Lucy: Vaikka viime vuosi olikin hiljaista kaverikoirarintamalla, niin oli mukavaa, että sponsori muisti meitä kaverikoiria kuitenkin kiitospusseilla. Ehdittiin kumpikin tehdä vuosi sitten keväällä vierailuja. Viimeinen viikkoa ennen poikkeustilaa.
Lucy: Minulle tämä oli viimeinen kiitospussi, koska jäin kesällä eläkkeelle kaikista virallisista toimista. Aikansa kutakin.
Roni:
Meillä Snoopy kanssa hommat jatkuivat tänä keväänä. Ainakin yhden vierailun verran. Käytiin ilahduttamassa lapsia iltapäiväkerhossa pihalla. Meidän kummankin emännät ovat työkseen päivät samojen lasten kanssa, niin he arvelivat uskaltavansa tavata lapsia ilman suurentunutta riskiä vielä työpäivän jälkeenkin.
Lucy: Minulle olisi riittänyt tänään sunnuntaiulkoilu vaikka näin pihakeinussa kiikkuenkin.
Lucy: Mutta olihan se sitten ihan kiva käydä kävelylläkin. Naapurin rouvat olivat näköjään aloittaneet terassikauden. He olivat meidän mielestä jopa kiusallisen kiinnostuneita meistä. Emäntäkin hetken mietti, että pysähtyväthän he varmasti aidalle, etteivät uteliaisuuttaan rynni läpi.
Mukavaa, että edes yhdelle kaverikoirakeikalle nyt keväällä pääsitte. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan, turha sitä vielä yrittää arvailla. Ja Lucylle toivotamme leppoisia eläkepäiviä! Montako vuotta hän ehti kaverikoirahommia tehdä?
VastaaPoistaLucy ei aloittanut ihan heti 2-vuotiaan, kun se olisi ollut mahdollista eli kaverikoiravuosia taisi kertyä vuodesta 2016 alkaen. Nelisen vuotta siis. Ja sitten tietysti lukukoiravierailuja tuli tehtyä lisäksi. Ronilla ei ainakaan vielä ole lukukoirastatusta, mutta katsotaan, jos arviointeja tulisi johonkin lähettyville. Lapset tunnistavat kylällä lukukoiran ja on harmi, jos sellaista ei täällä enää jatkossa ole.
PoistaJoskus on kyllä tullut vähän jännitykselläkin mietittyä, että pysähtyvätkö lehmät/hiehot aidan omalle puolellensa, sen verran kovalla vauhdilla ne joissain laitumilla ovat aidalle rynnänneet ohikulkijaa ihmettelemään. :O
VastaaPoistaJoo tässäkin tilanteessa vähän yllätti lehmien osoittama kiinnostus ohikulkijoita kohtaan, mutta onneksi heillä ei ollut halua tulla sähköaidasta läpi. :)
PoistaHienosti muistivat teitä lukukavereita. Huh, onpa ne naapurin rouvat aika isoja! Ei heitä kyllä tuollainen hepponen aita pitelisi, jos tosissaan tahtoisivat tulla teitä tervehtimään.
VastaaPoistaJoo oikein näyttävät olevan tyylikkäitä rotunaisia nämä naapurin rouvat. ;) Onneksi he kunnioittivat aidassa oletettavasti kiertävää sähköä. Muuten olisi ollut kiusallista joutua turpaetäisyydelle heistä.
PoistaKylläpä on makkeesti muistettu teetä ja on taenna emäntähhii suaha muistamiset samalla :) Hieno homma.
VastaaPoistaMeellä on Lucyn kansa sama harrastus; kiikussa makkoelu, seon sittä mukavata. Aenakkii sillonku ee kovin paljoo liekutella kiikkuva.
