Sivut

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Tapahtui viime viikolla

 Roni: Viime viikon torstaina kävimme rally-tokotreeneissä, kuten tavallisesti, mutta jotenkin ihmiset sohlasivat sillä tavalla, että kun lähdimme treeneistä, niin Moona ja Ninni olivatkin siirtyneet meidän autoomme minun seurakseni ja Lucy matkasi Moonan ja Ninnin emännän auton takapenkillä heille. Mahtoivat emännät olla ihmeissään, kun asia paljastui heille kotipihoissa!

Lucy: Voi Roni... eivätköhän ihmiset olleet tehneet sen ihan tarkoituksella. Minulle ainakin löytyi perillä omasta repusta omaa ruokaa ja omat lääkkeet, etteivät ne nyt varmaan ihan sattumalta olisi mukaan tarttuneet.

Moona, Roni ja Ninni aamukävelyllä

Roni: Jaa... No se tietysti selittäisi asioita... 

Perjantaina teimme pitkän aamukävelyn. Sen tarkoituksena oli ilmeisesti saada lapinkoirat viihtymään paremmin koko päivän asunnossa ilman mahdollisuutta ulkoilla pitkin päivää oman mielen mukaan. Hehän viettävät yleensä yksin jäädessään koko päivän omalla pihallaan ulkoilmassa, ja koska heidän ihmisväkensä on nykyisin velvollisuuksista vapaata, niin he harvemmin enää joutuvat edes viettämään aikaa yksikseen. 

Päivä sujahtikin siinä köllötellessä ja kun Emäntä tuli töistä kotiin, olimme kaikki intoa täynnä. Sanottakoon, että olimme aikalailla intoa täynnä jatkuvasti. Emännästä intoa oli vähän liikaakin. Hän ei olisi kuulemma tarvinnut koko kolmen koplaa seurakseen jokaiselle vessareissulle ja vesilasin täyttöön keittiössä. Hän kuulemma ymmärsi viikonlopun aikana Lucy-neidin rauhallisen elämänasenteen arvon, kun esimerkiksi aamulla olimme kaikki jalkeilla ja toimintavalmiina sillä sekunnilla, kun hän avasi silmänsä. Eikä meitä puijattu, vaikka hän yrittikin äkkiä sulkea silmänsä uudestaan ja esittää vielä nukkuvaa.

Moona koirapuistossa

Kävin esittelemässä koirapuiston Ninnille ja Moonalle. Ninni oli käynyt siellä ennenkin, mutta Moona oli ihmeissään aitauksesta, jossa oli käynyt niin monta muutakin koiraa. Hän juoksi tarhaa yksin ympäri haistellen kaikkea. Sitten vein heidät kävelylle suosikkireitilleni pururadalle. Kun lopuksi vielä treenasimme vähän rally-tokoa pihalla, niin Emäntä toivoi energioidemme olevan jo alhaisemmalla tasolla. Siitä huolimatta Moonalle piti vielä erikseen antaa käsky rauhoittua.

Ninni koirapuistossa

Eli tämmöinen tämä pururata sitten on!



Lauantaina olikin sitten jännittävä päivä. Meidät pakattiin autoon ja ajoimme päiväksi rally-tokokisoihin! 

Nyt ollaan tytöt jännän äärellä!

Minun luokkani oli ensimmäisenä. Treenailimme hieman pihalla ja kun kisasuoritukseni vuoro tuli, hyppäsin autosta reippaana. Vielä hallin ovella olin innokas tottelemaan, mutta kun kävelimme sisälle ja lähestyimme kehänauhaa, niin reippauteni suli askel askeleelta. Vanha vitsaukseni jännitys iski ja alku oli tahmea. Hyvin tahmea. Ensimmäisellä käännöskyltillä hidastin ja nuuskaisin maata. Liikkeestä maahan meneminen oli kerta kaikkiaan mahdotonta. (Kahden uusimisenkaan jälkeen tehtävä ei onnistunut.) Sen jälkeen oli houkutus, jossa en voinut olla nuuskaisematta ohimennen maassa lojuvaa possua. Näiden alkuvaiheiden jälkeen seurasi hyvä jakso ja suoritin monta kylttiä todella hyvin ja puhtaasti. Ainoastaan yhdellä täyskäännöskyltillä unohduin katsomaan ajanottajaa ja tulin pyörähtäneeksi väärään suuntaan. 

