tiistai 19. heinäkuuta 2022

Sydänsairaan arkea

Lucy: Täällä ollaan edelleen! Edellisen päivityksen jälkeen on mennyt välillä paremmin ja välillä huonommin. Oli sovittu, että viikko uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen Emäntä laittaa eläinlääkärille sähköpostia. Hän on ahkerasti mitannut hengitystiheyttäni ja kyllähän se vihdoin laski sinne alle 30 kertaan/minuutti, ainakin toisinaan. Ainoastaan suuri annos nesteenpoistolääkettä oli vähän tuskastuttava, kun jouduin juomaan valtavasti sen kuivattavan vaikutuksen vuoksi ja tiedätte, että kaikki mikä menee sisään, tulee myös ulos!


Kolme tuntia tuon toiveikkaan sähköpostin jälkeen sain maanisen pissatuskohtauksen. (Tämä tapahtui viikko sitten keskiviikkona.) Tein ensin yhden pissan. Sitten toisen. Ja seuraavan puolen tunnin ajan kyykistyin n. 50 kertaa. Emäntä kantoi minut välillä sisälle, mutta jatkoin kyykkimistä sisällä ja pyrin hädissäni takaisin ulos, kun en olisi halunnut pissailla sisälle. (Ei minusta tosin enää mitään tullut ulos.) Hätäisen päivystyseläinlääkäripuhelun aikana rauhotuin lopulta makaamaan. Myöhemmin illalla join vähän ja kävin normaalisti asioillani. Vain yksi pissa ja takaisin sisälle.


Seuraavana aamuna ajettiin kuitenkin tapaamaan omaa lääkäriämme. (Hän oli tuskin ehtinyt lukea sähköpostia aamulla, kun jo istuimme klinikalla taas...) Ei löytynyt onneksi virtsakiviä eikä virtsatulehdusta. Veriarvot tulivat samalla tsekatuksi ja niiden perusteella todettiin, että nesteenpoistolääkitystä on vähennettävä. (Ensimmäistä kertaa elämäni aikana vuoden enimmäisvakuutuskorvaussumma tuli täyteen tällä viimeisimmällä reissulla!)

Vaikka aika sairas olenkin, niin en vielä niin sairas, etteikö pää nousisi, kun jääkaapista otetaan nakkipaketti...

Dosetissa alkaa olla jo ihan komea kokoelma pillereitä päivää kohti.

Viikonloppuna meillä kävi vieraita. Niin rakkaita ja ihania kuin vieraat olivatkin, niin se tuli huomattua, että tavallisesta poikkeava ohjelma oli minulle aika raskas, vaikka lääke- ja ruoka-ajoista pyrittiinkin pitämään kiinni ihmisten tullessa ja mennessä omissa menoissaan. Yhtenä päivänä nappasin siis taas vähän enemmän nesteenpoistolääkettä, kun Emännästä tuntui, että hengitykseni rohisee. Eläinlääkäri kehotti seuraamaan hengitystä ja annostelemaan lääkettä sen mukaan. Muut lääkkeet menevät samalla annoksella koko ajan.

Hippu ja Roni kävivät pienellä kävelyllä


Roni on aivan tavattoman ihastunut Hippuun vuodesta toiseen...


Meillä on Hipun kanssa käytännöllisemmät välit: pari nuuhkaisua ja hännän heilautusta kertoo oleellisimman vuoden kuulumisista.

Sunnuntain huilimisen jälkeen olin eilen jo taas pirteämpi. Kävin vähän tallustelemassa pihatiellä ja illalla metsästin koppakuoriaisia pihanurmikosta. (Emäntä tietysti keskeytti senkin, kun hän pelkäsi, ettei olisi hyväksi syödä koppiksia.) Tänään lipsahdin vahingossa kerjäämään ruokaa liian innokkaasti ja sain raa'an jauhelihan sijaan lihapateeta kuppiini. Yritin ensin mököttää väärästä ruuasta, mutten osannut tehdä sitä riittävän vakuuttavasti ja lopulta tulin syöneeksi pateet ja lopuksi ryöstin Ronin kuivanappulat. Toivottavasti tämä ei ole raakaruokailuni loppu. Olen todella taidokkaasti saanut itseni siirrettyä pelkästään raakaruualle enkä haluaisi luopua saavutetusta edusta...

