Sivut

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Roni mäyräkoirakoulussa

No niin minä kävin tänään sellasessa jutussa kuin mäyräkoirakoulu. Äkkiseltään keksin kyllä parempiakin tapoja viettää keskiviikkoiltaa, mutta menihän se nyt siinä. 

Ensimmäinen ärsyttävä juttu oli tietysti automatka sinne. Se ei tuo huriseva ja tärisevä auto ole oikein meikäläisen juttu. Tsemppasin kuitenkin tällä kertaa ja pidin kaikki eritteet sisälläni. Enkä vinkunutkaan, kun ei se ole tuntunut auttavan. Hankala vain oli löytää hyvää asentoa. Ja vielä Lucy-neidin pinkit valjaat päällä... Kyllä hävetti.

Perillä olikin sitten monenlaisia mäykkyjä paikalla. Ja se sama söpö mäykkytyttö, jonka näin viikko sittenkin! Lucy-neiti on tietenkin ykkönen, mutta voi pojat olisi tehnyt mieli senkin kanssa vähän juoksennella! Ilmeisesti kukaan mäyräkoira ei ole päässyt suunnittelemaan mäyräkoirakoulua, koska siinä tapauksessa siellä olisi tehty vähän eri juttuja, kuin mitä tehtiin. Minusta siellä olisi juuri pitänyt juoksennella irrallaan söpöjen mäykkytyttöjen kanssa ja ehkä vähän joidenkin rauhallisten poikienkin ja sitten olisi vedetty leluja, etsitty ruokaa ja kaivettu kuoppia. Sellaisesta mäyräkoirakoulusta minäkin olisin pitänyt. Nyt oli vähän erilaista.

Siellä mäyräkoirakoulussa nimittäin pyörittiin melkein koko ajan piirissä! Voitteko kuvitella! Isot, karskit uroksetkin (joihin mielelläni jo lukisin itseni) pyörimässä piirileikkiä kuin kerholapset. Välillä seisottiin ja taas ympäri. Pari kierrosta minäkin jaksoin jolkotella, mutta sitten alkoi jo tulla kuumakin ja vähän tuntua, että tämä homma on nähty. Oli siellä joitain muitakin harjoituksia. Ne oli aluksi ihan ok, mutta sitten alkoi meikäläisen toffeerööriä pakottaa siihen malliin, ettei oikein voinut keskittyä. Onneksi Emäntä ymmärsi, että tämä poika tarvitsee tauon juuri NYT ja vei minut vähän syrjemmälle. Kaikkien aikojen jännäkakkahan se sieltä teki tuloaan. Vähän vielä heinää suuhun ja sitten myönnyin menemään takaisin piirileikkiin. 

Ja sellaisella pöydälläkin piti taas patsastella, kun vieraat tädit ronkkivat suuta ja puristelivat häntää. Emäntä sai jotain uusia vinkkejä joistain otteista ja tuntui, että hänkin aika jämäkästi halusi, että seison paikallani tunnusteltavana. Jotenkin annoin vähän periksi. Jos kopeloivat, niin sitten kopeloivat. Ensi kerrasta en lupaa toki mitään, mutta tällä kertaa en jaksanut enää vastustella. 

Taisin aloittaa mäyräkoirakoulun parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun tämän kerran jälkeen alkoi kesäloma! Ja oli siitä yksi hyväkin seuraus: Emäntä kysyi yhdeltä tunnustelijatädiltä, että olenko sen mielestä liian luiseva ja se sanoi, että ehkä vähän enemmän voisi antaa ruokaa. Enemmän ruokaa! Tämähän vain passaa!
Ihana kesäloma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti