sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Pennuntuoksuinen maalaisloma

Kotona on niin rauhallista! Kukaan ei pissaa lattialle tai kiukkua sohvan alle jääneen sanomalehti silpun perään. Ei yritä hyppiä niskaan äristen ja kilju sitten kimeästi, kun joku tarttuukin hampailla häneen. Ei lelujen vingutusta, possun röhkötystä ja edestakaisin laukkaavia ja rapsahtelevia pikku kynsiä parketilla.


Älkää ymmärtäkö väärin. Moona on todella suloinen


nukkuessaan. Minähän tein hänelle selväksi jo ensimmäisenä iltana, että minua hänen on turha käyttää neulatyynynään ja sain olla hyvin rauhassa koko viikon, jonka vietimme Ninnin ja Moonan luona. Emäntä sairasti sinä aikana kesäflunssan, joten kolme päivää sain olla erityisen rauhassa Emännän vieressä sängyssä köllötellen.

Voi Emäntä rukka. Onpa ikävää, että sairastuit. Käännetäänkö välillä kylkeä?

Nyt on parempi. Älä liiku kahteen tuntiin, että minä en herää... tai siis että saat levättyä...

Minä opetin Moonalle monia tärkeitä taitoja. No tärkeimpänä tietysti kunnioituksen aikuisia ja ylempiarvoisia kohtaan, mutta näytin myös, mitä heiniä ulkona voi syödä ja kuinka kaivetaan kuoppia pihalle. Moona kulki välillä mukanani ja pidin hänelle opetustuokioita.

Musta alamainen opetti Moonalle lähinnä, kuinka pöhköjä urokset ovat. Musta alamainen on niin pulassa Moonan kanssa, kunhan tyttönen kasvaa isoksi. Jo nyt hän yltää rouhaisemaan Mustan alamaisen selkärankaa pikku naskalihampaillaan ja osaa takertua kivuliaasti korvalehtiin.


Ninni on tietenkin Moonan tärkein mentor. Hän huolehtii jokaisesta Moonan inahduksesta ja haukahduksesta. Hän menee väliin, jos Roni riehaantuu liikaa. Hän tulee lepyttelemään, jos minä komennan pentua. Hän jaksaa tunnista toiseen viihdyttää Moonaa leikkimällä ja olla painikaverina.

Viikon pentusiedätyksellä oli myös positiivinen vaikutus Emäntäämme: hänen pentukuumeensa parani, eikä hänen tee yhtään mieli omaa koiranpentua. Kuinka helppoa elämä onkaan kahden aikuisen koiran kanssa! Tänä aamunakin nukuimme puoli kymmeneen ja Emäntä nousi itse ensimmäisenä, eikä meillä koirilla ollut vielä hoppu minnekään.

Eikö meille tulekaan pikkusiskoa tai pikkuveljeä? Hyvä!

Lauantaina omat ihmisemme olivat tiessään, mutta meitä tuli hoitamaan pari tyttöä. Saatoimme tehdä heistä tulevaisuuden mäyräkoiraomistajia. Sen verran ihastuksissaan he olivat köllöteltyään kanssamme päivän sohvalla. (No ehtivät he puuhata muutakin, mutta vietimme myös läheisyysaikaa.)

Ennen kotiin lähtöä opetimme Moonalle vielä yhden elämän tärkeimmistä taidoista: poseeraamisen. Moona on käsittämättömän nopea oppimaan ja niinpä ryhmäkuvakin onnistui tuossa tuokiossa. (Moona tunnistaa myös jo, kun hänen kuppiinsa laitetaan ruokaa, vaikka hän olisi nukkumassa ja sen tekisi hyvin hiljaa keskellä yötä. Emäntä yritti tätä salaa, mutta pieni pörröinen pentu oli saman tien nätisti istumassa hänen vieressään.)


18 kommenttia:

  1. Iiik... älkää ny kuamat käsittäkö väärin, mut kattokaa ton pennun tassuja, ne on liikkikset ja sen ilmeet... iiik.
    On se kyl hyvä, että teijän äippä parantu kerralla kahesta taudista, meinaan kesälenssusta ja pentukuumeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennut on tosi söpöjä toki, mutta totuus piilee aamuviiden herätyksissä ja pistelevissä, kaikkialle tarttuvissa pikku hampaissa. ;)

      Poista
  2. Voi miten ihana ryhmäkuva ! Kaikki niin söpöinä ja oman näköisinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Yllättävän helposti onnistui ryhmäkuvan ottaminen.

