Omalla laumalla

Lucy: Maailman tilanne on aiheuttanut sellaista mylläkkää ja äkkikäännöksiä, ettei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Siis mylläkkää ja äkkikäännöksiä kirjurin elämään, ei meidän. Mehän ollaan noin muutenkin lähtökohtaisesti aina kotona ja siitä kotonaoloajastakin vielä valtaosa unten mailla, että tällaisen keskiverto mäyräkoiran elämässä yksi korona sinne tai tänne ei juuri tilannetta muuta. Ja toivottavasti ei tämän enempää muutakaan.

Emäntä on nyt siis meidän kanssa kotona päivät ja tekee etätöitä, kuten moni muukin. Ala ei ehkä ole tyypillisimpiä etätyöaloja, mutta ihan kunnialla hän on ensimmäiset päivät räpistellyt läpi kahden päivän varoitusajalla ilman mitään suunnittelua tai perehdytystä. Juuri etätöiden alettua tietokone vetäisi itseensä jonkun tolkuttoman päivityksen ja tukehtui. Sanotaanko nyt näin, että onneksi asiakaskunta ei ole ollut paikalla kuulemassa verbaalista avautumista. Onneksi ihminen (toisin kuin mäyräkoira...) on sopeutuvainen ja kännykällä, nettiliitymällä ja viestisovelluksella pötkii ihan pitkälle myös.

No mutta se tylsistä ihmisten asioista. Viime viikonloppuna kuten tänä viikonloppunakin on ollut kiva ilma lenkkeillä. Käydään pääasiassa pururadalla lenkkeilemässä, kun siellä ei hiekoitushiekka pistele jalkoja. Siellä voi myös nähdä herkullisia kauriita vähintään joka toisella kerralla. Kyllä on kuulkaa vähän toista nähdä 20 vilkkaasti juoksevaa sorkkaa lähietäisyydeltä kuin vainuta vain yhtä veristä pitkin metsiä. Ensi vuonna toivotaan joulupukilta tutkapantoja, kun ollaan kuultu, että sellaisen kanssa kuulemma pääsee juoksemaan kauriiden perässä. Emäntä mutisee jotain metsästysoikeuksista ja tutkapantojen hinnoista, mutta eiköhän joulupukki voi tarvitaessa nekin asiat järjestää, kun olisi niiiiin kiva päästä ajamaan oikeaa riistaa.

Jos maailma ei olisi nitkahtanut raiteiltaan, niin meillä olisi ollut mäyräkoirien rally-tokokoulutus viikko sitten. Koulutus siis järjestettiin kyllä vielä, mutta Emäntä ajatteli naapureita ja kyläläisiä, joista monet kuuluvat riskiryhmään, eikä halunnut enää matkustaa läpi Suomen. Varsinkin kun siinä vaiheessa me asuimme vielä kartan harmaalla alueella. Kouluttaja Krista Karhu saa meiltä isot kiitokset silti tänäkin vuonna! Vaikkemme päässeet paikalle, niin Emäntä soitti hänelle, koska oli omasta treeniajastaan kuitenkin maksanut ja Krista Karhu antoi mahtavia treenivinkkejä puhelimessakin. Hän on nähnyt niin paljon koiria, että hän jopa sanoi Emännän kuvailun perusteella, että pystyy mielessään näkemään, miltä esim. minun touhotukseni näyttää (Emäntä kutsui minua hyväntahtoiseksi hökeltäjäksi rally-tokossa...) Uusia opeteltavia asioita on nyt palkasta luopuminen eli palkka onkin koko ajan näkyvillä, esim. Ronilla lelu, mutta silti pitää osata tehdä tehtäviä ja kuunnella.

On myös alettu opetella eri palkkasanoja. Esim. "vau" tarkoittaa, että ruokaa tulee taskusta ja "nami", että lattialla olevan herkkupalan saa ottaa. Ronilla on lisäksi "jes", joka tarkoittaa taskusta tulevaa lelua ja "lelu", joka tarkoittaa, että maassa olevan Emännän osoittaman lelun saa ottaa (vain Emännän osoittaman!). Minulla ei ole näitä leluja tarkoittavia palkkasanoja, kun ei lelu ole mikään oikea palkka. Jos se ei ole syötävää, niin minun maailmassani sitä ei lasketa. Ronin rally-tokoriemu on vähintään tuplaantunut, kun lelupalkka on palannut sitten viime kesän.

Lääkkeenä hötkyilyyn Krista Karhu kehotti pidentämään aikaa, joka asennossa täytyy olla ennen palkkausta. Nyt täytyy siis istua, seisoa tai maata ainakin 10 sekuntia, ennen kuin palkkasana kajahtaa. Hämäyksen vuoksi välillä tehdään myös asioita, joita ei ennen ole tehty. Pitää kuulemma minut paremmin kuulolla, kun ei toistetakaan aina samoja asioita, jotka minä luulen jo tietäväni paremmin kuin ohjaajani. No pääasia minulle, että treenataan, on hauskaa ja saa paljon herkkuja!

Emäntä: Otetaanko jäätaidekuvia?

Mäyräkoirat: Joo otetaan vaan!

Emäntä: Ilman mäyräkoiria, kiitos!

Mäyräkoirat: Mitäs taidetta niissä kuvissa sitten muka on?!

Tänä sunnuntaina olisi ollut meidän vuoden ensimmäiset rally-tokokisat. Samoin Moonan ja Ninnin. Ne siirtyivät nyt hamaan tulevaisuuteen, kuten kevään kaikki muutkin kisat ja mejä-kokeet. No nyt täytyy ajatella epäitsekkäästi yhteiskunnan parasta ja odottaa luottavaisesti parempia aikoja. Ja odotellessa voi treenata sinnikkäästi, niin että ollaan sitten vielä valmiimpia uusiin koitoksiin, kun niiden aika on.

Lucy: Olkoonkin, että olen Emännästä "hyväntahtoinen hökeltäjä", mutta olen myös koirakerhomme viime vuoden Vuoden rally-toko-koira! Ei ihan huonosti monirotuisessa koirakerhossa.

Jokos olette kaverit kokeilleet 30 sekunnin herkkuhaastetta? Ihminen jättää koiransa eteen herkkupalan ja poistuu oven taakse 30 sekunniksi. Video paljastaa, mikä on koiran ratkaisu. Tässä meidän videot:

Mukavaa kevättä ja tsemppiä kotoiluun!