Sivut

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Maaliskuun kootut

 Lucy: Maaliskuu on livahtanut vauhdilla. Jos jotain pääkohtia tähän yrittäisi tiivistää.

Emäntä sai vihdoin aikaiseksi järjesteltyä työhuoneeseen lukunurkkauksen. Minä hyväksyin sen ensimmäisenä ja sittemmin Roni on ottanut sen omaksi päiväuni-, iltauni- ja todennäköisesti yöunipaikakseen. Emäntä ei ole mahtunut lepotuoliinsa istumaan.



Eräänä päivänä valoisan aikaan pihallemme harhaili sairas ja kapinen supi. Pahaksi onnekseen supi sattui pihalle samaan aikaan Ronin kanssa. Hyväntahtoiseksi nössöksi tuomittu Roni-boy paljastikin todellisen luolakoiran luonteensa ja supi pääsi hengestään. Sen jälkeen olemme välillä joutuneet ulkoilemaan omallakin pihalla kytkettyinä, koska viime yönäkin kolmen supin porukka ruokaili lintulaudan alla. Yhtenä iltana pihassa kävi myös jalkapuoli kettu. Talviruokinta ei ole siis sujunut aivan toivotulla tavalla. Meidän ei kuitenkaan toivota ilmeisesti lopettavan enempää haittaeläimiä. Sen sijaan Emäntä infosi alueen metsästäjiä. 

Kapit pois desinfioivalla shampoolla (ja häätölääkityksellä).

Ronikaan ei selvinnyt aivan vahingoittumattomana ensimmäisestä supinkaadostaan. Seuraavana päivänä Ronin silmät olivat ikävännäköisesti tulehtuneet. Niitä piti käydä näyttämässä eläinlääkärille, mutta onneksi hoidoksi määrätyt tipat auttoivat nopeasti.

Antibiootista tullut karenssiaika ei vain ehtinyt täyttyä ennen rally-tokokisoja, joten Emäntä joutui perumaan yhdet kisat Ronilta silmävamman takia. Ninni ja Moona pääsivät kuitenkin kisamatkalle ja he olivat yhden viikonlopun meillä kylässä. Moona sai tuloksen 87/100p heti ensimmäisessä mestariluokan kisassaan! Moonasta on tullut muutenkin järkevämpi. Hän ymmärtää nykyisin osoittaa minulle alamaisuuttaan nuolemalla suupieliäni ohimennen. Olen välillä sallinut hänelle suurimman kunnianosoitukseni eli leikkiin kutsun. Emme me toki ole LEIKKINEET, mutta kutsuele on jo suurinta, mitä voin hänen hyväkseen tehdä.

Aamulenkki kimpassa

Ninni ja Lucy

Moona

Kisarata

Kisareissun jälkeen palautettiin lappalaiset kotiinsa ja käytiin mökillä saunomassa.


Moona valvomassa avantouintipaikkaa.

Ninni ja Lucy pitämässä vahtia saunapolulla.

Ninni

Välillä on tavattu lappalaisia tavallisissa viikottaisissa rally-tokotreeneissä.

Ninni ja Moona suorittamassa rauhoittumistreeniä. Suurin osa treenistä on tätä.

Meiltäkin rauhassa odottaminen onnistuu yleensä ihan hyvin.


Välillä satoi vielä uutta lunta! Emäntä ihmetteli, vieläkö sitä puuttui jostakin, kun täytyi tulla vielä lisää.

Valo on ollut ilahduttava asia. Välillä ehdimme Emännän töiden jälkeen jo niin aikaisin lenkille, että ei ole vielä pimeää! Lenkkireittien varrella voi välillä tehdä löytöjä. Tällaisille kokeneille mejä-koirille ei ole temppu eikä mikään löytää metsästyskaudelta hankeen jäänyttä jäniksen verta!



Roni on välillä päässyt mukaan lumikenkäilemäänkin. Minua ei ole otettu mukaan upottavaan umpihankeen kahlaamaan...

Emäntä kävi Mäyräkoirakerhomme vuosikokouksessa. Hän vei Ronin viime vuonna voittamat kiertopalkinnot kokoukseen uudelleen jaettavaksi ja toi ne sitten mukanaan takaisin kotiin. 