      Poista
  3. Onpa suloinen riiviö tuo Moona! Pennut osaavat olla rasittavia, minä yleensä väistelen niitä alkukuonottelun jälkeen. Ne naskalihampaat! Ihan pienille en raaski murahdella. Sitten kun niistä jo tietää ovatko tyttöjä vai poikia ne on laitettava kuriin, jos eivät osaa pitää mitään rajaa riehumisessaan. Palvelijatar on ihan pehmo kaikkien pentukoirien edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä Lucy-neiti ei anna jyrsiä itseään, mutta Roni innostuu välillä painiin. Ihan aina tosin hänkään ei jaksa peuhata. Ninni on kaikkein uupumattomin leikittäjä. :)

      Poista
  4. Voe hyvänen aeka ku on sittä sievä tuo Moona! :) Hieno homma että ootta sielä opettanna sitä Ninnin kaverina mitenkä sitä ollaan tolokun koeriks.
    Mistee se nyt se teejjän emäntä sen kesälentsun oekeen riipasj!? Onneks on ollunna hoetaja omastatakkoo :) Toevottavasti taati on jo talttunna kokonnaan.
    Eekö kuitenniisa oes semmonen pikkuvelj tae -sisko mukava...niinku Tuulisillahhii se Wiima?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi riittää Moona etäsiskona. :D
      Emäntä nukkui muutaman yön teltassa ja yhtenä yönä vähän palellen, että sieltä hämäläiseltä pellolta se flunssa ehkä tuli. Nyt on vointi jo parempi sentään.

      Poista
  5. Näitä kuvia katsoessa pitäis kyllä olla söpöysvaroitus. Niin on kuin mummun Lyyli aikanaan, Moonan kuvia ei kyllä näytetä mummulle, sillä on vieläkin niin kova ikävä Lyyliä ja pentukuume nousisi turhaan.

    Voi Lucy, kun olet niin ihana hoivatessasi emäntääsi. Tosi huomaavaista kääntää kylkeäänkin yhtä aikaa jotta et her...siis emäntäsi sai nukkua rauhassa. Ja hyvä, että Moonalla on noin paljon hyviä opettajia elämän koulussa, hänestä tulee varmasti erinomainen lappalainen isona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän Moonasta ihan hyvä lappalainen tule. Hän viihtyy jo nyt hyvin ulkona ja välillä jopa itsekseenkin. :)

      Poista
  6. Tuo ryhmäkuva on aivan ihastuttavan ihana! Toivottavasti emäntä on toipunut kesätaudista. Kyllä te nelijalkaiset olette parhaita hoitajia, kun me omistajat sairastamme.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kesälenssu alkaa olla selätetty. Varmaan hyvästä nelijalkaishoidosta johtuen. ;)

      Poista
  7. Pentukuume on vaarallinen tauti! Onhan ne pennut söpöjä niin kuin tuo ihana pikkulappalainenkin, mutta... No toisaalta kolme mäyräkoiraa menee siinä missä kaksikin ja neljä siinä missä kolme :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä on ajatellut, että on parasta, kun koiria on yhtä monta kuin käsiä, mutta teitä kolmikoita katsellessa tuntuu, että kai se yksi siinä menisi, kun muutkin pärjää... ;)

      Poista
  8. Voi kun te koko konkkaronkka ootte niin söpöjä ja kuvien perusteella hyvinkäyttäytyviä. Meillekään ei kuulemma tule kolmatta koiraa... Ja täh? Te nukutte puoli kymmeneen? Me käydään ekan kerran ulkona aamulla siinä kuudelta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä me viikonloppuisin ja lomilla nukutaan pitkään. Pakko, kun kukaan ei jaksa nousta käyttämään aiemmin ulkona. Mutta ei me siitä hötkyillä. Ehtiihän sinne ulos myöhemminkin. Toki jos iso hätä yllättää, niin sitten ilmoitetaan siitä ja päästään vaikka keskellä yötä ulos. Vaikka monta kertaa.

      Poista
  9. Siinä on nätti potretti porukasta, kyllä ne pienimmätkin osaa, kun opettaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pennun oppimiseniloa on mukava seurata. Tällein matkan päästä ja silloin tällöin. :D

      Poista