Ronin jäähyväiset

 Roni: Aikani alkaa tulla loppuun. Vaikuttaa siltä, että Taivaan Isä tarvitsee taas luokseen yhden hyvän mäyräkoiran.

26.10.2025

Lokakuun puolivälissä Emäntä huomasi omalla tiellä kävellessämme, että jätän taas takajaloilla askelia välistä. Siinä vaiheessa olimme jo muutaman viikon pystyneet käymään enimmillään n. 500 metrin kävelyllä. Muutamana päivänä olin käynyt pihatarhassamme itsekseni ulkoilemassa ja kulkenut takapihalle neljä porrasaskelmaa. Siihen asti edelliset 11 viikkoa Emäntä oli kantanut minut häkissä sisään ja ulos 4 kertaa vuorokaudessa.

31.10.2025 illalla keittiössä vakio kerjuupaikalla jääkaapin vieressä

Niin surullista kuin se onkin, niin selkäni ei yksinkertaisesti enää kestä normaalia koiranelämää. Kesän jälkeen sain vielä jatkoajan, mutta nyt alkavat voimat ehtyä. Kävin eläinlääkärillä, joka arveli, että lepohoidolla saattaisin pärjätä taas muutaman kuukauden, mutta näyttää siltä, että vaiva uusiutuu jatkuvasti. Vain magneettikuva näyttäisi totuuden selästäni, mutta se tarkoittaisi tuntien matkaa kipeänä autossa ja jännitän automatkoja terveenäkin. Leikkauksesta toipuminen olisi kivuliasta ja työlästä sekä myös jonkin verran epävarmaa. Ja nuorta minusta ei enää saisi leikkaamallakaan. Siihen vahvan, nuoren uroksen elämään, jollaisena Emäntä minut muistaa, en palaisi enää millään konstilla. 

19.10.2025

Emännän sydän särkyy jokaisesta horjuvasta askeleestani ja hiljaisesta tärinästäni, joka on ainoa asia, joka minussa paljastaa, että kipuja on. Ilahdun edelleen ulos lähtemisestä, yhdessä tekemisestä ja herkuista. Tervehdin Demoa häntä heiluen, kun käymme yhdessä kävelemässä tai nykyisin yhä useammin istumassa tai makaamassa ulkona. Ilahdun jopa taaperoiden tapaamisesta heidän palatessaan kotiin päiväkodista. Innostun ulkona riistan jäljistä ja kiskon hihnassani, kunnes on paneuduttava maahan huilaamaan, että jaksan jatkaa. Toisinaan en jaksa ja Emäntä hakee häkin ja kantaa minut takaisin sisälle. Kerjään purutikkuja ja herkkuja. Tarjoan rally-tokoliikkeitä, vaikka muutaman istumisen ja maahanmenon jälkeen koko vartaloni tärisee ponnistuksesta. Mieleni on vahva ja haluaisi edelleen vaeltaa metsissä ja uida järvissä. Mieleni voisi yhä jäljestää, noutaa ja tehdä rally-tokoa loputtomiin, mutta kehoni ei kanna enää. 

29.10.2025 aamukävely

Emäntä ei pysty käsittämään, että joudumme eroamaan. Hän ei osaa ajatella maailmaa, jossa minua ei ole. Hän ei haluaisi päästää minusta irti ja samalla hän tietää, ettei pysty pyytämään minua kestämään enää yhtään enempää kipua ja kärsimystä. Hän ymmärtää, ettei elämäni ole enää sellaista, millaiseksi me kumpikin sen haluaisimme. Minä nuolaisen häntä nenästä yhteisymmärryksen merkiksi. On aika päästä vapaaksi tästä maallisesta ruumiista ja matkata toisaalle, jossa saan taas juosta ja leikkiä ilman kipuja ja tavata taas ihanan Lucy-neidin. 1.11.2025 olemme olleet erossa 932 päivää eli 2 v 6 kk 22 päivää.

19.10.2025 

FI KVA-VERI FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA SALAMANTELIN JÄLJEN JÄTTILÄINEN

Demo jää onneksi Emännälle seuraksi ja katsomaan muutenkin lauman perään. Näiden viimeisten kuukausien aikana ehdin sparrata Demoa vähän oikeaan suuntaan tuossa rally-tokohommassa, kun teimme ratatreenejä vuorotellen, niin hän sai katsoa vähän mallia ja mikäänhän ei tsemppaa paremmin kuin joutua jakamaan ihmisensä huomio. Jos ei treeni meinaa lähteä, niin joutuu katsomaan hetken sivusta ja seuraavalla kierroksella alkaakin homma luistamaan. Uskon, että Emäntä saa hänestä ihan hyvän kisakoiran, jos innostuu vielä kisoissa käymään. Demo on muutenkin kelpo poika, joten en ole lainkaan huolissani, etteikö Emäntä saisi lohtua ja pystyisi jatkamaan elämäänsä. Näinhän tämä on meidän koirien kohdalla, että koskaan ei voi tietää, paljonko yhteistä aikaa on, mutta se on varmaa, että vähemmän sitä on kuin ihmisillä. (Siksi kannattaa tehdä lapsia. He ovat yleensä meitä lemmikkejä pitkäikäisempiä.)

1.11.2025 Roni ja Demo

Olen saanut mielestäni viettää hyvän ja aktiivisen koiran elämän, enkä varmasti tehnyt koskaan mitään puolivillaisesti vaan aina täysillä kaiken, mikä oli mielestäni tekemisen arvoista. Saimme kokea upeita hetkiä ja retkiä Emännän kanssa ja oppia monenlaista yhteisellä taipaleellamme. Ja tärkeintä tietenkin, että saimme jakaa jokapäiväisen arkisen hyvän elämän ja olla toistemme kanssa kaikki nämä vuodet. Olen kiitollinen, että sain omakseni juuri nämä Mestarit ja oman lauman lisäksi vielä jatketun laumamme lapinkoirineen ja heidän ihmisineen. Olen saanut myös paljon ystäviä niin tavallisessa maailmassa kuin some/blogi maailmassakin. On ollut hienoa saada jakaa jotain elämästä kaikkien teidän kanssanne! Voikaa hyvin ja toivottavasti jonakin päivänä vielä tapaamme!

1.11.2025 viimeiset rally-tokotreenit

26.10.2025 Roni 11 v, Ninni 10 v, Demo 3v ja Moona 7 v.