Musta trio rally-tököttelemässä

 Roni: Ninni ja Moona matkasivat meille torstaina rally-tokotreenien jälkeen.

Moona ja Roni 

(Moonan Boss Lady -asenteesta kertoo, että hihna kulkee Ronin selän yli eli sieltä on surutta harpattu mäykyn yli ja käyty melkein päälle makaamaan...)

Ninni

(Ninni ei ole Boss Lady, mutta nöyrän lempeän olemuksen sisällä asuu toisinaan melkoinen jäärä, joka osaa tarvittaessa jurrittaa vastaan viimeiseen asti, jos asia ei miellytä Ninniä.)

Roni: Perjantaina hääräiltiin vähän pihalla Emännän tultua töistä. Moona ehtii kaikkialle ja joka paikkaan. Mikään ei jää tältä paimenelta huomaamatta.

Lucy: Aikuistuessaan Moona yritti vähän kokeilla kepillä jäätä, että olisiko lauman johtajuus otettavissa. Minä laitoin hänelle luun kurkkuun ja ehkä siinä ihmisetkin vähän avustivat minua puolieni pitämisessä. Kaikkien mielestä laumadynamiikka pysyy parempana, kun minä johdan rauhallisen määrätietoisella ja oikeudenmukaisella otteellani, eikä tuollaista hälläpyörää päästetä keulille härväämään ja häiriköimään. Nyttemmin Moonakin on omaksunut roolinsa alempiarvoisena tiedustelu-upseerina, eikä meillä ole enää ollut sittemmin sanaharkkaa keskenämme. Oikeastaan Moona on nykyisin hyvinkin alistuvainen ja jopa huolehtivainen minua kohtaan.

Roni: Päiväkahviaikaan on purutikkuhetki. Sanomattakin on selvää, että keittiön matto on yksinkertaisesti paras paikka nakertaa kuivalihalla päällystettyä tikkua. Moona on syönyt omansa aina ensimmäisenä, sitten Lucy-neiti, Ninni ja minä viimeisenä. Puolustuksekseni voin sanoa, että minulla on vähiten hampaita jäljellä, joten joudun vähän asettelemaan tikkua suuhuni, että saan sen palasiksi. Emäntä on onneksi pitänyt puoliani ja estänyt tikkuvarkaudet, joita varsinkin Lucy-neiti harrastaisi mielellään, jos vain ehtisi.

Roni: Perjantaina kävimme myös mustan trion kesken lenkillä. Esiteltiin Emännän kanssa vähän lappalaisille lenkkimaastoja. Seuraavalla videolla Emäntä yritti tuoda vähän esiin näiden kahden lapinkoiran luonne-eroa. Moona ja minä myyrästämme pitkin peltoa, kun taas Ninni tassuttelee tasaisen varmasti ihmisen jalanjäljissä. Tähän lenkkireittiin kuuluu myös tosi pitkä nousu. Moona sai reippaasti nousumetrejä, kun hän juoksi mäkeä ylös, palasi Emännän luo ja juoksi taas. Joskus tuntuu, ettei maan vetovoima toimi Moonan kohdalla samalla tavalla kuin meidän muiden, kun hän pystyi sillä tavalla kevyesti juoksemaan mäkeä edestakaisin!

Roni: Loukkaantumisvaaran vuoksi minun ei annettu juosta perjantaina Moonan kanssa kilpaa, mutta Ninnin kanssa saatiin vähän kisailla. Välillä on nimittäin käynyt niin, että Moonan kanssa riehuessa olemme juosseet täysillä toisiamme päin ja minuahan siinä pienempänä aina sattuu. (Moona on myös sen verran röyhkeä, että saattaa vähän tahallaankin törmätä ja nujuttaa minua aika kovastikin.)

Roni: Tänään lauantaiaamuna lähdimme sitten pitkästä aikaa yhdessä rally-tokokisoihin. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun me kaikki kolme kisasimme samassa mestariluokassa. Moonalle tämä oli toinen kerta MES-luokassa. Hän nousi viime keväänä ylimpään luokkaan ja hänellä oli sieltä yksi hyväksytty tulos alla. Tälle kerralle ei siis ollut muita tavoitteita, kuin että Moona saisi toisen hyväksytyn tuloksensa, jotta matka kohti koulutustunnusta etenisi.

