Mejä eli se laji, jossa tehdään verijälki metsään, on monesti aikaa vievä harrastus. Koiralle se on mielekästä, lajityypillistä tekemistä, mutta treeni kuitenkin jää ehkä monesti tekemättä, koska aikaa ei ole tarpeeksi.
Tässä ohje pika-mejäilyyn, jota olen itse käyttänyt, jotta koirat saisivat useammin mielekästä tekemistä sillä aikaresurssilla, joka on käytettävissä. Tämä treeni sopii mielestäni aloittelevalle, vasta lajiin tutustuvalle koiralle ja ylläpitotreeniksi kokeneelle koiralle ja Pohjoismaiden jälkivaliollekin iloiseksi höntsäilyksi ja lenkkeilyn piristykseksi. (Toki lajissa pärjätäkseen on tehtävä muunkinlaisia treenejä.)
Varusteiksi riittää veri, jokin naruun sidottu tekstiili esim. sienen pala tai tässä tapauksessa t-paidan hiha ja kaatona rasiassa oleva jauhelihapallero. Tekstiili kastellaan kotona, jotta siihen on helppo kaataa verta ja loppupalkka on rasiassa, ettei siihen mene muurahaisia.
Jäljestä merkitsen ainoastaan alun, enkä tee makauksia, vaan lähden vetämään sientä suoraan varvikosta. Teen melko suoran n. 20-50 metriä pitkän jäljen. Sen mittaisen suunnilleen muistaa ulkoa, minkä risun kohdalta on kulkenut ja omien koirieni kohdalla luotan, että ne pysyvät jäljellä ja haluavat jäljestää verijälkeä.
Jäljen loppuun sijoitan rasian, jossa on jauhelihapallero. En välttämättä tee loppumakaustakaan, mutta tällä tavalla olen myös opettanut pysähtymään makauksille eli koira etsii makaukselta jauheliharasian ja odottaa, että rasia avataan. (Olen vähän skeptikko sen suhteen, voiko mäyräkoiraa opettaa pysähtymään makauksille, mutta tämmöistäkin voi kokeilla, jos huvittaa...)
Kun jälki (tai jäljet, jos tekee samalla kertaa useamman suoran) on tehty, haetaan koira suoraan tuoreelle jäljelle. Ainakin jäljestysmotivaatiota tuore jälki kasvattaa. (Jos haluaa harrastaa enemmän, kannattaa toki vaihdella myös jäljen ikää.)
Tässä treenissä aikaa kului 40 minuuttia siitä, kun starttasin autolla n. 1 km päähän metsään ja olin taas takaisin pihassa.
Koira oli tyytyväinen, vaikkei liikuntamäärä ollut kummoisempi.
Silloin, kun jossain vaiheessa tein verijälkiä koirille, tuntui tyhmältä lähteä yksin metsään kävelemään satoja metrejä. Tein jäljen yhden koiran kanssa, jäljestin toisen kanssa ja siivosin vielä merkit pois ensimmäisen kanssa, jolloin sekin sai jäljestää. Kisatreeniin ei tämäkään tyyli tosin taida sopia. 😁 Mutta jos aika on kortilla, niin parempi tosiaan tehdä edes vähän jotain kuin olla tekemättä mitään. ❤️ Josta tuli mieleen, että missähän meidän kauriinjalka muuten on. 🤔
VastaaPoistaOlen myös tehnyt noin, että jäljestän yhden kanssa ja kerään merkit toisen kanssa, silloin kun jaksoin vielä merkitä treenijälkiä (tänä kesänä tuli tehtyä yksi 600 m jälki ilman merkin merkkiä, mutta hyvin meni silti. :D). Tuo jäljen tekeminen koiran kanssa kuulostaa uudelta! Käveleekö koira edellä vai verisienen perässä siinä vaiheessa? :D
PoistaJuoksentelee vapaana omia juttujaan. 😅
Poista