiteitä pitkin! Aika vähän on nähty toisia koiria, mutta voi veljet sitä hajujen määrää! Minäkin olen oikein kunnostautunut jalannostossa.

Demo: Toinen asia, jossa olen kunnostautunut, on jäniksen ajo! Meidän pihallamme ja lähipelloillamme asustelee sellainen pikkupupu, jota Emäntä kutsuu nimellä Suicide Bunny erään 2000-luvun alun sarjakuvan mukaan. Minä olen jo pari kolme kertaa saanut tilaisuuden ajaa pupua takaa, kun se on pahaa aavistamatta oleillut pihallamme tai meinannut jäädä leikkivien mäyräkoirien jalkoihin pellolla. Kun metsästysviettini astuu esiin, olen kaikkea muuta kuin mammanpoika. Eräänäkin iltana ryntäsin ajohaukkua pitäen pimenevään metsään Emännän jäädessä kiljumaan perääni lohduttomana.

Nykyisin minä lenkkeilen pääasiassa flexi-hihnassa.

Roni: Asia, jota Emäntä on onneksi vielä jaksanut tehdä, on viikottaiset rally-tokotreenit. Demo osallistuu omaan ryhmäänsä, jossa harjoittelevat ALO/AVO-luokan koirat ja sen jälkeen on meidän mestariluokkalaisten treenivuoro. Ninni ja Moona ovat yleensä myös mukana emäntineen. Demolla on ollut ilmeisesti vähän haasteita haistelun kanssa, vaikka hän periaatteessa monia tehtäviä jo osaakin.

Roni: Sittenhän minä kävin eräänä lauantaina koiranäyttelyssäkin! Emäntä ei raaskinut ilmoittaa kuin yhden koiran, koska ei ollut varma, pystyisikö osallistumaan ja kahden osallistumismaksun tappio olisi harmittanut enemmän kuin yhden veteraanin poisjäänti. (Veteraaniluokassa osallistumismaksu oli vähemmän.) Harmi sinänsä, ettei Demo ollut mukana, koska hänen äitinsä oli myös näyttelyssä, joten olisi saatu mukava perhepotretti.

Roni: Päivä oli sateinen, joten Emäntä improvisoi minulle sadesuojan jätesäkistä...

Salamantelin Jäljen Jättiläinen "Roni" ja Salamantelin Jäljen Häivä "Hurma"

Roni: Hauska sattuma oli, että minun velipoikani oli tullut samaan näyttelyyn! Olimme molemmat veteraanikehässä. Edellisen kerran olimme samassa kehässä kerran nuorten luokassa. 

Minä olin jälleen erinomainen veteraani ja veteraaniluokan toinen, mutta koska en taaskaan ollut sertinarvoinen (SA), niin sertit sun muut krumeluurit jäivät edelleen saamatta. Ja voi olla, että jäävät minun osaltani saamattakin. Minä olen ennemminkin keskittynyt antamaan näyttöni tuolla käyttöpuolella...

FI KVA-VERI FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA SALAMANTELIN JÄLJEN JÄTTILÄINEN 

FI MVA EE MVA LV MVA SE JVA SALAMANTELIN JÄLJEN HÄIVÄ

Roni: Me olemme molemmat hyvin lempeitä koiraherroja ja Emäntä oli aivan ihmeissään, miten Hurmalla oli niin samanlainen lempeä katse kuin minulla. Vierekkäin poseeraaminenkin onnistui muitta mutkitta, kun mitäs meillä ikämiehillä olisi enää pullistelemista toisillemme.

Roni: Ja mitä tulee lempeyteen, niin osaa se olla ihan lempeä suukottelija tämä minun poikanikin. Toisinaan annan hänen jo putsata korvani ja takahampaani. Ja olen tuota saattanut jonkun silmärähmän lipaista hänen silmästään minäkin...

 Roni: Viime viikonloppuna oltiin käymässä Moonan ja Ninnin luona ja poikettiin välillä mökilläkin.

Demo ottaa rennosti.

Roni: Eilen käytiin taas kirkonkylällä lenkillä ja pistäydyttiin koirapuistossakin. Sielläkään ei ollut muita koiria, mutta Demo nuuski jonkin aikaa toisten hajuja. Emäntä leppuutti jalkojaan koirapuiston penkillä ja minä menin tuttuun tapaan hänen viereensä istumaan. Niinhän me usein ennen vanhaan ulkoiltiin koirapuistossa, kun vielä asuimme puiston lähellä. Emäntä istahti penkille ja kohta minä ja Lucy-neiti istuimme hänen vieressään. Se siitä iloisesta vapaana kirmailusta ja leikkimisestä!

 Roni: Tässä vielä kuva tämänpäiväiseltä kävelyltä. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille kavereille ja lukijoille!