Tervehdys talven keskeltä

 Roni: Täällä ollaan edelleen. Aika käyttäytyy kohdallamme tällä hetkellä tavalla, joka ei mahdollista kovin säännöllistä blogin pitämistä. Se n. 30-45 minuuttia vuorokaudessa, joka Emännällä on antaa meille koirille, on tehty muita asioita kuin päivitetty blogia. 

Tässä kuitenkin itsellekin muistiin joitakin asioita viime postauksen jälkeen. Marras-joulukuussa kävin muutaman kerran fysioterapeutin luona. Ensin sain jumppaohjeita ja sitten hieronnan. Joulukuu tehtiin jumppaa päivittäin ja joitain kertoja viikossa yritetään vieläkin sitä pitää viikko-ohjelmassa mukana.

 Kuntoutus on toiminut hienosti! Jalat ovat alkaneet nousta paremmin ja tasapainotyynyillä seisominen käy jo helposti. Loppuvuodesta ulkoilin lähinnä viereisellä pellolla omasta aloitteestani jäniksenpapanoita noukkien, mutta lumien tultua olen joutunut myöntymään taas tiellä kävelemiseen.

 Yleensä Emännän ei enää tarvitse kantaa minua, jollei ole tosi tosi kylmä, että tassuja alkaa ihan kamalasti paleltaa tai jos niihin tarttuu tosi paljon lunta, niin sitten puhdistaminen on työlästä. (Periaatteen miehenä en pue tossuja. Niitä kokeiltiin, mutta Emäntä totesi lopputuloksen olevan selälle haitallisempi, kuin palelemisen tai lumen tarttumisen. Riehuin hihnassa melkoisesti...) Pisin kävely on ollut 1200 metriä, mutta tavallisempia päiväkävelyitä ovat 500-800 metrin kävelyt. Kipulääkitystä on hieman laskettu maksimiannoksesta, mutta kokonaan sitä ei ole ajettu alas ainakaan vielä. Voi olla, että jatkan lääkityksellä loppuelämän.

Haluatko sinä, Demo lisätä tähän kuulumisiasi?

Demo: No voisin kai minäkin jotain sanoa. Olen päässyt välillä Emännän kanssa kahdestaan lenkille ja se on ollut kivaa. Välillä olen nähnyt Moonaa ja Ninniä. Isi ei ole enää lähtenyt mukaan, kun mestarit pelkäävät, että isommassa laumassa hänelle voisi sattua jotain. Siellä ei myöskään ole niin paljoa mattoja lattioilla kuin meillä. Meillähän isi voi nykyisin kulkea punaista mattoa pitkin melkein joka huoneessa. Vain muutamassa huoneessa on erivärinen matto.

Iltaisin olen saanut välillä tehdä rally-tokoliikkeitä Emännän kanssa. Emäntä yrittää ulkomuistista opetella uusia kylttitehtäviä. Ei varmasti olla siis muistettu kaikkia, mutta jotain pientä mielen virkistystä kuitenkin. Kuten isikin sanoi, niin aika tuntuu olevan aika rajallista nykyisin.

Erikoisin juttu oli varmaan se, että tällä viikolla kävin Emännän mukana töissä kokeilemassa koulukoiran virkaa. Joskus pentunahan olin isin mukana tutustumassa paikkoihin, mutta sen jälkeen oli pari vuotta taukoa. Emäntä mietti, miten pärjään yksin, mutta hyvinhän se meni. Olin elementissäni kaikkien kivojen nuorten keskellä. Aloin ensimmäisenä vinkua, että milloin mennään välitunnille. Jaksoin koko päivän tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa, vaikka toki köllöttelin myös omassa häkissäni välillä. Varmaan menen uudestaankin. Ainakin kaikki oppilaat olivat sitä mieltä, että voisin käydä useamminkin.

Roni: Tässäpä varmaan päällimmäiset täältä meiltä. Voikaa hyvin!