Sivut

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Juhlissa ja metsässä

Siellä taas valuu kylpyhuoneen viemärissä kaikki vaivalla turkkiin kerätty puru ja hiekka! Aina sama juttu. Ensin kannustetaan ja nauretaan ja kehutaan: "Hyvä Lucy! Juokse juokse! Hyvä hyvä!" Ja me Ronin kanssa kierimme ja painimme ja kahlaamme ojassa. Hieromme itseämme antaumuksella pururadan puruun mielessä, että nyt varmaan tämän työllä ja vaivalla hangatun materian saa viedä sisälle ja sisustaa asunnon tällä ihanalla tuoksulla. Mutta ei. Ovella muuttuu ääni ja pakotetaankin suihkuun. Ällöttävään märkään suihkuun, joka kastelee jalat ja vatsan alusen. (Aivan eri tavalla kuin ojassa kahlaamalla! Näitä asioita ei pidä sekoittaa ja luulla, että se olisi "sama asia". Ei ole!)




Lenkille lähtöäkin Emäntä, niin sanottu "Parempi Mestari", venytti aivan tarpeettomasti. Pitkän päivän jälkeen, kun tulimme kotiin, hän vihdoin laittoi ruokamme kuppeihin ja istahtikin sen sijaan ITSE syömään. Siinä hän sitte mutusteli pottua ja soossia, joka olisi muuten maistunut meille mäyräkoirillekin oikein hyvin, ja luki lehteä hyvin syventyneenä. Siitä lehden luvusta ei varmaan olisi tullut loppua, jollen minä olisi taas ottanut ohjia tassuihini. Nousin takajaloilleni ns. mangustiasentoon ja haukahdi terävästi. Emännällä pomppasivat silmät lehden sivuilta saman tien. Hetken aikaa hän yritti olla lukevinaan lehteään, ettei muka näyttäisi siltä, että olin saanut hänet toimimaan haluamallani tavalla, mutta yllättäen artikkeli olikin jo aika lopussa ja kohta kupit jo olivatkin lattialla. Alan olla melko taitava ihmistenhallintataidoissani!

Niin päivällä olimmekin juhlissa. 40-vuotishääpäiväjuhlissa! Se on niin pitkä aika, ettei sitä koira pysty edes oikein käsittämään. Varmaan siinä ajassa ehtii tehdä valtavan monta lenkkiä ja syödä monta kupillista raksuja. Luulisin. Ilmeisesti vahingossa jäimme ensin Mustan alamaisen kanssa ulos tarhaan talon Aki-herran kanssa, mutta kohta virhe huomattiin ja saimme hulmuta paikalla olleiden vieraiden helmoissa. Musta alamainen jopa hyppäsi innoissaan märkänä suurella loikalla Emännän syliin. Emäntä ehti nähdä aikeen ja sanoa: "Alas!", kun hänellä olikin jo syli täynnä kiemurtelevaa, mustaa mäyräkoiraa. Ja pari kertaa Aki-herra juoksutti Mustaa alamaista ympäri olohuonetta. Se oli niin hauskaa, että olisin tikahtunut nauruun, jos osaisin nauraa! Hyvät juhlat. Kiitosta vaan vielä herkkupaloista keittiössä!

Aki-herra


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti