Sivut

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kevätiloja ja taistelu luontoa vastaan (osa 1?)



Lucy: Löytyi! Pieniä ja muovisia ovat kyllä nämä meidän "treenisorkat", mutta sisältö on maistuvaa jauhelihaa.

Vappuaaton sää

Roni: Jos oli tämä uusi asuinpaikka mukava jo talvellakin, kun sai omalla pihalla höntsäillä ja hankia pitkin lenkkeillä, niin tämä kevät se vasta on kulta-aikaa ollutkin! Meillä oli vapun kunniaksi TAAS mejä-treenit ja karvaa vaille sääntöjen mittainen voittajaluokan jälki tuntui olevan minulla taas tassumittarin mukaan. Osan matkasta oli vähän kurjaa risukkoa ja viimeisellä osuudella tuuli painoi jäljen hajun oudosti sivuun, mutta omin nokkineni pärjäsin taas kaadolle asti, enkä nyt lähtenyt yhtään harhailemaan hukkapoluille muun riistan perään. Mahdollisuuksia olisi kyllä ollut, kun sen verran ristiin rastiin olivat hirvet yhdenkin sammalpeitteisen kuusikon tilsineet.

Hirvi, hirvi, jänis, hirvi... missä se verijälki tässä nyt kulkee?!

Roni työssään

Lucy: Minun täytyy kyllä reklamoida omista verijäljistäni. Eihän tämä nyt käy laatuun, että sinä suihkit kilometritolkulla jälkeä pitkin ja minä saan nuuhkittavaksi jotain onnettomia muutaman sadan metrin pituisia pyrähdyksiä.

Tässä vasta matkalla jäljen alkuun, mutta kyllä nousee askel kepeästi, kun on jäljestysvarusteet matkassa.

Roni: Tänään käytiin metsälenkillä ihan muuten vain ilman verijälkiä. Sitten muistuteltiin mieliin, mitä se sellainen rally-toko oikein olikaan. Täytyy sanoa, että minä olin vähän jo unohtanut, mikä rally-tokossa oli se juttu. Tallustelin perässä, enkä suostunut istumaan. Vasta pienen leikkituokion jälkeen syttyi lamppu, että tämähän oli kiva harrastus. Sitten meni jo paremmin.


Voi voi... kivisiä ovat suomalaiset pellot!

Lucy: Aika mahtavaa, että omalle pihalle mahtuu rally-tokorata!

Roni: Miiiksei voida tehdä rally-tokoa tuplana? En minä halua mennä sisälle odottamaan vuoroani...

Lucy: Minulta ei ollut unohtunut. Ei ollut myöskään unohtunut, että radan jälkeen vaihtuu vuoro. Kirmasin iloisesti karkuun, kun Emäntä yritti saada minut kiinni koiraa vaihtaakseen. Noh, nämä ovat tämmöisiä pieniä eläkeläisen ilkikurisia jekkuja. Tehtiin vielä pieni radan pätkä ja sitten Emäntä otti minut syliin ilman pelleilyjä.

Roni: Eilen ja tänään on jo ollut sen verran lämmintäkin, että minä olen tarennut olla Emännän mukana pihahommissa. Tai minä lähinnä keskityn turvaamaan selustaa.

Lucy: Tänään minäkin pääsin mukaan puutarhaan ja minä en arastele laittaa tassujani saveen. Tai multaan tässä tapauksessa. Näytti, että Emäntäkin siinä kyykyllään kaiveli jotain, niin minä otin kernaasti osaa töihin. Parasta oli, kun hän otti lapion esiin ja sitten me kaivoimme oikein naisissa rinta rinnan tassuin ja lapioin. Ihan samalle kuopalle hän ei kyllä minua halunnut, ettei lapio osuisi minuun, mutta välillä hän tuli katsomaan minun kuoppaani ja kiskaisi sieltäkin hyväksyvästi muutaman juuren irti.


Lucy: Suunnilleen oranssilla rajatun alueen oli vuosien saatossa vallannut sellainen lainsuojaton kasvi kuin kurtturuusu. Tällä viikolla on Emäntä pannut hihat heilumaan ja nyt on kaikki varret kiskottu irti maasta. Ensimmäinen erä siis 1-0 ihminen vs. vieraslaji.

"Ain' kaivain työtäs tee... didi di di di di diiii..."


Lucy: Katsopas vaan Emäntä. Sinun montussasi onkin melkoinen juurakon rötkäle.