Nuapurin roovvat taetaa olla vähä utelijasta sorttija. Sielä neon keskesä rätnännä että mistään lie nuo uuvvet nuapurit tullunna...minkälaesta sakkija lienöö. Eekös nii oo vähä tapana tuumata ku uusija nuapurija tulloo :)
Varmasti siellä on talven mittaan ollut navetassa kovat pohdinnat, että mitä ne uudet naapurit oikein ovat, kun kissa on niistä kertonut, mutta ei sen jutuista ota selvää, että mitä ihmeen matalia koiria ne muka ovat, eikä itse ole päässyt ulos asiaa toteamaan kuin vasta nyt kevään tullen. Että ihmekös tuo, että ensimmäisen kerran kun sitten lehmänmuistiin näkee mäyräkoiran, niin onhan sitä ihmettä ihan läheltä tultava katsomaan!
PoistaVoi ihanaa, minä niin tykkään lehmistä. Niiden katselu on niin rauhoittavaa - paitsi tietenkin jos pitää pelätä, että rynnivät päälle :).
VastaaPoistaKun Wiima oli pieni, niin ajattelin sen kanssa myös kaverikoiran "uraa", ja sattumoisin täkäläinen koirakerhokin järjesti pienen kurssin tällaisten taitojen ympärille, ja sinne osallistuin puolivuotiaan Wiiman kanssa. Kurssi oli mahtava, opin paljon asioita, joita en ummikkona ollut koiran kouluttamisesta tajunnut, mutta kaverikoiran hommat meiltä unohtuivat.
Myöhemmin oon miettinyt, että millainenkohan kaverikoira Wiima sitten olisi ollut kun aikuisena siitä on kasvanut aika introvertti muija - tervehtii kyllä kaikkia iloisesti ja saattaa antaa suukonkin, mutta sitten kiinnostus lakkaa ja hänellä alkaa "omat hommat".
Minulle on kylläkin sieltä 10 vuoden takaa jäänyt mieleen kouluttajan kommentti, että kaverikoiran ei tarvitse olla tietynlainen - esimerkiksi pidättyväisemmän koiran kanssa voisi esittää temppuja ja taitoja, ja sillä tavalla ilostuttaa vaikka vanhainkodissa. Mutta näkemättä nyt sitten jäi, että millainen kaverikoira Wiima olisi ollut ja olisiko siitä sellaiseen ollut :).
Lehmiä on tosiaan hauska katsella. :) Mukavaa, että niitä välillä näkee ulkonakin laitumella.
PoistaMonet ihmiset pitävät ihan vain koiran katsomisesta ja monille tuntuu olevan tärkeämpää ohjaajan kanssa jutustelu kuin varsinainen koiran paijaaminen, että vaikka Ronikaan ei aivan iholle työnny kaikille ihmisille, niin ihan kelpo kaverikoira se on ollut. Ja varmasti olisi ollut Wiimakin, jos olisi siihen toimeen ryhtynyt. :)
Olipa hienoa, että saitte tuollaiset herkkukassit kaverikoirahommista. Lucylle rentouttavia eläkepäiviä, olet varmasti ne ansainnut. Tuo kaverikoiratyö on arvokasta ja tärkeää toimintaa.
VastaaPoistaLehmät on niin hienoja! Mekin joskus maalla niitä nähdään. Yleensä Hippu ja Myttö alkavat haukkumaan niille. Kaiketi vähän jännittävät niin isoja kavereita.
Hipun ja Mytön emäntä
Mäyräkoirat eivät rohjenneet suutansa avata, kun lehmälauma alkoi tallustella laitumelta meitä päin. :D Siinä laitettiin kerrankin vauhdilla tassua toisen eteen. Mutta ihan ystävällisiähän nuo lehmärouvat lopulta olivat. :)
PoistaHienot muistamiset kavereille. Lucylle hyviä ja kivuttomia eläkepäiviä. Keinu vaikuttaa mukavalta rentoutuspaikalta. Olivatpa uteliaita nuo ammurouvat, saivat tosiaan mäyräkoiriin vauhtia. Pieniä epäileviä katseita rouvien suuntaan ;)
VastaaPoistaKiitos Elli! Aika kivuttomasti on sujunut eläkkeellä olo toistaiseksi. Toivottavasti elämä sellaisena jatkuukin. :)
Poista