Lucy: Hengissä ollaan! Tänään pyörähti käyntiin viikko kolme häkkilepoa. Kipulääkekuuri loppui torstaina ja nyt on vähän kuulosteltu, että miltä tuntuu. Ihan kepeästi askel nousee. Tylsää alkaa olla, kun ei pääse lenkille, eikä treeneihin eikä mitään tapahdu. Moonan ja Ninnin luona sentään käytiin viikonloppua viettämässä, että pientä maiseman muutosta edes välillä. Ihan aina en enää ole häkissä. Jos Emäntäkin oleilee, niin minä oleilen hänen kanssaan (kuten nytkin yhdessä sohvalla), mutta jos ei ole aikaa minua valvoa tai meinaan muuten tepastella huvikseni ristiin rastiin liikaa, niin sitten häkki heilahtaa.
Roni: Minullakaan ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Olen käynyt lenkillä ja rallytreeneissä Emännän kanssa kahdestaan, kun Lucy on saikulla, mutta eipä niistäkään ole kummemmin kerrottavaa. No mitä nyt torstaina loppui polttoaine kesken matkan, kun oltiin tulossa kotiin treeneistä, mutta eipä siinäkään mitään katastrofia syntynyt. Piti vain soittaa vähän tuttuja avuksi tuomaan polttonestettä, että päästiin viimeiset 3 kilometriä kotiin. Ehkä Emäntä osaa olla vähän huolellisempi tankkauksen kanssa jatkossa ja vaikkapa tarkistaa etukäteen, kun lähtee itselleen vieraalla autolla liikkeelle, että toimiikohan siinä autossa tankin mittari. Tässä tapauksessa mittari näytti, että neljäsosa tankillista olisi vielä jäljellä, vaikka tosi asiassa tankki kumisi jo tyhjyyttään.
Tänään harjoiteltiin taas lempipuuhaamme kerjäämistä. Sujuu jo kuin ammattilaisilta!
Ninni
Moona
Emäntä teki omituisen peliliikkeen lauantaina ja lähti aikaisin aamulla lenkkivarusteissa, mutta ilman yhtäkään koiraa. Hän kävi jossain kansallispuistossa retkeilemässä ystävänsä kanssa, mutta koska ystävä on allerginen koirille, niin meistä ei kukaan voinut lähteä mukaan. Me käytiin sitten ihan tavallisesti lenkillä Moonan ja Ninnin ihmisten kanssa.
Tosi upeat nuo potrettikuvat teistä kaikista. Lucya ei huvittanut katsoa kameraan, mutta suloinen hän on silti <3
VastaaPoistaHyvä kuulla, että teillä voidaan paremmin. Rupesinkin eilen miettimään, että meitä ei nyt viime käynneillä ohjeistettu olemaan liikkumatta. Toki koiran ehdoilla liikutaan, eli nyt otetaan niin paljon aikaa ja malttia ulkoiluun, ettei tarvitse yhtään hoputtaa, jos Artulla sattuu olemaan "hitaampi" päivä.
Teillä on nuo tylsemmätkin päivät ihan mielenkiintoisia, ainakin näin luettuna. Harrastuksia ja sattumuksia riittää normi arjessakin. Onneksi saitte apua autonkin kanssa.
Mäyräkoiran liikkumisinto, valitsema suunta ja käytettävissä oleva aika eivät aina kohtaa. Täällä ainakin alkaa olla intoa pidempään lenkkiin, mitä sillä vauhdilla sitten lopulta käytettävissä olevassa ajassa olisi mahdollista suorittaa. Kun ihminen tarjoaa lyhyempää lenkkivaihtoehtoa, niin sitten loppuu mielenkiinto kävelyyn ja aika ei silti meinaa riittää lyhyempäänkään lenkkiin. Tarvitseekohan muun rotuisten koirien kanssa pohtia tällaisia asioita ollenkaan...? :D
PoistaOnneksi tosiaan apua löytyi autopulmaan! Olisi ollut ikävä kävellä kotiin pilkkopimeässä maantien reunassa nuokin 3 kilometriä, vaikkei sen pidempi matka olisikaan ollut. Ja sitten olisi silti ollut se auto vielä haettavana takaisin kotiin...
Nyt Lucy maltahan ottaa rauhallisesti, vaikka tuntuukin hyvältä ilman kipulääkettä. Häkittely ei taatusti ole kivaa. Pidetään peukkuja, ettei sinun enää tarvitse sitä lajia "harrastaa" koskaan. Kerjäämiskuva on hieno. Tyylipuhtaasti homma teiltä näyttää sujuvan ;)
VastaaPoistaLucy on onneksi aika nöyrä häkissä olemista kohtaan. Ei mitään kiukkuilua tai vikinää. Vain sydäntä raastavia, yksinäisen hyljätyn koiran mulkaisuja, jotka mäyräkoira osaa parhaiten... ;)
PoistaToinen vahvuus ovat nämä kerjuukatseet.
Ompa tuo mukava että ruppee se Lucyn selekä jo kuntootummaan :) Koetahhan vielä tovi malttoo että on sittä ihan kunnossa ja piäset hilipommaan Ronin kansa.
VastaaPoistaMukavassa seorassa ootta sielä suanna aekoo viettee. Porukalla kerjuu on takkuulla tehokkaampata ku vaekka itekseen :) Jookossa on voemoo.
Varovaisen toiveikkaita täällä ollaan, että selkä taas kerran tuosta paranisi. Joitain leikkielkeitä on jo ehditty mäykkyjen kesken vaihtaa, kun Emännältä on silmä välttänyt.
PoistaKyllä tuolta pöydän reunalta on yleensä jotain aina ojennettu, kun oikein nätisti vieressä odotetaan. ;) Meistä kukaan ei ole röyhkeä kerjäämisessään, niin tätä somasti vieressä istumista ei ole katsottu niin pahalla. Eikä yleensä vietetä tuossa koko ruokailun aikaa, vaan useimmiten lopuksi toivorikkaana kokoonnutaan aterian tähteille.
Hienoja kuvia teistä ja kavereista. Oikein mukava kuulla, että Lucy-neidin selkä alkaa olemaan jo parempi. Hyvää vointia jatkoon ja tsemppiä!
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Kiitos! Toivottavasti tässä saisi olla itse kukin jatkossakin terveenä... :)
PoistaOnpa kiva lukea, että Lucyn selkä alkaa tuntua paremmalta ja että vapauskin sitä myöten hieman lisääntynyt. Toivottavasti hän tulee pian entiselleen.
VastaaPoistaKyllä näkee, että kerjäämiskatsetta on harjoiteltu :D
Malttia vaatii, ettei lähde liian reippaasti lenkkeily alkuun. Tällä useamman lenkityksen taktiikalla matkaa kertyy vähän huomaamattakin, kun ei ole omaa pihaa, jossa koirat vain tallustelisivat omia aikojaan, vaan aina on lähdettävä hihnassa kävelylle, kun ulkoillaan. Lähikortteli alkaa olla aika tarkkaan nuuskittu! :)
PoistaJoo, se on mainiota, että Lucy-neiti on jo noin hyväs kunnossa. Täytyy sitä joskus äippienkin päästä omille retkilleen, siis ilman meitä koiria.
VastaaPoistaOli ilmeisesti ollut sen verran kivikkoista ja mäkistä retkeilyreittiä, että Emäntä oli lopulta ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut ainakaan mitään mäyräkoiraa kuskata mukanaan. :D Moona varmaan olisi mennyt kepeine jalkoineen ihan kevyesti mukana, mutta hänkään ei nyt siis päässyt testaamaan kiipeilykuntoaan.
Poista