Kyläilyä ja kisailua

Perjantaina huomasimme nousevamme autosta Emännän kanssa pitkästä aikaa Ninnin ja Roosa-tädin luona! Perjantai-ilta kului Ninniltä ja Ronilta aika pitkälti videolla näkyvissä tunnelmissa. Sisällä ja ulkona.

Lauantaina minä jäin huolehtimaan uuninlämmityksestä, kun muut kävivät hiihtämässä. Olivat kuulemma juosseet seitsemisen kilometriä irti pelloilla ja metsissä auringon paisteessa. Se oli varmaan tosi tylsää.

Pistäydyttiin matkalla sellaisessa talossa, joka on vanhempi kuin Suomi!

Joo meillä oli tosi tylsää, Lucy-neiti, kuten voit kuvista huomata.

Minä kävin sen sijaan syömässä nakkeja eräällä kentällä. Seurasin Emäntää ja söin nakkeja, istuin paikallani ja söin nakkeja, makasin paikallani ja söin nakkeja ja lopulta myös istuin paikallani, vaikka Emäntä katosi näkyvistäni seinän taakse ja söin nakkeja.

"Heippa! Minä olen Aapeli! Kukas sinä olet?"
"Minä olen Vie Se Iso Musta Kuonosi Heti Kauemmas Tai Saat Hammasta."

Emännän unilelut oikealta: Rekku 1986-2004, Lucy 2013-

Sunnuntaina oli ohjelmassa rally-toko-kokeet. Torstain treenit menivät vähän nihkeästi haistelun merkeissä, joten perjantaina harjoiteltiin Ninnin ja Roosa-tädin pihalla (ja hekin pääsivät harjoittelemaan). Se meni osaltani hyvin samoin lauantain koirakouluharjoitukset. Niinpä Emännällä oli hyvä fiilis lähteä radalle kanssamme.

Se hyvä fiilis karisi sitten hyvin nopeasti, kun minun suoritukseni alkoi. Olin luokan ensimmäinen koira, joten Emäntä hyppäsi heti rataan tutustumisesta minun kanssani kehään. Minä pölähdin siis suoraan autosta uniltani uuteen treenihalliin. Emäntä yritti muutamalla hassulla nakkimurulla saada minut kiinnostumaan itsestään ennen radan alkua, mutta se oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Lähtö-kyltillä maltoin sentään istua paikallaan, mutta siinä positiiviset asiat sitten olivatkin. Tarkempiin yksityiskohtiin pureutumatta Emäntä kutsui suoritustani Kärsimysnäytelmäksi. Keräsin erilaisin toilailuin 43 virhepistettä eli tulos ALO 0.

Lucy-neidin nuuskittua itsensä nollille Emäntä oli palautettu taas maan pinnalle, kun oli minun vuoroni. Minua Emäntä ehti viritellä nakein hieman paremmin hallissa ja ehdin vähän tottua ympäristööni ennen kuin aloitettiin. Ennen lähtöä minua alkoi vain niin vimmatusti kutittaa kaulapannan alta! Emäntä tuumasi kuitenkin, että parempi ennen suoritusta kuin suorituksen aikana ja antoi minun kirputtaa huolella kummaltakin puolelta. Tuomarihan oli aluksi sanonut, että hänellä on koko päivä aikaa, ettei tarvinnut kenenkään kiirehtiä. Niinpä ei kiirehditty ja se kannatti! 
    Parin ensimmäisen kyltin ajan tuomari varmaan arveli näkevänsä Kärsimysnäytelmä Part II:n, kun minulla oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta sitten muistin, että rally-toko on kivaa ja tämmöinen paljon seuraamista sisältävä rata sopi minulle, kun mennään vauhdilla ja lopussa odottaa frisbee.
   Loppusuoralla Emäntä koki pieniä kauhun hetkiä, kun ajanottaja oli reunalla ja hänen sekuntikellonsa ALKOI PIIPPAAMAAN! Minä tietenkin kiinnostuin äänestä ja ihmisestä, mutta sain pidettyä kuitenkin itseni kurissa niin, että siitä tuli vain -1 kontrollivirhe. Lopulta sain pisteitä 96/100, tuomaripalkinnon hienosta työskentelystä ja tärkeimmän eli ensimmäisen koulutustunnukseni RTK1! Tämä oli siis kolmas hyväksytty tulos alokasluokassa ja tästä eteenpäin kilpailen avoimessaluokassa!

Harmi, ettei Lucy-neiti saanut tulosta (taaskaan), mutta minun tulokseni kruunasi ainakin Emännän viikonlopun. Ja onhan minustakin hauskaa, kun Emäntä on iloinen!