Viltspårprov och utställning i Sverige

Jos jota kuta muutakin kiinnostaa, että mitenkäs sinne Ruotsiin pääsee jälkikokeisiin ja ehtisikö siinä sivussa vaikka näyttäytymäänkin, niin tässä pieni koonti siitä, kuinka me ensikertalaiset (minä ja koira) lopulta päädyttiin näyttelyihin ja jäljestämiskokeisiin Ruotsiin eli viltspårprov, kuten se ruåttalaisittain kuuluu.

Toukokuun alussa sattui se onnellinen tapahtuma, että Roni saavutti kolmannen VOI1-tuloksen Suomessa mejä-kokeissa. Näin ollen siitä tuli Suomen jäljestämisvalio. Kun on valio yhdessä maassa, niin seuraavassa maassa pääsee suoraan ylimpään luokkaan ja seuraavaan valionarvoon riittää yksi ykköstulos. Niinpä heräsi haave myös Ruotsin jäljestämisvalioudesta. Jos haluaa mejäillä vain Ruotsissa, täytyy ensin suorittaa hyväksytysti alempi anlagsklass ja sen jälkeen koira siirtyy öppenklassiin, jossa valioitumiseen tarvitsee kolme ykköstulosta. (Ruotsin valiosäännöt, valionarvoa anotaan tällä lomakkeella. Kun valionarvo on myönnetty Ruotsissa, siitä lähetetään kopio Suomen Kennelliittoon, joka kirjaa sen jalostustietojärjestelmään.)

Tarkemmat viltspårprov-säännöt löydät Svenska Kennelklubbenin sivuilta, mutta lyhyesti luonnehdittuna jälki on 600-700 metriä pitkä ja öppenklassissa 12-24 tuntia vanha (anlagsklass 2-5 h). Jäljellä on verettömiä katkoja, mutta sorkkaa on vedetty jäljellä koko matkan. Öppenklass alkaa 25m x 25m ruudusta, josta koiran täytyy löytää jäljen alku. Koiraa saa kuljettaa lyhyemmässä liinassa ja kehottaa useamman kerran. Ylipäätään koiralle saa kai jutella ja kannustaa enemmän kuin Suomessa, mutta meillä on ollut Ronin kanssa tapana, että se jäljestää ja minä olen hiljaa häiritsemättä.

Jäljen loppupuolella suoritetaan laukauksensietotesti siten, että tuomari käskee pysähtymään. Ohjaaja menee koiran luo ja pitää koiraa lyhyellä liinalla (olisi kuulemma saanut ottaa vaikka syliin, mutta arvelin muutoin laukauksista välinpitämättömän koiran ihmettelevän, jos yhtäkkiä alan hyysätä, niin että olin vain hiljaa paikallani), ja tuomari meni hieman eteenpäin jäljellä, ampui, siirtyi takaisin taaksemme ja antoi luvan jatkaa. Sorkka oli sidottu narulla (ja rautalangalla) kiinni pienen männyn juurelle, jonne koiran piti osata mennä.

Arvostelulomake, jonka sai välittömästi jäljestyksen jälkeen.

Seurueemme halusi jälkikokeiden lisäksi käydä myös näyttelyissä, joten valitsimme viikonlopun, jolloin paikkakunnalla oli sekä kansainvälinen koiranäyttely että mäyräkoirien erikoisnäyttely. Viikonloppu oli heinäkuun puolivälissä, mutta otin yhteyttä mejä-tuomareihin jo toukokuun loppupuolella. Näyttelyiden yhteydessä jäljestämiskokeissa käyminen on suosittua, joten tuomari kannattaa varata hyvissä ajoin. (Ja majoitus, jonne pääsee koiran kanssa.) Yhdistelmä on mahdollinen, mutta hieman rankka viikonloppu siitä tuli aikataululla: la näyttely, jälkikoe; su näyttely, jälkikoe.

Kuten ehkä on jo käynyt ilmi, Ruotsissa kokeissa käymistä helpottaa se, ettei jälkien tekemiseen tarvitse osallistua. Tuomari tekee sovitun määrän jälkiä ja koe järjestetään sovittuun aikaan. Meidän tuomarimme olivat jopa niin joustavia, että sovimme, että soitamme, kun pääsemme näyttelystä ja ajoimme suoraan (vaatteiden vaihdon jälkeen) metsään jäljille. Kolmen koiran jälkikoe oli ohi parissa tunnissa. Tuomareiden yhteystietoja löytyy eri seurojen sivuilta. Me löysimme tuomarit Övre Norrlands Taxklubbenin sivuilta. Pakkoruotsista on tässä yhteydessä hyötyä, koska kaikki tuomarit eivät viesti englanniksi, mutta kyllä englantiakin taitavia tuomareita on.

