Sivut

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Rally-tokojuttuja ja muita päivittämisen arvoisia asioita

 Lucy: Hörökorvat kävivät kylässä. Melko pikainen vierailu kylläkin. Perjantai-iltana tulivat, lauantaina meidän Emäntä vei heidät Ronin kanssa rally-tokokisoihin ja samana iltana hän kävi palauttamassa lappalaiset omaan kotiinsa. Emäntä ei tullut sanoneeksi Mestarille, että minä jään kotiin, ja hän ei huomannut minun olevan kotona. Olipahan kerrankin rauhallista nukkua päiväunet! Nukuttikin hyvin, kun yö oli vähän rauhaton. Emäntää kai jännitti kisareissu ja hän kieriskeli sängyssä ja kävi välillä jalkeilla ja koko musta tiimi pomppasi aina pystyyn ja oli toimintavalmiudessa jokaisesta kyljen käännöstä.


Lucy: Rally-tokokisoista voi sanoa, että se tavallinen tarina. Moona kisasin voittaja-luokassa ja hän sai tuloksen 91/100 p, sijoittui kolmanneksi (jo neljännen kerran koko kisaurallaan!) ja sai RTK3-koulutustunnuksen. Hänkin siirtyi siis mestariluokkaan. 

Ninni sai tuloksen 89/100p ja tämä oli Ninnin 14. hyväksytty tulos peräkkäin. Ninni on saanut tähän asti tuloksen kaikista rally-tokokisoistaan! Moonalla oli hyvä suora, kunnes viime vuoden viimeisistä kisoista hän sai nollan eli hänellä on 9/10 onnistumista kisoissa. Vertailun vuoksi oma kisaurani käsitti 27 kisaa, joista tulos tuli 15 kerralla ja Ronin vastaava luku on 16/32. Ninnillä onnistumisprosentti on siis 100, Moonalla 90, minulla 55 ja Ronilla 50. Siinä ehkä on tiivistetysti paimenkoiran ja mäyräkoiran ero tottelevaisuuslajeissa.



Roni: Tällä kertaa minun kohdallani oli siis sen nollan vuoro. Mutta hirveän kivaa meillä oli ja tällä kertaa edes Emäntä ei ollut isosti pettynyt, koska suurimman osan ajasta tehtiin ihan oikeasti yhdessä töitä! Eikä siinä mitään isoja juttuja sinänsä ollut. Ensimmäinen tehtävä oli edetä pieni matka juosten, no en ollut ihan hereillä ja lähtenyt heti juoksemaan, joten siitä -10. Muutama maan nuuhkaisukin siinä alussa oli ja nämä ovat nämä nykytuomarit niin tarkkoja kaikesta sellaista. Niistä tuli sellainen -4 pistettä. 
        Meidän kaikkien suurin kompastuskivi oli se radalla ollut hyppy. Siitä aiheutui epätarkkuutta Ninnillekin ja Moonalle jopa yksi uusiminenkin. Se kun se hyppyeste huumaa pään, niin siinä on vähän vaikea sitten ajatella muuta. Hyppy sinänsä meni siis kaikilla hienosti, mutta sitä ennen ja sen jälkeen ajatus saattaa harhailla. Minulla enemmän jälkeen kuin ennen. Hypyn jälkeinen tehtävä ei onnistunut ja kun palattiin uusimaan sitä, niin minussahan heräsi heti toivo, että saan tehdä hypyn uudestaan! Väärään suuntaan hyppäämisestä olisi kuitenkin tullut hylkäys, joten Emäntä ohjeisti minua melko voimakkaasti, ja näin ollen uusimisen lisäksi saatiin miinuksia kovasta komentamisesta. (Sellainenkin mahdollisuus on siis rally-tokossa. Sitä vain ei ole otettu huomioon, että tällainen karski metsästyskoira kestää kyllä vähän kovempaakin käskemistä. Oikein iloisesti jatkoimme rataa sen jälkeen hyvässä yhteistyössä, kun olin ymmärtänyt, ettei minun toivota hyppäävän estettä uudestaan.) Ei se ohjaajan kiertämistehtävä onnistunut uusintayritykselläkään, joten jatkettiin siitä sitten vain matkaa. Ja sitten menikin loppurata eli 7 tehtävää täysin oikein ja puhtaasti! 
        Emäntä oli tyytyväinen, koska pysyin koko matkan hyvässä vireessä. En nuuskinut aivan tolkuttomasti tai unohtunut omiin puuhiini, mutta en myöskään jännittänyt niin paljoa, etten olisi kyennyt suorittamaan. Olemme treenanneet paljon suorituksen aluksi rauhoittumista, katsekontaktia ja kaiken ulkopuolisen huomioimatta jättämistä, ja palkaksi on vaihdettu herkkupallo, jossa yhdistyvät lelun jahtaamisen riemu ja syömisen rauhoittava vaikutus. Treeneissä olen saanut pallon palkaksi vähän tiheämmin, kun olen pysynyt hyvässä vireessä tehtävän tai pari. Suunta on siis oikea!

Lucy: Jos Ninni on tasaisen varma diesel-veturi ja Roni pirskahteleva ilopilleri, niin Moona on sitten epävakaa ydinreaktori. Oikein viilennettynä ja hallittuna iloista energiaa pulputtava työmyyrä, mutta huolimattomasti käsiteltynä räjädysvaara on ilmeinen. Emäntä mietti kuviaan katsoessaan, etteipä tullutkaan Moonasta kuvaa kisapaikalla. Sitten hän muisti, ettei voinut irrottaa käsiään ja katsettaan Moonasta sillä aikaa, kun se oli poissa häkistä, joten ei ollut tullut mieleen koiran kuvaaminen siinä häseltämisen keskellä. Hallikuvissa siis vain Roni ja Ninni.