Moona valmistautumassa suoritukseensa. Monet hinkkaavat liikkeitä odotusalueella aivan viimeiseen asti, mutta meidän lauman jäsenille on sopinut paremmin rauhallinen odottaminen. Sitten katsellaan vähän radalle ja kun tuntuu sopivalta, niin ylitetään kehänauha.

Ninni kisapaikan pihalla. Halli oli meille kaikille ennennäkemätön, mutta yllättävän hyvin klaarattiin tilanne siihen nähden!

Ninni: Ei sattus mitään kuvauspalkkaa olemaan?

Roni: Lainalappalaiset olivat tänään aika tasaväkisiä. Kummallekin 77/100 pistettä! Kumpikin kompuroi edessä peruuttamisen kanssa, vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että tuli siitä miinus kymppi itsellenikin. Ihan ei peruutusmatkani tänään riittänyt. Moona ei peruuttanut ollenkaan ja pieni rauhallinen Ninni sai -3p HAU eli haukkumisesta miinus kolme pistettä. Hän sai myös miinus kympin siitä, että haukkumisen lisäksi pysähteli peruuttaessaan. Sitten heillä oli joitain muitakin pieniä epätarkkuuksia, mutta päivän tavoite täyttyi eli Moona sai hyväksytyn tuloksen. Ninnistä on myös mainittava, että tämä oli hänen 16. starttinsa rally-tokossa 5 vuoden aikana ja samalla myös 16. hyväksytty tuloksensa! Moonalla on kisakirjassaan yksi pummi voittajaluokasta, mutta Ninni on tehnyt tasaisen varmaa tulosta koko uransa ajan. Hänen rauhallisella tyylillään ei ehkä valiopisteitä hätyytellä, mutta onhan hauska kisata luottokaverin kanssa.

Minulle sattui itselleni sellainen harmillinen insidenssi tänään, että pahaksi onneksi korvaani alkoi aivan tuskaisesti kutittaa juuri startin jälkeen. Aluksi minulla on tapana rapsutella itseni lähtökuntoon pienenä sijaistoimintona, mutta ehkä sateinen päivä teki tepposensa tai joku korvakarva jäi kaulapannan väliin kiristyksiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että roikotin ja ravistelin päätäni melkein koko matkan. Sanomattakin on selvää, että eihän silloin kuule kunnolla, jos korvaa kutittaa!

Lucy: Selittelyn makua... Sinä taisit saada siis taas nollan?

Roni: Niinhän siinä nyt sitten kävi. Pahuksen korva.

Lucy: Sinä et siis ole saanut koko vuonna yhtään hyväksyttyä tulosta?

Roni: No... en. 

Lucy: Ja sinulla on nyt neljän nollan putki meneillään?

Roni: Mutta voittajaluokassa minulla oli jopa viisi nollaa peräkkäin! Ettei tämä nyt vielä mikään ennätys ole. Ja sieltäkin noustiin. Tämän päivän suorituksen perusteella on siis vähän hankala nyt mennä sanomaan, että ollaanko menty eteenpäin vai taaksepäin urallani. Mielestäni meillä oli ihan hyvä meininki tänään. Muutamalta ensimmäiseltä kyltiltä tuli niitä miinus ykkösiä nuuskuttelusta ja sitten se korva häiritsi sen verran, että tuli neljä kympin virhettä. Yksi käännös piti uusia kahdesti, kun oli vaikea tulkita Emännän käskyä. En minä nyt kuitenkaan vielä olisi heittämässä kirvestä kaivoon!

Roni: Tänään käytiin kisan jälkeen lenkillä. Lucy-neiti kai aavisti sateen olevan tulossa, kun hän ei suostunut lähtemään lenkille. Emäntä oli kai meinannut tehdä pidemmänkin lenkin, kun kävi ilmi, ettei Lucy-neiti ole mukana, mutta tien varteen päästyämme minä kurvasin suoraan kotiin päin, eikä Emäntääkään sitten huvittanut houkutella minua enää pidemmälle vesisateessa.

Kivaa, että Moona ja Ninni ovat meillä vielä huomiseen asti!