sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ronin reipas päivä

Tiedättekö sen ihanan tunteen, kun on kerrankin saanut virikkeitä liikunnan, aivotyöskentelyn ja sosiaalisten suhteiden kautta ja on mieleltään ja ruumiiltaan hyvällä tavalla väsynyt ja saa vain lopulta köllöttää omalla sohvalla kaikessa rauhassa? Jep, meikä poika on juuri tuossa autuaassa tilassa!


Aamulenkkinä heitettiin taas iloinen kiekka jäätä pitkin. Aluksi pistelin vain menemään riemukierroksia vapauden huumassa. Sitten painittiin Lucy-neidin kanssa ja lopulta vain tutkimusretkeiltiin. 



Aika jännä hetki oli se, kun jää katkesi meidän alla! Kuului, kun sellainen jännä vonkuva rutina lähestyi meitä ja kulki meidän alta. Lucy-neiti pysähtyi oikein kuuntelemaan ja katsomaan jäätä allaan. Siirryttiin vähän rannemmas kulkemaan, vaikka järki sanoikin, että tuskin se jää tuosta noin vain aukeaa ja nielee meitä syvyyksiin.


Lenkin jälkeen ajelin Emännän kanssa koirakouluun. Mehän ollaan aika paljon viime aikoina vain keskitytty rally-toko-juttuihin, niin oli aivoja aktivoivaa välillä tehdä muitakin juttuja. Ja haastavaa oli se, että paikalla oli monta muutakin koiraa, jotka tekivät juttuja samalla. 
    Vähän aikaa Emäntä yritti pitää minua irrallaan käskyn alla, mutta se oli vielä vähän liian haastavaa. Paikallaan oleminen onnistui irti, mutta vuoron odottaminen irrallaan ei onnistunut. Olin muutenkin välillä vähän omissa ajatuksissani ja seuraaminen maata haistelematta ei yhtäkkiä toiminutkaan ollenkaan. Että vielä on vähän työmaata saada minusta tottelevainen nakki.
    Koska kouluttaja sattuu olemaan myös mäyräkoira-asiantuntija, niin Emäntä pyysi häntä näyttämään, mikä olisi minulle oikea näyttelyasento. Välillä harjoitellaan näyttelyasennossa seisomista, mutta Emäntää tuskastuttaa, kun hän ei tiedä, mikä se oikea asento olisi. No tässä se nyt suurinpiirtein olisi: 


En minä ehkä ihan niin sulavan virtaviivainen ole kuin suuret näyttelytähdet, mutta hyvin tämä kroppa minulle kelpaa.
    Myös Ninni oli koirakoulussa, niin että hengenravinnon jälkeen päästiin seurustelemaan jälleen järven jäälle. Siitäpä ei Emäntä hoksannut ottaa kuvaa, mutta vauhdikasta oli se meno!

Illalla vielä Emäntä tekaisi yhden rally-toko-radan meille pihalle, kun meillä on kerran omat kyltit, että Lucy-neitikin saisi vähän aivojumppaa ja siinä pyörähdin pari kertaa radan ympäri sitten vielä minäkin. Tällä kertaa harjoiteltiin ilman välipalkkoja eli kokeenomaisesti. Rata oli aika lyhyt ja helppo. Ei ollut yleisöä eikä häiriöitä eikä jännittänyt yhtään, niin harjoitus sujui oikein mallikkaasti. Mitä nyt Lucy-neiti innostui lopuksi niin paljon, että näykkäisi Emäntää nilkasta leikillään, mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

10 kommenttia:

  1. Voi video, te ootte jäällä aina IRTI. Me ei koskaan, äippä ei luata meihin ja kyl ihan aiheesta. Hyvä ku ootte tottelevaisia, mut melko gaumeeta tommonen jäästä lähteny pauke. Huh huh. Reippaita tokoiluja ja kaikkee kivaa teille, kuamat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me saadaan nauttia vapaudesta niin kauan, kuin ollaan luottamuksen arvoisia. Lucy-neiti joskus nuorempana erehtyi jälkien perään muutaman kerran ja oli vähän aikaa omilla teillään, mutta Roni ei ole vielä koskaan ollut karkumatkalla. Molemminpuolista luottamusta tarvitaan irti olemiseen. Meidätkin laitetaan heti kiinni, jos Emäntä yhtään saa sellaisen etiäisen, että joku muu kiinnostuksen kohde voisi viedä meidät mennessään. :)

      Poista
  2. Reipasta menoa teillä! Ja jäällä juokseminen on ihan parasta. Kulkeminen kuono maassa (rally)tokossa on rotuominaisuus, minkä sille voi, kun kuono on niin lähellä kiinnostavia hajuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän mielestä kyltiltä toiselle siirtyminen on vähän niin kuin koiran omaa aikaa, että täytyykö siitä niin ankarasti sakottaa, jos kuitenkin tottelee ja tekee tehtävät, vaikka samalla hiukan suorittaa haistelututkimuksia. ;)

      Poista
  3. Oikein mallikas näyttelyasento, eikä kropssa vikaa. Me annetaan täyden pojot sulle.
    Lucy-neito ja Roni, on teillä kiitettävän aktiivinen ja pätevä palveluskunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet paras tuomari tähän astisista! :D
      Me joudutaan olemaan niin usein yksin päivisin, että joutaa sitä Emäntä vähän aktiivinen sitten olemaankin, kun kerrankin on aikaa koirilleen. ;)

      Poista
  4. Aika pelottavaa kun jää katkeilee ja silti noin hyvät poseeraukset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkennut jää unohtui mielestä pian ja iloinen lenkkeily jatkui. :)

      Poista
  5. Kyllä tuollaiset touhupäivät ovat niin mukavia. Viikonloppuisin meilläkin on enemmän sellaista kun porukat ovat paremmin kotona. t. Eka
    ps. Jäälle en pääse, kun äippä pelkää ellei ole nurmikko alla. Eikä auttanut vaikka Jäbä koetti selittää, että on se tuollakin vaikka ei ihan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikot ovat täälläkin aika kiireisiä. Lenkille sentään pääsee, mutta tänne blogiin ei ehdi kaikkea päivittää. Ei ilmeisesti edes sitä, että nähtiin eilen ainakin 8 peuraa!
      Meidänkin Emäntä odottaa aina, että joku muu kertoo käyneensä jäällä ja sen jälkeen uskaltaa vähän rannan tuntumassa kulkea samaa tuttua reittiä. Hyvissä ajoin kevättalvella lopetetaan jo jäälenkit. :)

      Poista