perjantai 12. lokakuuta 2018

Uutuuksia arkeen

Minä sain OMAN NÄNNIKUMIN! Koirapuiston yhteisnännikumit katosivat yksi toisensa jälkeen ja lopulta puistossa oli jäljellä enää tennispalloja. Kyllähän niitäkin paremman puutteessa noutaa, mutta ei mikään vedä vertoja kunnon nännärille! Emännän sukulaisilla on maitotila ja siellä oli vaihdettu uudet kumit lypsykoneisiin, joten vanhat joutivat koirien leluiksi. Tarkalleen ottaen sain siis neljä nännikumia, mutta yksi meni treenireppuun eli sillä leikitään vain treeneissä ja toinen on tavallisessa leikkikäytössä. Loput kaksi ovat varalla, jos kävisi niin ihmeellisesti, että saisin kumin puhki.

Tämän talon valtijas on iäkäs kissaherra Tikru. 

Tikru ei meistä koirista juuri hätkähtänyt, muttei toivonut erityistä tutustumistakaan.

 Tikru: "Kiva kun kävitte, parempi kun lähdette."

Parhaita leikkejä nännikumilla on vetoleikki. Se on samalla kuin kuntosaliliike minulle, koska koko kroppa joutuu työskentelemään täysillä lelua kiskoessa.


Yhtä hyvä leikki on noutoleikki. Siinä saan treenata räjähtävää nopeutta pinkaistessani hakemaan Emännän heittämää lelua. Mitä nopeammin palautan lelun, sitä nopeammin saan  taas kirmata sen perään uudestaan.


Toisinaan saatan jäädä pureskelemaan lelua, mutta jaksan yleensä noutaa lelua kauemmin kuin Emäntä jaksaa heittää sitä.




Koska tämä nännikumi on meidän oma, emme ole jättäneet sitä koirapuistoon, vaan olemme tuoneet sen aina leikin jälkeen kotiin. Siis minä olen tuonut. Emäntä on aika usein antanut minun kantaa lelun takaisin kotiin. Ja tarkoitan siis aivan koko matkan kotiovelle asti!


Tuhannet kiitokset parhaasta lelusta ikinä!

Tällä viikolla on muutenkin kelvannut olla mäyräkoira meidän taloudessa. Meille ostettiin uusi sänky! Tai niin me ajateltiin, että se oli meille mäyräkoirille, mutta hieman yrmeänä Emäntä tuppautui illalla kylkeen kiinni ja mutisi, että haluaisi itsekin mahtua uuteen sänkyynsä. Tismalleen samannäköinen sänky kuin edellinen. Ehkä pari senttiä korkeampi. Ihan kelpo unet siinä sai.

Pitääkö sinunkin mahtua tänne?! No yritä nyt joku reuna löytää itsellesi...

10 kommenttia:

  1. Onpas monipuolinen lelu tuommoinen nännikumi, harmi ettei ole eläinkaupoissa myytävänä (ainakaan tietääkseni) Kivaa viikonloppua ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan peruslemmikkitarvikeliikkeistä ei löydy nännikumeja, mutta maatalouteen keskittyneissä liikkeissä niitä myydään. Mutta onko sellainen uusi sitten yhtä kiinnostava kuin navetalta ja lehmän utareelta tuoksuva käytetty...? ;)

      Poista
  2. Ai se on tuollainen, se nännäri? Suurella mielenkiinnolla tullaan seuraamaan milloin ensimmäinen pala siitä irtoaa. Minä keskittyisin aamusta iltaan sen pilkkomiseen. Voi kun jostain sellaisen saisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä ei ole antanut kotona itsekseen leikkiä kumilla juuri siksi, että hän toivoisi niiden kestävän ehjänä mahdollisimman kauan. Mutta ilmoitetaan sitten heti, kun pala on irronnut! :)

      Poista
  3. Tuopa näätöstää haaskalta lelulta tuo tuommonen kumi! Pittäähhii lähtee tuonne lähimpään lehmällisseen talloon kerjuulle josko sieltä tuommonen irtoes :)
    Jopas meenasj immeeneen älleeks heettäätyvä sielä uuvven sängyn piältä...onneks kerkisittä parraat paekat varata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käykää ihmeessä kysymässä! Mukavaa vaihtelua possujen kuskaamiselle. ;)
      Me ehditään yleensä aina varata parhaat paikat sängystä sillä aikaa kun Emäntä kupeksii iltapesuillaan. Sitten hän aina väkisin änkeytyy viereen ja työntelee meitä pois tieltään.

      Poista
  4. Vau nännikumi :) ! Olen kuullut, että ne on todella kestäviä ja että koirat rakastaa niitä, mutta sellaista kokeilemaan emme ole vielä päässeet.
    Hienosti Roni kannat esineitä ja vielä noudatkin! Niin hienosti kipitit videolla portaissakin ison saaliisi kanssa :) ! Ei taida olla ihan jokamäykyn puuhia nuo noutaminen ja kantaminen?
    Oliko sinulla Roni itselläsi jo ihan syntymässä lahjaksi tullut into semmoisiin puuhiin vai onko noutamisinnosta kiittäminen emännän taskusta ilmestyvää palkkapussia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan syntymästä asti ei Ronilla noutamisintoa ollut, mutta sen verran varhaisessa vaiheessa se saatiin syttymään, että aika luontevasti se nykyisin käy. Muutaman viikon Roni katseli pienenä hölmistyneenä vierestä, kun Lucy sai herkkuja esineiden noutamisesta (Lucy tekee sen vain palkkaa vastaan, ei sydämen riemusta) ja lopulta päätti kokeilla itsekin. Sittemmin junnuikäisenä pelattiin jonkin verran frisbeegolfia Ronin kanssa, niin että se innostui esineiden perässä juoksemisesta ja ilmeisesti käänteispsykologia toimii koiriinkin, kun mitä tiukemmin esineiden kuljettaminen frisbeegolfradalla kiellettiin, sitä hanakammin Roni tarttui frisbeeseen ja toi sen ihmiselle, jotta leikki jatkuisi nopeammin. Frisbeegolfaaminen yhdessä täytyi lopettaa, mutta yhdessä tekemisen ja noutamisen riemu jäi. :)

      Poista
  5. Tuosta kumistahan on monenlaisiin eri leikkeihin. Vaikuttaa hauskalta lelulta! Roni kyllä kantaa hienosti lelun kotiin puistosta asti. Ei onnistuisi meillä. Hipun nenä alkaa viemään kohti hajuja ja lelun kantaminen unohtuisi (on joskus kokeiltu kepillä).

    Mukavaa viikonloppua teille toivottelee Hippu ja sen emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kumi on yllättävän hauska lelu! Roni tykkää siitä niin paljon, että kuljettelee sitä mielellään. 😊

      Poista