Vuoden 2021 paras Metsästyskoira, Vesiriistakoira, Mejä-nenä ja Tottelevaisuuskoira

Vesiriistakauteen valmistautuminen on aloitettu linnun noudoilla. Sitä ei kai koskaan voi harjoitella liikaa. Minäkin olen saanut harjoitella, vaikken eläissäni ole käynyt tai tule käymään vesiriistakokeissa.




10 kommenttia:

  1. Nyt pittää sannoo se sanonta että vaahtija ja vuarallisija tilanteeta! Syvä kumarrus ja kunnijjoetus Suurj Metästäjä Ronille! Ee sitä jokapoeka supia kuajakkaa omalta pihalta!
    Paljo on tapahtunna teellä. Ja mukavata hommoo enimmäkseen :) Vuan kuka teellä uskaltaa männä avantoon, hui olokoosa!???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki tapahtui kovin äkkiä ja arvaamatta, mutta niin vain vietti kertoi, miten pitää toimia. Onneksi ei Ronin silmille siinä rytäkässä käynyt lopulta sen pahemmin. Seuraavahan menisi jo helpommin, mutta nyt ei lasketa, vaan kuskaillaan hihnoissa, jos vain on epäilystäkin, että saattaisi supeja olla liikkeellä...
      Moonan ja Ninnin ihmiset siellä avannossa pääasiassa luuhasivat, mutta rohkaisipa meidänkin Emäntä mielensä vuosien jälkeen ja kävi pulahtamassa. Raikasta oli! :)

      Poista
  2. Respektit sulle, Roni! Ei sitä kuka vaan supia selätä. Meil on Myrsky erikoistunut piänriistaan, kurreihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Emäntäkin luuli, ettei Ronista ole riistan kaatajaksi, mutta väärässäpä oli. Lucyn listalla on myös orava ja pari huono-onnista jäniksen poikasta, muttei mitään suurempaa. :)

      Poista
  3. Iivari ehtikin jo tuossa todeta just samat asiat mitkä meillä oli mielessä. Ei olisi minun ihmisestäni maalla asujaksi. Sehän pelkää omaa varjoaankin. Mulle ei tuottaisi ongelmia muuttaa pääkaupunkiseudulta syrjemmälle.
    Hienoa, että Roni sai palkintonsa takaisin kotiin. Hänelle ne kuuluvat ilman muuta, upea uros!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä ei taitaisi enää kukaan pärjätä kaupunkimaisessa asutuksessa. :D Mestareidenkin kaupunkipäivistä on jo niin kauan, että ahdistus tulisi jokapäiväisestä hallitsemattomasta ihmisten kohtaamisesta! Me koirathan emme koskaan ole kaupungissa asuneetkaan, mutta pelkästään tuolta kyläkeskuksesta haja-asutusalueelle muutaminen sai Ronin vatsan toimimaan paremmin! Stressi aiheutti ilmeisesti vatsan löysyyttä aika ajoin ilman mitään muuta näkyvää syytä.
      Me kunnioitetaan oikein paljon sitä, että te selviätte siellä suuressa kaupungissa! :D
      Saas nähdä, vieläkö kiertopalkinnot tämän vuoden jälkeen löytyvät hyllystämme vai joko nousee kerholaistemme joukosta uusia kykyjä! :)

      Poista
  4. Vai kuoriutui Ronista suuri supikoiranmetsästäjä, hyvä teko sinänsä, vaikka ei niin ihmisiä innostakaan. :D Ja onnea palkinnoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntäkin on vain haukkunut hyväntahtoiseksi tissiposkeksi, mutta pääsipä Roni-boy kerrankin näyttämään, mikä on miehiään. :D Supikantaa joutaisi kyllä harventaa lisääkin. Kolme supia vierailee edelleen pihallamme...

      Poista
  5. On teillä tapahtumarikas maaliskuu ollut. Paljon kuitenkin iloa ja mukavia hetkiä. Ja maalla asuminen olisi sitä parhautta. Onneksi on edes mökki, missä voidaan käydä.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla on mukavaa. :D
      On täällä toki omat haasteensakin. Eräänä iltana mm. puuttui sähköt monta tuntia ja sinä aikana ei vesikään tule hanasta...

      Poista