Iltapissalla

"Lucy, tule!" Suuri pörröinen jänis kutsuu minua. Juoksen sen perässä ja tunnen, kuinka ilmavirta heiluttaa korviani. Näen jäniksen jo selvästi edessäni. Olemme saapumassa metsän reunaan ja syöksymme peltoaukealle. Saavutan jänistä joka askeleella. Tuntuu, että suorastaan lennän.

Yhtäkkiä jänis onkin vieressäni ja tökkää minua kylkeen. Jäniksellä on Emännän kasvot. "Lucy, tule", Emäntä-jänis sanoo, "lähdetään iltapissalle!" Havahdun ja huomaan, etten olekaan peltoaukealla vaan olohuoneessa sohvalla. Yritän sulkea silmäni ja tavoittaa vielä jänistä, mutta se on päässyt karkuun. Haukottelen ja käännän pääni pois Emännästä. Minun puolestani Emäntä ja Musta alamainen (jota en juuri näe, mutta voin kuvitella sen seisovan ovella häntä heiluen lähtövalmiina innoissaan) voivat mennä keskenään iltapissalle. Minulla ei ole niin hätä.

En ymmärrä iltapissakonseptia. Miksi kesken ihanien iltaunien, jotka johtavat lempeästi kohti yöunia, on vielä noustava ja mentävä ulos? Jos olen jo unessa, niin eihän se pissa sieltä mihinkään karkaa. Tai jos yöllä tuleekin hätä, niin matothan ovat sitä varten!

Ruokapurkki kolahtaa keittiössä. Kiero Emäntä on ottanut tavakseen laittaa aamuruuan turpoamaan ennen iltapissalle lähtöä. Vaikka tiedän, ettei nyt ole ruoka-aika, alitajuntani herättää minut lopullisesti ja pakottaa kipittämään keittiöön tarkistamaan asian. Ja kun nyt olen jo jalkeilla, joudun seuraamaan Emäntää ja Mustaa alamaista ulos.

Musta alamainen kipittelee ympäriinsä ruikkien pissaansa, kuin iltapissa olisi parasta, mitä sille on vähään aikaan tapahtunut. Kostoksi uneni keskeytyksestä hiivin aivan hiljaa ja yritän kulkea koko ajan eri suuntaan kuin Emäntä. Tiedän, ettemme palaa sisälle ennen kuin olen pissannut, joten voin kuljettaa Emäntää ja Mustaa alamaista pitkin pihaa mielin määrin. Ennätykseni on puoli tuntia. Siinäpä saa nyt Emäntä värjötellä itikoiden syötävänä. Musta alamainen on jo käynyt istumaan ja katselee ympärilleen hajamielisenä. Se odottaa Emännän tavoin vain, että pääsisi jo takaisin sisälle. Mustalla alamaisella on ärsyttävä tapa olla aina Emännän puolella. Lopulta teen pissan, että pääsen itsekin jatkamaan uniani.

Ps. Tapasimme tänään koirapuistossa ulkomaalaisen koiran! Musta alamainen otti siltä vähän köniinsä, koska sekin oli poikakoira. En aina tiedä, onko Musta alamainen tyhmä vai älykäs. Se ei sanonut vieraalle mitään, vaan meni vain uudestaan nuuskimaan häntää heiluttaen.
    Ilmeisesti "älä koske pyllyyni" on sama suomeksi ja saksaksi koiramaailmassa, koska vieras poika ymmärsi minua aivan hyvin. Olkoon kuinka keskieurooppalainen hyvänsä, mutta minun peppuni on minun peppuni ja sinne eivät työnnä kirsuaan muut kuin minä!