Roni: Minulla kävi viikonloppuna vieras. Tyttöystävä. Olin vähän hermostunut ensin, kun en tuntenut tätä Saskiaa ennestään ja mietin mm., pitäisikö hankkia kynttilöitä. Laittaisinko jotain musiikkia taustalle? Tykkääköhän Saskia punaisesta vai valkeasta lihasta ja niin edelleen. Mietin myös, että mistähän sellaisen tyttöystävän kanssa sitten osaa edes puhua. Kävin katsomassa hänen profiilinsa koiranetissä ja onneksi hänkin näytti tykkäävän mejästä ja rally-tokosta, niin arvelin niistä löytyvän jotain jutun juurta.
Hermoiluni oli onneksi turhaa. Kävimme perjantai-iltana pienellä kävelyllä ja meillä tuntui synkkaavan oikein hyvin. Rakastuin häneen ja hänen ihanaan tuoksuunsa välittömästi. Tapasimme perjantai-illan lisäksi vielä lauantaina aamulla ja alkuillasta. Herrasmiehenä en tietenkään mene yksityiskohtiin, mutta sen voin sanoa, että olin onneni kukkuloilla!
 |
| Ihastuttava sydänkäpyseni Saskia |
Kontrasti seuraavaan käänteeseen olikin sitten sitä synkempi. Menimme hakemaan Emännän kanssa Lucy-neidin kotiin, koska hän oli yökylässä, että sain seurustella rauhassa, ja meitä vastassa olikin paikallaan istua nököttävä Lucy-neiti. Hän oli jo muutaman viikon kävellyt tavallistakin hitaammin eli to-del-la hitaasti ja Emäntä oli jo soitellut eläinlääkäriaikaa seuraavalle viikolle. Lisäksi Lucy-neidillä oli hyvin kevennettyä liikuntaa eli vain pieniä korttelikierroksia, mutta silti oli järkytys nähdä hänet taas siinä niin kipeänä, ettei sietänyt ottamaan askeltakaan. Aamupäivällä hän oli vielä kuulemma käynyt pienellä pissalenkillä, mutta iltaan mennessä hän oli jäänyt kyhjöttämään paikalleen. Ei auttanut kuin kantaa Lucy kotiin, suoraan häkkiin lepoon ja onneksi kotoa löytyi koirien tulehduskipulääkettä. Iltakymmeneen mennessä lääke oli jo auttanut siinä määrin, että Lucy pystyi käymään itse pissalla ja helpotus oli suuri, kun näimme, ettei hän ole aivan tyystin halvaantunut, vaan "vain" hyvin kipeä.
 |
| Kuningatar telkien takana seuraavat kolme viikkoa |
Sunnuntaiaamuna Lucy ravisteli itseään ensimmäisenä ulos päästyään ja se olikin valtavan tuskallista. Hän ulvaisi kivusta ja yritti hypätä kipua karkuun. Lopulta hän jäi paikalleen kyhjöttämään hätääntyneenä, eikä suostunut enää yrittämään pissaamista. Sunnuntain aamupissa tuli vasta iltapäivällä puoli kolmelta. Siinä välissä Emäntä oli ehtinyt soittaa jo toistamiseen päivystykseen, että milloin pissan viimeistään pitäisi tulla, ennen kuin rakko on tyhjennettävä väkisin. Onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen.
Maanantaina Emäntä soitti vielä kerran omalle eläinlääkärille, mutta koska meillä oli selkeät oireet, kokemusta edellisestä vastaavasta tapauksesta ja kotona oli lääkkeitä ja häkki, niin lopulta Lucya ei käytetty suotta eläinlääkärissä stressaantumassa. Maanantaiaamuna kakkakin tuli luonnollista kautta ulos, joten perusasiat ovat kunnossa. Tiistaihin mennessä kipulääkkeet olivat auttaneet jo siinä määrin, ettei Lucy-neiti enää ole omasta mielestään kipeä. Hän mököttää häkkiin laitettaessa ja sieltä pois päästessään hän yrittää hyppiä ja pomppia pitkin asuntoa tai ottaa juoksuspurtteja hihnassa pihalla. Seuraavat kolme viikkoa hän kuitenkin viettää levossa eli pääasiassa häkissä.
Pirullinen mäyräkoirahalvaus eli välilevytyrä on siis taas riesanamme, mutta ei auta kuin räpiköidä tämänkin vaivan yli. Onneksi tällä kertaa tulehduskipulääke ei ole ärsyttänyt vatsaa, joten sitä on sentään voinut käyttää kivun lievitykseen. Edellinen neljä vuotta sitten tapahtunut mäykkyhalvaus täytyi kärsiä ilman kivun lievitystä, koska lääkkeet aiheuttivat vatsahaavan ja mitään lääkkeitä ei voinut ottaa niin kauan, kuin vatsalla kesti parantua.
 |
| Lucy: Olen aivan terve ja valmis koulutukseeni! Käske minua! |
 |
Eeei sinun tarvitse laulaa onnittelulaulua... |
Kylläpä tuoksuu hyvältä... maksalaatikkoa ja "juustokynttilä"... Loppuisi jo tuo onnitteleminen, että saisi maistaa...
Vihdoinkin! Omnomnom...
Synttärikävelyllä suolla. Harmi, ettei Lucy-neiti voi osallistua, mutta onhan täällä hauskaa Emännän kanssakin. Jossain vaiheessa Emäntä huomasi, että karhukello jäi taas kotiin, mutta eipä onneksi nähty karhuja. Ja olisinhan minä suojellut meitä.
Kesäkukkaveikkaus on päättynyt. Párek ja Arttu osuivat oikeaan: daalia kuoli ensimmäisenä. Sen jälkeen orvokki koki todennäköisesti hukkumiskuoleman ja huovinkukka meni samoihin aikoihin luultavasti samasta syystä. Jos voittajat haluatte jonkun yllätyspalkinnon, niin laittakaa osoitetietonne kommenttiin! (Emme julkaise niitä luonnollisestikaan.)
Parhaiten kukkasista selvisi surfinia, joka on siis yksi petunialajike.
Kunta on taas tänä kesänä tarjonnut asukkaille iloksi auringonkukkapellon, josta saa käydä hakemassa auringonkukkia. Jospa näistä saisi vähän aurinkoenergiaa loppuviikkoon.
Voi sinua, Roni. Treffit ja kaikkee ;)
VastaaPoistaLucy-neiti, sympatia ei varmaan nyt riitä, mutta sitä me lähetetään. Kaikki kuulostaa niin tutulta, vaikka me ollaan toistaiseksi päästy vähän helpommalla. Tai sitten Arttu on kätkenyt kipunsa, kun hieronnan ja lääkekuurin jälkeen minunkin silmäni havaitsevat, kuinka paljon koiran selkä on suoristunut ja olemus piristynyt.
Miten teillä vatsahaava oireili? Onko teillä nyt vatsansuojalääkettä, vai voiko sellaista antaa kipulääkkeen kanssa? Noiden lääkkeiden kanssa tahtoo olla, että koko ajan saisi olla jotain laittamassa koiran kuonoon, jos ensin ajoittaa vatsansuoja-aineet sopivasti ennen lääkettä, joka taas pitää antaa tuntia ennen ruokailua... Ja kun ulkoilut ja ruokailutkin pitää jotenkin synkata, on ihan huippua, että voi olla nyt etätöissä.
Lucy-neidille parhaat ja parantavat terveiset <3 Toivottavasti tuokin kipuvaihe helpottaa kohta.
Silloin neljä vuotta sitten Lucy oksensi koko yön verta, niin siitä päättelin, että vatsa ei mahda olla aivan kunnossa. (Tähän mennessä elämäni kamalin ja pisin yö...) Silloin määrättiin Antepsiinia vatsan suojaksi. Tänä kesänä vatsansuoja-aineena ollut Omeprazol aiheutti sydänlääkkeen kanssa oksentelua (ei onneksi veristä), niin en nyt arvannut aloittaa mitään vatsansuojaamista, kun en tiennyt, kuinka sydänlääke vaikuttaa oloon. Inupektin maitohappobakteeria olen antanut Lucylle varuilta sydänlääkkeen aloituksesta asti ja siitä ei ainakaan ole ollut haittaa. Tämä tulehduskipulääke on nimeltään Previcox ja sen pitäisi olla vatsaystävällistä.
PoistaOnhan tämä melkoista taiteilua näiden lääkkeiden kanssa ja moni varmasti kyseenalaistaa koko eläinten lääkitsemisen ja ihmettelee, miksei laiteta montuun koko koiraa, mutta tällä hetkellä vatsa toimii, koira on kivuton ja sama iloinen pilke tuikkii silmissä kuin aina ennenkin, niin eihän sitä halua vielä ystävästään luopua. <3
Iloisia ja kivuttomia päiviä teillekin! :)
No nyt on kuomoo lykästännä ku on nuin kaaniin ja sypäkän tyttöystävän tavanna :) Onnee vuan nuorelle parille!