Ilmoittautumislomakkeista ja maksuista kannattaa kysyä tuomarilta itseltään. Yleistä kai on, että jonkinlainen ilmoittautumislomake täytetään ensin, mutta meiltä sellaisia ei vaadittu. Tulosten kirjaamista helpottaa, jos koira on ilmoitettu SKK:n Hunddata-tietokantaan (kopio rekisteriotteesta osoitteeseen reg(at)skk.se, tiedon kirjaamisessa kestää pari päivää), mutta kopion voi toimittaa myös suoraan tuomarille. Kokeen hinta oli 200 SEK + 200 SEK. Osa summasta meni siis kerholle ja osa tuomarille. Hinta saattaa vaihdella eli sen osalta en lupaa mitään.

Ruotsiin matkustaessa (kuten muulloinkin ulkomaille lähtiessä) koira tarvitsee passin, johon merkitään voimassa olevat rokotukset. Oma eläinlääkärini kirjoitti passin hintaan 25 e, mutta näytti eräällä ketjulla hintaa lemmikkieläinpassilla olevan 112 e. Millä lie lehtikullalla sellainen hintavampi passi kirjailtu...

Matolääkitysasia täytyy myös muistaa. Kansainvälisessä koiranäyttelyssä paikalla oli eläinlääkäri, jonka kanssa lääkitysasia hoitui helposti paikan päällä. Mukana täytyi olla vain oma kerta-annos lääkettä, passi, johon lääkitseminen kirjattiin ja 100 kruunua rahaa. Jos ei halua käydä paikallisella eläinlääkärillä tai ei ole aikaa viipyä maassa vaadittua vähintään vuorokautta, voi lääkityksen hoitaa myös pidempänä kuurina kotimaassa. (Lainaus evidensia.fi-sivustolta: "Ennen kuin koira palaa Suomeen, sille tulee antaa koiralle hyväksyttyä matolääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan. Lääke annetaan ulkomailla 1–5 vuorokautta ennen Suomeen tuloa. On myös mahdollista antaa loishäätö 28 päivän säännön mukaan. Tällöin koira saa matolääkkeen eläinlääkärin vastaanotolla kahdesti 28 päivän aikana ennen matkaa, ja se uusitaan viimeistään 28 päivän sisällä edellisestä madotuksesta. Koiralle, joka matkustaa usein, voidaan antaa matolääkitys eläinlääkärissä jatkuvasti 28 päivän välein.")

Näyttelyihin ilmoittaudutaan sähköisesti tai paperipostilla kuten Suomessakin. Pienempään erikoisnäyttelyyn ilmoittautuminen tapahtui sähköpostilla. Kerhon omilta sivuilta löytyi ilmoittautumislomake, jonka lisäksi tarvittiin kopio rekisteriotteesta (kännykällä otettu kuva paperista kelpasi) ja WCC eli Working Class Certifikate käyttöluokkaan osallistumista varten. WCC tilataan omasta Kennelliitosta ja se on todistus siitä, että koiralla on käyttöluokkaan oikeuttava käyttötulos. (Tämäkään ei ole ilmainen lappunen, vaan maksaa 10 e + 3,60 e toimituskulut.)

Kansainväliseen näyttelyyn oli netti-ilmoittautuminen skk.se-sivuilta. Sitä varten koiran tiedot täytyy rekisteröidä etukäteen Hunddataan. Maksaminen suomalaisilla verkkopankkitunnuksilla ei onnistunut, mutta maksaa voi myös luottokortilla.

Autolla koiran kanssa Ruotsiin matkustaminen oli helppoa. Kumpaankaan suuntaan meitä ei pysäytetty rajalla, vaikka hieman jännitti, kun eräät suurmaiden johtajat juuri olivat saapuneet kokoustamaan ja tiedossa oli, että rajatarkastuksia on tiukennettu. Ilmeisesti Haaparannasta koti-Suomeen palanneet koiraihmiset eivät olleet epäilyttävimmästä päästä. Näyttelyt olivat myös hyvin samanlaiset kuin näyttelyt Suomessa. Ainoastaan hämmennystä aiheutti luokkajärjestys, kun käyttöluokka olikin ennen avointaluokkaa.

Kaiken kaikkiaan matkasta jäi mukava mieli, vaikka aluksi tuntuikin mahdottomalta saada koottua kaikkea tietoa, mitä tuollaista matkaa varten tarvitsee. Kokeneiden näyttelyissä ja kokeissa kävijöiden mukana matkustaminen auttoi todella paljon. Ja parasta oli tietenkin, että koira saavutti haaveillun Ruotsin jäljestämisvalion arvon!

FI JVA SE JVA (anottu) Salamantelin Jäljen Jättiläinen