sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Neljän tähden ratatreenit


Laiskuus on vihdoin loppunut tänä viikonloppuna. Tai torstaina jo kävimme vuoden toisissa ratatreeneissä ja se oli samalla elämämme toinen mestariluokan rata, jota harjoittelimme. 
    Muuten meni kivasti, mutta siellä oli sellainen hankala tehtävä kuin merkille lähetys. Totta kai sitä on kotona harjoiteltu tötteröllä pihalla jo useamman kerran, mutta yhtäkkiä siellä treenihallissa kesken radan se merkki ei vain löytynyt. Hypähdin eteenpäin Emännän "Merkki!"-käskystä, mutta sitten käännyin ympäri ja pyörin tovin. Yritettiin uudestaan. Ja uudestaan. Sitten se kartio jo löytyi, mutta sitten olisikin pitänyt vielä pysähtyä sinne, eikä riittänyt, että juoksin iloisesti sen ympäri.

Minä löysin merkin nopeasti. Ja pysähdyin. Ja kävin istumaan. Virhe.

Tämä merkin etsiskely sai minut niin hämilleni, että suoritin kaiken muunkin vähän varovasti puoliteholla, vaikka muuten olin tyytyväinen, että päästiin oikeisiin treeneihin.

Perjantaina mentiin pitkästä aikaa Ninnin ja Moonan luo.


Meillä oli sielläkin omat rally-toko-kyltit mukana ja harjoiteltiin pihalla pientä radan pätkää. Ninni ja Moonakin saivat kokeilla. Moona varsinkin oli todella innoissaan, kun kerrankin oli jotain kivaa tekemistä. Hän jaksaisi varmasti treenata loputtomiin. Muutaman kierroksen jälkeen lähdimme kuitenkin lenkille.

Ja Lucy-neidille piti tilata taas taksi paluumatkalle!

Miten niin "taas"?

No viimeeksikin kun oltiin Moonan ja Ninnin luona, niin sinua sattui ja aloit ontua, ja Emäntä kantoi sinua yli kilometrin, kunnes ei enää jaksanut ja Moonan ja Ninnin isännän piti hakea meidät silloinkin autolla!

Olen minä silti lenkkeillyt monta kertaa se jälkeen myös ilman autokyytiä! Joskus vain tulee sellainen outo kipu, joka saa ontumaan ja ei silloin tee mieli kävellä. Lauantaina ja sunnuntaina lenkkeilin sitten taas ihan riemukkaasti ilman mitään ongelmia.
    Sunnuntaina harjoiteltiin vielä pientä rataa pihalla, mutta räntä- ja vesisade olivat saaneet pihan jo niin märäksi, että Emännän täytyi suunnitella rata niin, että istumiset ja maahan menot osuivat vielä lumisille kohdille ja märimpiä paikkoja yritettiin väistellä kävellessäkin. Esimerkiksi pujottelu täytyi lyhentää pelkäksi kahdeksikoksi, kun kukaan meistä ei suostunut kävelemään loskassa. Me mäykyt ja Ninni tehtiin rata oikealla puolella seuraten, että se oli tarpeeksi vaativa meille ja Moona sai kulkea vasemmalla puolella, mutta hän meni kolme kierrosta. Oli mukava treenata ja kaikkien (koirien) mielestä treenit loppuivat liian äkkiä.

Meidän uudet treeniherkutkin saapuivat parahiksi.

Jokohan mestariluokka sujuu, kun nämä kaikki on kuutioitu ja syötetty meille tehtävä kerrallaan?

14 kommenttia:

  1. Kyllä on semmoset palakat että innostaa jo vaekka mihinkä :) Vaekka kyllä siihe vissiinnii sitä ällijähhii tarvittaan että oppii kaekki tuommoset hienot temput.Ettee pelekillä herkuilla kuitenkaa.Teellä tuntuu sitä ällijä piisoovan kyllä. Virkee emäntä ja virkeet koerat ni mikäpä ettee. Meellä on kumpanennii laji enämpi sitä laeskampuoleesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älli toimii parhaiten, kun on hyviä herkkupaloja tarjolla. ;)

      Poista
    2. Pitäsköön minun kokkeella tuota konstija äetille ku sillä näkkyy älli tahmovan pahankerran :D

      Poista
    3. Kokeilepa! Kettukarkkeja ja suklaata aina palkaksi hyvästä oivalluksesta. :D

      Poista
  2. Kuulostaa hankalalta radalta. Ei ihme, jos vähän ihmetytti mitä oikein pitää tehdä. Mutta kyllähän te pian kupletin juonen hoksaatte, fiksut kaverit. Ja tuollaisilla eväillä kyllä palkintoja alkaa ropista. Paras vaan tilata lisähylly palkintokaappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vain tehdä useita kymmeniä ellei satoja toistoja, niin kyllähän ne uudet liikkeet tarttuvat taas mieleen, eivätkä mene sekaisin toisten liikkeiden kanssa. Emäntä juuri pari viikkoa sitten siivosi palkintohyllyltä muuta rojua pois, että kyllä sinne vielä joku palkinto toki mahtuisi. ;) :D

      Poista
  3. Harmillista, että nämä loskaiset vesikelit aiheuttavat teidän treenaamiseenkin hankaluuksia. Onneksi on sisätilojakin, missä voitte harjoitella.

    Mestariluokka sujuu varmasti, kun noin mahtavat herkut on harjoituspalkkioina. Puhumattakaan siitä, että olette erinomaisen fiksuja ja taitavia, opitte varmasti mitä vaan.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä lähdetään tänä vuonna mielenkiinnolla ottamaan selvää, onko mäyräkoiran oppimiskyvyllä rajaa. :) On toki mahdollista, että Emäntä on heikoin lenkki ja hän ei ehkä osaa opettaa kaikkea. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Nämä on raa'an jauhelihan jälkeen maistuvinta, mitä on löydetty! Sotkevat kuitenkin vähemmän kuin jauhis. :)

      Poista
  5. Tuo on kyllä niin kiva harrastus/kilpailulaji kun eväätkin on noin huippuja ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät herkut tekee kaikesta kivasta vielä vähän kivempaa. :) Ja yhdessä puuhastelu on aina mukavaa. :)

      Poista
  6. Siinä sitä onkin kuutioitavaa! :o Minulla tekee tuskaa jo kaksi pötköä, jos hurjastelen ja niin monta kerralla ostan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä säilyvät onneksi vuoden pötköissään, joten meillä on vain pötköt läjässä vaatehuoneessa ja niitä kuutioidaan pötkö kerrallaan minigrip-pusseihin pakastimeen, josta voi ottaa aina pussin kerrallaan treeneihin mukaan.
      Meillä on niin pitkät välimatkat lemmikkieläinkauppoihin, että ostetaan yleensä netin kautta isompi satsi kerralla. Siten saa tarjouksia ja säästää postimaksut. :D

      Poista