Sivut

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä


 Lucy: Täällä ollaan. On vaikeampia hetkiä ja sitten tavallisempia hetkiä. Olo on aika väsynyt. Nukun paljon. En välttämättä enää aina mestarien vieressä, kun sänkykin on joskus tukalan tuntuinen. Ruoka ei oikein maistu. Tai on sentään yksi asia, joka yleensä vielä maistuu: raaka jauheliha. Olen myös ehkä vähän huomannut, että kun kieltäytyy kaikesta muusta, niin lopulta kaapista kaivetaan raakalihapullia. Mäyräkoira on aina mäyräkoira... Esitän, niin kuin en huomaisi, että lihapulliin on useimmiten kätketty melkoiset määrät erilaisia pillereitä.


Helteistä on nautittu sisällä viileässä aurinkoläikässä kellien...

Välillä teen myös tavallisia asioita. Esimerkiksi etsin lattialle jätetyt maitopurkit ja silppuan ne tai joskus saatan vielä nuolla jugurttitölkinkin puhtaaksi. Toissa iltana osallistuin Ronin hammaspesuun niin, että sain myös lammasherkun joka kerta, kun Emäntä naksautti naksutinta Ronille merkiksi hyvästä toiminnasta. Pestiin siinä sitten vähän minunkin hampaita, kun se naksahdus on niin kiva. Eilen pelattiin lautapelejä. Sekin on hauskaa, kun joka pelinappulan alta löytyy herkkupala. Herkkupaloissakin on se erikoinen juttu, että jos Emäntä yrittää syöttää niitä minulle kuin ruokaa, niin en ota, mutta kun sen herkun on ansainnut niin kuin ennen vanhaan, niin sitten se maistuu.

Odotetaan vielä hetki, niin saadaan sitä jauhelihaa...



Joskus Emäntä on yrittänyt tehdä rally-tokojuttuja tai muita temppuja vain Ronin kanssa, mutta silloin olen aina skarppina paikalla. Hän harjoitteli esimerkiksi Ronin kanssa sellaista ihmisen ympäri kiertämistä erään luennon vinkkien mukaan, että Emäntä oli eri asennoissa ja mm. istui tuolilla samalla, kun koiran piti kiertää ympäri. Roni-parka oli aivan hämillään, ettei tätä temppua näin voi tehdä! Minä hoksasin heti, että "kierrä" on "kierrä", vaikka Emäntä päällänsä seisoisi. (En kyllä usko, että pystyisi seisomaan...)


Ihmiset ovat kauhean huolissaan, mutta itse en onneksi osaa tästäkään asiasta ottaa suurta stressiä. Emäntä antaa nuolla nenäänsä tavallista pidempiä aikoja. Nenä maistuu usein kyyneliltä ja räältä. Ja niinhän sen pitää ollakin. Ihmiset itkevät surun ulos. 


Sellainen asia tuli huomattua, että ollaan pidetty tätä blogia jo 7 vuotta! Tuntuu yhtäkkiä aika pitkältä ajalta. Tämä taitaa olla 499. päivitys. Täytyy myöntää, että tänä aikana Ronistakin on kehittynyt ihan kelvollinen sananiekka, vaikka minä olenkin aina ollut meistä se kirjallisempi tyyppi. Olenhan kalunnut läpi Tarun Sormusten Herrasta...


Tiistaina on aika eläinlääkärille, joka toivottavasti osaa lopulta sanoa, mikä minulla on. Mikä on sisälläni rikki ja kuinka pahasti.


Meidän lauman hartain toive on kuitenkin vain se, että huomenna ois ihan tavallinen päivä...


8 kommenttia:

  1. Voe että hyvät kamut myöhhii toevotaan teelle niitä ihan tavallisija päevijä vielä hirveen paljo! Ja että se liäkärj löötäs mikä vaevoo ja siihen oekeen hoejjon.
    Kumpanennii ootta kyllä kerrassaan sanavalamiita ja nokkelija sananiekkoja joehen juttuja on mukava lukkee. Eekä tuo teejjän emäntäkkää huonommaks jiä :) Tavallinen päevä huomiseks teelle ja jatkoonnii! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kamu! Tavalliset päivät on parhaita.

      Tekin tulitte kyllä mieleen tätä toivetta esittäessä, kun surullisena ajateltiin, että teiltä ovat tavalliset päivät poissa varmasti pitkän aikaa, kunnes siitä uudesta arjesta joskus lopulta tulee sitä tavallista. :'(

      Poista
  2. Voi Lucylainen, kaikkea hyvää sinulle ja vielä paljon niitä arkisia, tavallisia päiviä. Ihmismieli on siitä erikoinen, että aina pitäisi olla kaikkea erityistä tiedossa ja tavallinen kyllästyttää. Mutta isojen asioiden äärellä ymmärtää, että juuri se tavallinen päivä onkin sitä suurinta onnea. Tsemppiä myös teille kaksjalkaisille tilanteeseen, hengessä eletään ja toivotaan, että lekuri keksii konstit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri niin kuin sanoit: isojen asioiden edessä pienet tavalliset asiat onkin niitä tärkeimpiä. <3
      Tänään luettiin kirjaa sohvalla sylikkäin, kuten satoja kertoja ennenkin.

      Poista
    2. Hei! Mitä Lucy-neidille kuuluu? Toivottavasti uusi lääke on alkanut jo tepsiä!

      Poista
    3. Juuri istahdinkin tähän koneelle kirjoittaakseni blogiin jotain, ettei pitkä hiljaisuus vaikuttaisi niin pahaenteiseltä. :D Lääke vaikuttaisi onneksi tepsivän! :)

      Poista
  3. Uskaltannookoo Iivari tiältä ies kysyvä mittee sano liäkärj tänäpäevänä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiin hyviä ja huonoja uutisia. Huonot oli ne mitkä arvattiin eli sydän on alkanut laajentua, mutta hyvä uutinen oli, että onkin vielä lääke, jota voidaan kokeilla ja jos se tepsii, niin tässähän voi olla vielä elinpäiviä jäljellä! Pieni toivonkipinä on siis vielä. :)

      Poista