Lucy: Mikähän niitä supikoiria niin kiehtoo näissä auringonkukan siemenissä?

Roni: En tiedä, mutta mitäs jos me mentäisiin sisälle syömään pullaa? Jos vaikka kermalla ja hillolla laskiaisen kunniaksi...


Roni: Lukukoirahuivi tuli postissa, niin otettiin vähän poseerauskuvia.

Roni: Kuvauspalkka houkutteli paikalle eläköityneenkin lukukoiran.


Roni: John Deere on poistunut nurkiltamme. Tällaista satoa se jätti jälkeensä.

Lucy: Lopuksi vielä Emännän Viikon luontokuva: töyhtötiainen.
Emäntä näki kerralla jopa kaksi töyhtötiaista eli jos ne ovat selvinneet talvesta, niin punkkarisuku on turvattu kylällämme.

Lucy: Kaikki tiaiset eivät ole selvinneet talvesta. Kahtena päivänä peräkkäin Emäntä näki omin silmin, kun pikkuruinen varpuspöllö kuristi talitiaisen hengiltä. Toisella kertaa hän sai osan tapahtumasta videollekin. 

Video on vähän värisevä, mutta ehkä siitä erottuu pikkuinen pöllö saalis kynsissään:


12 kommenttia:

  1. Koskahan sitä muistaisi taas itsekin ilmoittaa koiransa kisoihin, on jäänyt väliin jo ties kuinka monet agilitykisat ja muutamat rallytkin... Onnea teille tuloksista ja hyvästä kisavireestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Mukavasti se lisää treenimotivaatiota ja saa pientä jännityksen väreilyä vatsanpohjaan, kun on kisat tiedossa. ;) Toki olisi ihan kiva saada kuitenkin edellisenä yönä nukuttua... :D

      Poista
  2. Onpas taas hienot kuvat! Hatun nosto ja syvä kumarrus teille, superhienoille koiruuksille ja energiselle emännälle. Palvelijatar myöntää korkeimman mitalin hänelle. Itsestään kun ei ole kuin ryömimään normilenkit ja hilaamaan pers..oonansa lepotuolista jääkaapille. Hyvä te!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      (Kaksi vastausta on jo kadonnut. Ei enää muisteta mitä yritettiin alunperin sanoa... Tulisikohan tämä jo perille...)

      Poista
  3. Myö kansa myönnettään korkeemman luokan mitalli ruusukkein ja muihen hörselöehen kansa teelle ja teejjän mahtavan viksulle emännälle! :)
    Ja lukukoerat on kerrassaan uljaan näkösijä.
    Luonto on ruaka vuan jokkaesen pittää syyvvä...kuka sittä siemenet ja kuka ne siementensyöjät :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Talviruokinta ilmeisesti mutkan kautta hyödyttää myös petolintuja...

      Poista
  4. Kyä teil taas on ollu kisakokemusta, ja joillain myäs -menestystä, Lucy ja Roni. Mut ilon kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset on luonnostaan tottelevaisempia kuin toiset. :D

      Poista
  5. Onnea lappalaisten tuloksista ja iloiseltahan se kuulostaa tuo Roninkin rata :)! Kiitos kun kirjoittelet myös noista haasteistanne (vaikka olettekin tosi taitavia!), niin saan vertaistukea tuon pikku pököpään treeneihin, vaikka ollaankin ihan alkumatkalla vielä, mutta haasteissa piisaa :D. Toki on välillä pikku onnistumisiakin, jotka sitten kantavat seuraavaan :).

    Hienoa kun pääsee koti-ikkunasta seuraamaan luontolähetystä! Meidän pihalla on kanssa erilaiset tiaiset viihtyneet, sekä harakat talviruokinnan ansiosta. Mutta vaikka itsekin liikun luonnossa paljon, niin minkään sortin pöllöä en ole ikinä vielä päässyt bongaamaan, en puussa enkä lennossa, enkä mitenkään. Se on yksi haaveistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa, jos voi antaa vertaistukea näiden ei aina niin putkeen menneiden kokemusten myötä. :D Tämä olisikin aika vaatimaton blogi, jos vain täydelliset onnistumiset kirjattaisiin! :D
      Vire on kyllä mielenkiintoinen asia! Milloin sitä on liikaa ja milloin liian vähän. Ja kuinka juuri vaikka yksi hyppyeste radalla voi muuttaa kaiken! (Koira ei esim. pystykään kääntämään selkäänsä hypylle jne...) Mukavaa matkaa teille oman "pököpääsi" kanssa! :) Täytyy vain malttaa edetä omaan tahtiin, vaikka muut tuntuisivat etenevän vauhdilla. Moona on harjoitellut nyt 3 vuotta pääasiassa treenihallin nurkassa rauhoittumista ja vähitellen se alkaa kestää hanskassa jo pidemmänkin ratasuorituksen. :D Pieneltä vaikuttava asia on ollut suurin ja tärkein asia sen koiran kohdalla.

      Toivottavasti saat vielä tavata pöllön luonnossa! Todistettavasti niitä on siellä olemassa. ;)

      Poista
  6. Olipa mukavia kisakuulumisia, ihastuttavan energisiä ja aktiivisia olette koko lauma. Hieno kuva lukukoirista, sekä tuoreesta sellaisesta että eläkeläisestä.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Keskiviikkona olisi tarkoitus laittaa uusi lukukoira tulikokeeseen eli ensimmäinen oikea lukukoirakeikka!

      Poista