VastaaPoistaJa voe tokkiisa Lucy miten surkeeta tuo selekäkippee :( Toevotaan että se mänisj jootuimmin ohi ku viimeks. Kuvvuan malttasit nyt olla riehumata...sitä ku kipuliäkettä ottaa eekä sittä koske ni suattaa erehtyvä liikoo liikehtimmään. Onneks teellä on nuin tolokku ja viisas emäntä että toppoo ajoessa liijjat säheltämiset. Pikasta paranemista tiältä lähetettään iso repullinen <3
Täällä yritetään tasapainotella häkillisen ja häkittömän elämän välillä. Kun muukin perhe on vaikkapa sohvalla paikallaan, niin Lucykin voi tulla sohvalle köllöttelemään, mutta jos kukaan ei jouda katsomaan perään, niin silloin häkki heilahtaa. Onneksi Lucy-neiti on tässä asiassa melko nöyrä ja alistuu hiljaa kohtaloonsa. Kunpa tämä tästä taas iloksi muuttuisi...
PoistaMahtavasti onnea komealle Ronille! Kauniille Lucy-neidille todella pikaista paranemista.
VastaaPoistaRoni, minä tiedän kokemuksesta miten mukava tapaaminen sulla oli suloisen Saskian kanssa. Muistelen haikeudella omaa parin päivän treffiäni, josta seurasi kolme jälkeläistä. Pojat ovat minun värisiäni ja tyttö on äitinsä kaltainen blondi.
Mekin toivotaan, että Lucy-neiti paranisi pian. Aika alkaa käydä pitkäksi häkissä.
PoistaTreffien lopputuloksen näkee sitten aikanaan, jos siitä jotain seuraamuksia oli... :)
Ronilla on kyllä ollut onnenpäivät!
VastaaPoistaMutta nuo selkävaivat ovat aina niin surullista luettavaa. Edelleen odotan sitä, että mäyräkoirien kasvattajat oikeasti alkaisivat tehdä töitä terveiden selkien eteen. Selkäkuvattujen mäyräkoirien lista on säälittävän lyhyt.
Mutta toivomme, että potilas paranee pikaisesti!!!
Lucyn kohdalla ei olisi auttanut, vaikka suomalaiskasvattajat olisivatkin kuvanneet enemmän koiriaan, koska hänen äitinsä on tuontikoira Saksasta. Sen puolen suvusta ei ole siis muita tietoja, kuin mitkä rekisteriotteeseen on kirjattu. Lucylla on ollut huonoa tuuria geeniensä kanssa, kun on tämä selkäongelma ja sitten vielä sydänvikakin. Kaikki mäyräkoiran tyyppiviat. Mutta jospa tästä vielä elämä muuttuisi valoisammaksi. :)
PoistaVoi sentään Lucya. On niin kamalaa kun eläinystävä sairastaa <3 - toki myös ihmisystävien sairaudet on kamalia, mutta eläimet kun eivät pysty kertomaan vaivoistaan ja ovat silti meidän armoillamme. Toivottavasti kivut pian hellittävät. Ihanaa, että hän voi myös välillä poistua kopistaan viereen kellimään ja silittelyhoitoa saamaan <3.
VastaaPoistaSain vähän sellaisen vaikutelman tuosta tekstistä, että Roni-pojasta on ehkä tulossa iskä, vaikka kirjailija jättikin vähän lukijan mielikuvituksen varaan :). Mutta seuraavissa teksteissä tähän tullee lisävalaistusta.
Omasta mielestään Lucy on jo ihan kunnossa, eikä haluaisi enää olla häkissä, mutta lääkärin ohjeita on kuitenkin noudatettava, eikä itsepäisen mäyräkoiraneidin mutu-tuntumaa...
PoistaJos Ronin treffeistä on jotain kerrottavaa tulevaisuudessa, niin eiköhän asiasta täällä kerrota. ;)
Roni, sul on kyl mairee ilme, joten sun tyttis on varmalla magee. Joo.
VastaaPoistaLucy-neiti, paranemista ja malttia liikkumiseen. Miljoona parantavaa muiskuu!
Tyttöystävän kanssa oli mukavaa! ;)
PoistaJa kiitos! Heti tuntuu vähän paremmalta, kun sai teidän miljoona muiskua! :)
Voi Lucya.. tuntuu todella kurjalta sen ja teidän koko lauman puolesta. Toivottavasti neitokainen voi jo paremmin. Lähetämme täältä paljon parantavia halauksia ja rutistuksia. Kyllä sitä kaikenlaista vaivaa pitääkin kohdalla osua.
VastaaPoistaRonilla kuulostaa olleen oikein kivat treffit. Kaunis on tuo tyttöystäväsi. Näyttävä pari olette!
Hipun ja Mytön emäntä
Kiitos! Onneksi Lucy voi jo paremmin. Ikävää tosiaan, että tuollaisesta vaivasta joutuu aina välillä kärsimään, mutta jospa elämä voittaisi taas.
Poista