Luentopäivän kuulumiset

Mäyräkoirakerho, johon Emäntä kuuluu, järjesti eilen luentopäivän. Koirien selän terveydestä oli kutsuttu puhumaan eläinlääkäri ja neurologi Sigitas Cizinauskas Eläinsairaala Aistista. Hän oli kuulemma ollut todella hyvä ja innostava puhuja. Häntä oli ollut mukava kuunnella, vaikkei asia ollutkaan kaikkein mieltä ylentävin. Cizinauskas kertoi muun muassa, että geenitutkimusten mukaan kaikilla mäyräkoirilla (joitakin karkeakarvaisia sukuja lukuunottamatta) on perimässään geenimutaatio, joka aiheuttaa selän välilevyjen rappeuman. Rappeuma sinänsä on luonnollinen ikääntymiseen liittyvä oire, mutta mäyräkoirilla rappeutuminen tapahtuu paljon normaalia nopeammin. Se alkaa heti syntymästä ja jo 1-vuotiailla kaikki selän välilevyt (26 kpl) ovat rappeutuneet. Pelkkä rappeutuminen itsessään ei toki aiheuta koiralle kipua (tai kliinisiä oireita, kuten se hienosti luennolla ilmaistiin), mutta se altistaa välilevytyrälle, joka on kivulias sairaus ja aiheuttaa pahimmillaan halvauksen.

Selän rappeuma on siis perinnöllinen ominaisuus, joka kaikilla mäyräkoirilla on, mutta välilevytyrä on hankittu sairaus, jota kaikki mäyräkoirat eivät saa. Epäonnisia on n. 20 % mäyräkoirapopulaatiosta. (Se on toki suuri luku, koska muissa roduissa välilevytyrää sairastaa n. 3-5 %.) Neurologisesta näkökulmasta voidaan siis todeta, että mäyräkoirien jalostus on mennyt liian pitkälle ja liian pieni, liian matala ja liian pitkä fenotyyppi altistaa välilevytyrälle.

Kuulemma välilevytyrän leikkaus on melko helppo toteuttaa ja ennuste on yleensä hyvä, niin kauan kuin syväkiputunto on tallella. Eläinlääkäri totesi kuitenkin, että vaikka neurologi onkin, niin ei hän työttömäksi jäisi, vaikkei mäyräkoiria (ja ranskanbulldoggeja) niin paljoa tarvitsisikaan leikata.

Cizinauskasin toinen tärkeä viesti oli se, ettei ihmisten kannattaisi luottaa röntgenkuviin niin paljoa kuin nykyisin tehdään. Mäyräkoiriahan esimerkiksi selkäkuvautetaan ja välilevyissä löytyneiden kalkkeumien mukaan ne saavat tietyn K-luvun, joka sitten vaikuttaa jalostukseen. Mäyräkoirilla on siis rappeuma jokaisessa välilevyssään ja kalkkeuma 50 %:ssa välilevyistä. Röntgenissä niistä näkyy ehkä n. 3. Ainoastaan magneettikuvaus kertoo luotettavasti selän tilasta. Hän näytti esimerkin, jossa röntgenissä näkyi kalkkeuma välilevyssä. Magneettikuva paljasti, että välilevytyrä oli kuitenkin toisessa välilevyssä, jossa kalkkeumaa ei näkynyt. Mikään tutkimus ei kuulemma ole osoittanut, että kalkkeumien määrällä olisi vaikutusta välilevytyrän todennäköisyyteen. Selkien röntgenkuvaus jalostusta varten on siis käytännöllisesti katsoen turhaa.
    Välilevyrappeuman ja välilevytyrän lisäksi hän esitelmöi spondyloosista ja välimuotoisesta lanne-ristinikamasta. Näidenkin yhteydessä hän muistutti, että pitäisi aina hoitaa koiran oireita, ei röntgenkuvaa. Kaikki oireet eivät johdu muutoksista selkärangassa ja kaikki selkärangan muutokset eivät aiheuta oireita. Esimerkiksi spondyloosi (silloittuminen) ei useinkaan aiheuta oireita, joten pelkästään sen näkyminen röntgenkuvassa ei automaattisesti tarkoita, että koiralta on kiellettävä kaikki liikkuminen ja laitettava se lääkitykselle.