Kilon jauhelihaköntti pakastettavana kuudeksi päiväannokseksi.

Sellainen epämiellyttävä asia tähän sairastamiseen tai lähinnä lääkitykseen liittyy, että joudun nykyisin säännöllisesti pissaamaan sisälle. En mitenkään pysty enää pidättelemään koko yötä tai päivällä yli neljää tuntia, jos ihmiset ovat poissa. Meillä on kuitenkin diili, että voin käydä työhuoneen räsymatolla hädän hetkellä ja Emäntä sitten siivoaa ja kuivaa lattian. Emäntä oli aluksi huolissaan, kuinka häpeissäni minä olisin näistä toistuvista vahingoista, mutta olen sopeutuvainen koira, kuten on ennenkin huomattu. Saa nähdä, jääkö tämä nyt pysyväksi tavaksi, vai onko ohimenevää, mutta nyt mennään näin.


Vihdoinkin saan valita oman suunnan ja vauhdin!




10 kommenttia:

  1. Voi pikkuista Lucya. Tuohan kuvaus kuitenkin vaikutti lupaavalta kunhan tilanne vielä tasaantuu, eikä tulisi noita yllätyksiä. Kuulostaa ikävältä tuollainen pissikohtaus, jos vielä sittenkin pissattaa, kun ei mitään enää tule.
    Varmasti tilanne tasaantuu ja löydätte sopivan lääkeannostuksen, näin toivon.
    Kivaa on myös lukea, että neidin ruokahalussa piisaa :D. Se on hyvä merkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut tosi haljua, kun ruokaa rakastava hedonisti on yhtäkkiä nirsoillut yli kuukauden kaiken kanssa, eikä makuupaikaksikaan kelpaa muut kuin kova lattia tai korkeintaan matto. Sen puoleen uudelleen herännyt ahneus on lupaava merkki paremmasta voinnista. :D Hetkessä voi kaikki kuitenkin nyrjähtää taas paikoiltaan, että mitään suuria tulevaisuuden haaveita ei enää elätellä. Eletään päivä kerrallaan ja ilahdun aina, kun koira aamulla löytyy vielä hengissä lattiamatolta. <3

      Poista
    2. Niinpä, päivä kerrallaan <3. Pienet hetket arjessa ovat kallisarvoisia.

      Poista
  2. Párekilta ja eukolta terveisiä ja voimahalauksia Lucylle. Ronille myös rapsutuksia. Toivomme teille kaikille mukavaa kesän jatkoa ja kaikkea hyvää. Meillä muuttoon liittyvät kiireet jatkuu, muuttolaatikoita täytellään vilkkaasti, elokuussa jätetään hyvästit entiselle kodille ja aloitetaan totuttelu kolmekymmentä neliötä pienempään asuntoon. Kierrätykseen lähtee koko kotikontorin kalusto, makkarista sängyt ja yöpöydät. Muualtakin joitakin kalusteita. Eukko lupasi ettei minun petiä eikä tavaroita kierrätetä, saan kaiken mukaan uuteen osoitteeseen. Palaamme blogiin, kun ollaan asetuttu uuteen. Haleja!

    VastaaPoista
  3. Voe kurjuuvven kurjuus...nuo pissityskohtaakset on tuoreessa muistissa mullae. Ku saen sitä kortisoonija ja se janotti...ja sittä tietennii pitj piästä jootuin pissille, vähämpiästä. Toevottavasti tuo Lucyn liäkitys ja voenti nyt ruppees mänemmään kohilleen. Ruokahalun lisiminen on aenahhii hyvä merkki :)
    Voemia teejjän jokkaeseen päevään kaekille <3 Päevä kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruokahalu on onneksi jollain tavalla palautunut. Jauhelihan lisäksi välillä kelpaa joku nappulakin. :)

      Poista
  4. Toivottavasti lääkearsenaali puree, sopivat annostukset löytyvät ja vointi kohenee. Monia, monia hyviä päiviä Lucy-neidolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kesäaika ei ole ihan helpointa sydänsairaille, mutta vielä täällä sinnitellään.

      Poista
  5. Ihana kuulla, että toivoa vielä on lääkitysten myötä, ja toivotaan niiden tehoavan pidemmälläkin tähtäimellä. <3

    VastaaPoista