Lucy: Nyt pitäisi sitten selvittää, kuinka tuollainen eloperäinen ydinjätteeseen rinnastettava ongelmajäte pitäisi hävittää niin, ettei kasvi karkaa taas uusia alueita tärväämään. Useamman vuoden projekti tämä tällainen vieraslajin torjuminen ilmeisesti on, mutta yrittäköön vain! Täällä ollaan tassut valmiina töihin!

Narsissit ovat pärjänneet kohtalaisesti. Tämäkin kukkalaatikko näyttää vähän kivemmalta, kun vuosien mittaan kertynyt sammalkasvusto on kuorittu pois.


Kurtturuusun lisäksi tontilta on löytynyt harmittomampiakin kasveja, kuten valkovuokkoja...

...ja sinivuokkoja,...

...todennäköisesti jostain muinaisesta kukkapenkistä paennut kevätesikko...

...ja yksi ruusun juurella sinnitellyt krookus.


Myös pikkuinen näsiän oksa löytyi yhden pensaan juurelta, mutta tästä ei oikein olla varmoja, pitäisikö se nyppäistä pois, kun on ilmeisesti melkoisen myrkyllistä laatua.

12 kommenttia:

  1. Reipasta elämää siellä vietetään. Oikeaa koiran unelmatoimintaa.
    Oma tontti on ihan todellista luksusta, antaa mahdollisuuden vaikka mihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta kun on pitkin kyliä etsitty treeni paikkoja, niin on tämä helppoa, kun voi omalla pihalla treenata. :) Tosin tässä tulee samalla sitten näitä muitakin velvollisuuksia...

      Poista
  2. Kyllä sitä omalla pihalla hommoo piisoo. Meellä olj tuo ruusuin kaevelu männä kevväänä vae kesäkö se jo olj. Mahottoman iso homma kyllä olj. Ee tarvinna meekäläeseltäkkää kynsijä leekata ku kuluvat kaevuhommassa :)
    Näsiä on kuulema hirveen myrkyllinen vaekka kaanis onnii. Oesko tuo varminta juurija poekkeen ettee vuan erreöksessä joku määräkoera kaevele sieltä juurelta...
    Hieno homma että ihan omalla pihalla voepi reenata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se näsiä olisi varminta kaivella pois myös. Lapiolla. Ei mäyräkoiran kynsillä... ;)

      Poista
  3. Puutarhurointi omassa pihassa on kevään merkki ja parasta kuntoilua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on tässä saanut hartiavoimin kaivaa kuoppaa maahan! Ja onhan Emäntäkin ollut ahkera. ;)

      Poista
  4. Kovasti teillä riittää puuhaa ja meininkiä. Mutta mikäpä sen hauskempaa kuin omalla pihamaalla kaivella ja touhuta. Kevät on hienoa aikaa ja pihaa on kiva katsella, kun se alkaa kukoistamaan.

    Aktiivista ja reipasta porukkaa olette koko lauma! Ihailen.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisen useammaksi vuodeksi hyljätyn pihan kunnostaminen vaikuttaa aikaa vievältä operaatiota. Varsinkin ihmiseltä, jolla ei ole mitään puutarhurointitaipumuksia... Onneksi ei ole naapureita arvostelemassa pihan kuntoa ja someen voi rajata vain parhaat palat. :D

      Poista
  5. Teil on kyl mykistävästi toimintaa, ja muutenkin kertakaikkisen ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoirana elely on kyllä pääasiassa aina mukavaa. ;)

      Poista
  6. Tuli tuosta kivikkopellosta mieleen yksi täkäläinen tilanne parin vuoden takaa, jossa tilalliset päättivät tehdä metsäpalasta lisää peltoa itselleen. Kaikki hyvin siihen saakka, kun puut kaadettiin ja juurakot poistettiin, mutta kun alettiin kääntämään metsäpohjaa pelloksi, niin sieltä pajaistui kivi, ja toinen, ja sadas, ja tuhannes jajaja. Lopulta tulevalla pellolla oli silmämääräisesti arvioiden noin 10m korkea ja 50m pitkä kasa aika suuriakin kiviä... Talven aikana kivet on jollain koneella murskattu soraksi ja nyt pitäisi vielä sorat kuljettaa toisaalle, että pääsee viimein kylvöhommmiin. Eivät olisi kuulemma koko hommaan alunperinkään ryhtyneet, jos olisivat tienneet, miten kivikkoinen alue se on, vaan olisivat antaneet metsän olla metsänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ison kuuloinen urakka! :O
      Ei ihme, että peltojen vieressä on usein kiviaitaa tai kiviröykkiöitä, kun niitä kiviä tuntuu vain maasta nousevan.

      Poista