Noin iso halli näin pienelle mäyräkoiralle. Mitähän tästäkin tulee...

Emännästä tuntui, että koko suoritus oli täysi fiasko, mutta eihän siinä sitten lopulta ollut kuin yksi maan nuuskaisu liikaa. Hyväksytty tulos jäi siis yhden pisteen päähän. Jotain pitäisi keksiä tuohon alkujännitykseen, kun se on usein tuhonnut hyvän suorituksen. Ei vain ole helppoa olla jännittämättä, kun Emäntäkin jännittää.

No, miksei auto liiku?! Rally-tokomestari on kykynsä näyttänyt tältä päivältä. Lähdetään!

Lapinkoirat MITÄ?! Menevätkö nekin radalle?!

"Jaahas... mikäs paikka se tämä on...?"

"Jos sinä luet sitä karttaa ja sanot sitten, mitä pitää tehdä... Minulla taisi nuo lukulasit jäädä toisen turkin taskuun."

Ninni starttasi ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Hänen kanssaan piti uusia yksi eteenistumistehtävä ja lisäksi yksi miinuspiste tuli peruuttamisen vinoudesta ja kaksi hitaasta istumisesta. Ninni ei oikein arvosta sitä, jos radalla pitää istua monta kertaa. "Enkös minä juuri istunut?" mulkoilee hän kulmiensa alta esimerkiksi istu, käänny vasemmalle, istu -tyyppisissä tehtävissä. Ninni suoriutui kuitenkin hienosti omalla tasollaan. Hän sai 94/100 pistettä. Hän ei ole vielä koskaan saanut mistään luokasta alle 90 pisteen tulosta! Tällä kertaa hänen pisteensä riittivät jopa toiseen sijaan tässä luokassa ja he saivat vielä tuomaripalkinnonkin hyvästä yhteistyöstä Emännän kanssa.

Ninnille VOI 94/100p, 2. sija ja TP eli tuomaripalkinto

Pitkän päivän lopuksi oli Moonan vuoro debytoida rally-tokossa. Tämä oli siis hänen ensimmäinen starttinsa ALO-luokassa ja Emännällä meinasi hikeä pukata jo kisakirjan tarkistuksessa. Moona on kyllä taitava, mitä tulee rally-tokotehtäviin, mutta hänen rakettiluonteensa kiihtyy nollasta sataan sekunnin sadasosissa, joten hänen mielenhallintansa on suurempi haaste kuin tehtävärata sinänsä. Kilpailukirjan varmennuksessahan siis koiran siru täytyy lukea ja koiran säkäkorkeus mitataan. Moona on myös sen verran herkkä, että toisinaan jopa häntään osuva talutushihna saa hänet hermostumaan. Niinpä sirunlukijan heilutteleminen niskassa oli Moonalle melkoisen vastenmielistä ja sen jälkeen piti vielä seistä säkämitan alla. Kun tarkastus oli onnistuneesti suoritettu, oli Emännällä jo voittajafiilis.

 

Radan alussa Moonaankin iski pieni epävarmuus ja ensimmäisellä kyltillä hän haisteli hieman maata ja kylttitelinettä. Sen jälkeen Emäntä käski "Katso!" ja Moona nosti katseensa häneen. Nämä kaksi haistelua olivatkin Moonan radan ainoat miinukset. Radan varrella oli säilytyksessä agility-esteitä ja niitä Moona katseli välillä kiinnostuneena, mutta uusi "Katso!"-käsky sai hänet pidettyä oikean lajin parissa. Jotenkin tuomarit aina osaavat ottaa radoilleen ne kaikkein hankalimmat tehtävät ja niinpä radalla sattui tietenkin olemaan Moonan ainoa heikkous: juokseminen. Tempon vaihdos juoksuun saa hänet usein villiintymään ja vähintäänkin haukahtelemaan, mikä myös lasketaan rally-tokossa virheeksi, mutta onneksi pihalla tehty juoksuharjoitus sai hänet malttamaan mielensä niin, että tehtävästä selvittiin vain pienellä haukahduksella, joka ei vielä alentanut pisteitä. Lopulta Moonan tulos oli 98/100 pistettä. Pisteiden puolesta hän oli jaetulla kolmannella sijalla, mutta aikavertailussa eräs toinen koira oli nopeampi, joten Moonalle ei tullut sijoitusta. Kotiin palasimme kuitenkin jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

"Nyt minä ymmärrän! Tätä varten sitä rally-tokoa on siis harjoiteltu kaksi vuotta!"