Päivän toinen luennoitsija oli eläinfysioterapeutti-eläintenkouluttaja Nina Jäntti (Heartraiders.fi) ja hän kertoi koirien raakaruokinnasta. Emännän lähtöolettamus oli, että raakaruokinta on monimutkaista ja vaatii syventymistä. Tämä ennakko-olettamus sai vahvistusta erilaisia ravintoainelaskelmia katsellessa. Jäntti kuitenkin lohdutti, että alun paneutumisen ja aiheeseen syventymisen jälkeen raakaruokinnastakin tulee nopeasti rutiini, eikä ravintoaineita tarvitse päivittäin laskea uudestaan, kun ne kerran on saanut kohdilleen. Tervettä maalaisjärkeä voi myös käyttää ja koiraa katsomalla näkee jo suoraan, onko muutoksia tehtävä. Jos koiran paino on tasainen ja jätökset sopivan kokoisia ja normaaleja eikä muitakaan oireita ilmene, niin silloin ruokinta on kohdillaan.
    Aivan luento ei saanut Emäntää innostumaan täydellisestä raakaruokinnasta, mutta niin kutsuttu 50/50-ruokavalio häntä hieman alkoi kiinnostaa. Siinä koira saa puolet ruuastaan kuivaruokana ja puolet raakana. Etuna tässä ruokinnassa on se, ettei vitamiineja ja hivenaineita tarvitse laskeskella, koska ne tulevat kuivaruuasta jonkun ammattilaisen laskemina. Jäljelle jää vain koiran ilahduttaminen ihanalla, raa'alla lihalla.

Kielloista huolimatta Lucy-neiti ruokki itseään eilen illalla paprikapalasella, joka oli pöydälle jääneellä lautasella. Aamuyöstä vatsalaukku luopui sulatusyrityksestä ja päätyi tyhjentämään itsensä oksennuksen muodossa uuteen sänkyyn. Pikkuisen Emäntä oli happamena, kun kaksi päivää vanhaan sänkyyn sillä tavalla oksennellaan, mutta koska sänky ei kärsinyt pysyvistä vaurioista, niin hän leppyi pian.

Tänään pidettiin omat rally-tokon ratatreenit. Kokeiltiin Alielin (Team Vallattomat) ideaa tehdä rataa lopusta päin vähitellen tehtäväkylttejä lisäten. Ensin tehtiin siis viisi viimeistä kylttiä, seuraavalla kerralla kymmenen viimeistä, sitten 15 viimeistä ja lopulta koko 19 tehtävän rata. Palkkaa ei siis saanut välillä, vaan vasta lopuksi maalissa. Yhden kerran perusteella sanoisimme, että tapa toimi. Jo toisella ja kolmannella kerralla tuntui varsinkin Lucy-neidin into ehkä hieman kasvavan loppua kohti, kun päästiin jo edelliseltä kierrokselta tuttuihin kyltteihin ja toivo loppupalkasta vahvistui.
    Treenissä oli mukana myös häiriöaspekti, kun lähellä leikki lapsia ja heidän iloisista äänistään huolimatta mäyräkoirien oli vain toteltava. Roni sai ekstrahäiriöharjoituksen, kun eräs utelias lapsi tuli juttelemaan ja katsoi radan suoritusta n. metrin päässä mukana kulkien. Emäntä oli erityisen ylpeä Ronista, kun hän suoritti kokonaisen radan innokkaasti ilman välipalkkaa mukana kulkevasta vieraasta lapsesta huolimatta! Pitäisi saada useammin iloisia lapsia treenikentälle.