Erittäin hyvä ellei täydellinen pääsiäinen

Kylläpä onkin aika vilahtanut. Pääsiäinen meni kiireesti, kun harrastettiin kaikkia meidän lajeja (rally-toko, näyttely, mejä), oltiin kylässä ja tavattiin uusia ja vanhoja tuttuja.
Ei siis ehditty kirjoittaa.
Sitten ei enää ollut niin kiire, kun Emäntä kai meiltä salaa söi jonkun lumen alta paljastuneen ulostekökkösen tai raa'an hirvenluun, no joka tapauksessa maha oli monta päivää sekaisin, niin sitten ei jaksanut kirjoittaa.

Mutta nyt siis viikon parhaat palat:

Torstaina rally-tokoiltiin ja tässä videonäytteet tämän hetken tilanteesta. Roni on siis avoimessaluokassa ja minä yhtä tulosta vaille avoimessa. Videolla harjoitellaan avo-rataa. Minulla on tarkoituksella vähän matalampi hyppy, kun oli silloin alkuviikosta se tassu ollut kipeänä. Ei tosin enää tuossa vaiheessa.

Vietettiin pääsiäistä Roosa-tädin ja Ninnin luona. Otettiin Ninnin kanssa pienet päikkärit. Jonkin eroavaisuuden roduissa voi ehkä nähdä kuvan perusteella...

Lauantaina Ninni ja Roni kävivät näyttelyssä. Kumpikin sai arvosanan EH eli erittäin hyvä. Ninnin emäntä oli riemuissaan, kun Ninni menestyi niin hyvin ja meidän Emäntä oli hieman pahoillaan, kun Roni ei oikein menestynyt. Kaikki on niin suhteellista!

Ninnillä oli juoksut, lopuillaan, mutta kuitenkin, joten Ronin meininki oli sen mukaista. Ninni ja Roni olivat pääasiassa eri aikaan ulkona ja sisällä, kun nuoripari oli koko ajan toistensa kimpussa. Roni rakkauden huumassa ja Ninni... no ehkä se oli sellaista astetta rankempaa sulhasta-hampailla-niskasta -ja-korvista-kiinni-rakkautta. Kun Ninni kuitenkin viihtyi paremmin sisällä ja ulkona oli vielä vähän kylmä pitää tuntitolkulla mäyräkoiraa ikkunalaudalla seisomassa (!), niin Roni sai välillä seurailla olohuoneen menoa kaltereiden takaa.

Lauantaina tavattiin myös eräs yksivuotias ihmispentu! Hän oli todella kiinnostava. Minä en poistunut hetkeksikään metriä etemmäs hänestä. Myös Roni oli kiinnostunut pikkuihmisestä. Hän istui pikkukaveria vastapäätä, kun ihmispennun emä sanoi yhtäkkiä: "Ei saa purra!" Roni oli hämillään ja yritti näyttää vielä kiltimmältä ja osoittaa kaikin tavoin, ettei ollut missään aikeissa purra ketään, mutta emä toisti vain: "Ei saa purra!" Meidän Emäntä ehätti jo vähän myös hätiin, että tuskinpa se Roni nyt ihan äkkiä on ketään puremassa, kun kävi ilmi, että ihmispentu se olikin aikeissa purra Ronia! Meidän Emännälläkin on vielä vähän opettelemista tuossa ihmislasten kehonkielessä...

Maanantaina tapahtui ehkä kuitenkin se paras asia nimittäin mejä-kausi alkoi vihdoin! Saimme kaikki koirat vuorollamme verrytellä hajuaistejamme. Jäljet olivat n. 18 h vanhoja eli voittajaluokan jälkien ikäisiä. Mittaa oli ehkä vain puolet, jos sitäkään, mutta matkalla oli tämä uusi haaste eli katkokulma. Minun jäljelläni Emäntä oli juuri luovuttamassa, että ei se Lucy taida tätä selvittää, kun hän huomasi, että itse asiassa katkokulmahan selvisikin jo. Kummalla meistä on tarkemmat aistit? Minun hajuaistini vs. hänen näköaistinsa! Hän ei huomannut puissa roikkuvia oransseja merkkejä, joita oli itse ollut mukana laittamassa!

Ronilla oli samanlainen jälki kuin minulla ja Ninnillä oli avoimenluokan jälki. Roosa-täti sai selvitettäväkseen pienemmän pellolla olevan jäljen, kun Emäntä ei uskaltanut laittaa häntä risukkoon loikkimaan, koska hänen jalassaan on taas ollut vähän avointa haavaa. Hyvin sillä jalalla kuitenkin lenkillä kävi ja kettujen pesillä mylläämässä, että ehkä laiskuus oli suurin syy, miksi neljäs jälki oli pellolla.

Tämä viikko oli siis sitten enemmän hiljaiseloa. Yksi lukukoirakeikkakin täytyi perua, kun Emäntä ei kyennyt lähtemään ja minä en kai saa sitten yksin mennä... Jospa ensi viikko kulkisi taas normaaliin tahtiin!