Mites sinun viikonloppusi sujui, Lucy-neiti?

Lucy: Minä vietin rauhallista maalaiselämää. Hoitelimme talon emännän kanssa kanoja ja olin mukana puutarhatöissä, mm. nostamassa porkkanaa. Sitten kävimme mökillä saunomassa ja perjantai-iltana pääsin mukaan kyläreissulle. Oli mukavan rauhallista, kun teitä muita ei ollut ympärillä häsläämässä!

Kolmen viikon häkkilepo on ohi, joten tässä olen päiväkävelyllä postilaatikolle ja takaisin.


Kanat on hoideltu. Tai siis hoidettu. Ettei tule väärinkäsityksiä. Ja porkkana on asianmukaisesti nostettu virallisen valvojan seuratessa toimitusta.

8 kommenttia:

  1. Kyä toi teijän Emäntä on supertyyppi, Lucy ja Roni. Järkkää teille ja kamuille kaikenmoisia reenejä sekä kivoja haasteita. Ihan huippu! Viäl ku te ootte noin viksuja ja vilmaattisia, menestyvää porukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kivahan se on, kun on monenlaisia touhuja. Ei tule aika pitkäksi. Menestyminen on toki suhteellista, mutta kukas se mäyräkoiran hännän nostaisi, jos ei mäyräkoira itse! ;D

      Poista
  2. Voe täätinen tuota teejjän männöö! Siinei kerkijä pitkästyvä eekä ryytyvä ku on tuommosta kaekkee kivvoo. Ja vielä kaveriin kansa :) Mahottoman virkee emäntä teellä kyllä on! Oes joskus tarpeen semmonen tiälläe :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä puuhailu on kivaa! :) Eikös sinunkin emäntäsi ole välillä niinkin virkeä, ettet itse kehtaisi edes lenkille lähteä. ;) Ei se aina ole meistäkään herkkua, kun aamuyöstä höykkyytetään autoon päiväksi oleskelemaan, kun sitä odotteluahan nämä koiraharrastukset valitettavasti isoksi osaksi ovat.

      Poista
  3. Onpa taas mukava ja kiinnostava postaus. Teillä on todella supertyyppi emäntänä, Lucy ja Roni. Mistä kummasta hän energiansa oikein hankkii?? Vinkit olis hyvin tervetulleita, Palvelijatar kun tuppaa hyytymään aina vain helpommin. Vielä Se pitää kiinni siitä, että aamulenkin tulee kestää vähintään tunnin, aina.
    Hienoa, että Lucyn häkkeily on ohi. Me pidetään peukkuja ettei homma uusiudu enää ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä voi tietysti olla yksi erottava tekijä... Siksi Moonan ja Ninninkin Emäntä on delegoinut tämän kisahomman meidän Emännälle, kun meidän Emännälle on muutama vuosikymmen vähemmän ajokilometrejä. ;)

      Pikku hiljaa on pidennetty Lucyn kävelyjä. Kovin pitkästi ei vielä mennä eikä varsinkaan vauhdilla, mutta aina vain eteenpäin... :)

      Poista
  4. Teillä kyllä riittää menoa ja meininkiä aktiivisen emäntänne kanssa. Tulee ihan huono omatunto... no, parhaamme mukaan yritetään isännän kanssa keksiä virikkeitä tuolle meidän kaksikolle. Lucy näyttää kuvissa iloiselta ja hyvinvoivalta. Toivottavasti terveyshuolet ovat nyt historiaa.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira voi elää aivan onnellista elämää ilman aktiivisia koiraharrastuksiakin! Siitä ei kannata potea huonoa omaatuntoa. :)
      Tällä hetkellä Lucyn tilanne onneksi näyttää taas hyvältä. Askel nousee ja mieli on virkeä. :)

      Poista