Levoton karva näytteillä

Tämän tarinan voidaan katsoa alkaneen jo keskiviikkona. Silloin meidän mäykkykerho järjesti Match Show'n, johon me molemmat osallistuttiin. Pienissä aikuisissa Lucy-neiti sai punaisen nauhan ja minä sinisen, mutta koska hän ei malttanut seistä paikallaan nakkia odottaessaan, hän ei sijoittunut. Minä sen sijaan olin ilmiömäisessä seisomismoodissa ja kun vielä ihmeen kaupalla suostuin vähän liikkumaankin kehässä, niin vaikka sainkin aluksi sinisen nauhan, niin olin lopulta sinisen nauhan saaneiden ykkönen. 

Koska Emäntä halusi tukea omaa kerhoa koko rahalla, ilmoitti hän minut myös mäyräkoira-specialiin eli luokkaan, joka oli vain mäyräkoirille. Ilmoittautuneita oli 10 ja minä sijoituin toiseksi! Sain tosi upeita palkintoja, joita toki Lucy-neitikin pääsee maistelemaan.

Tämä Match Show oli kuitenkin vasta harjoitusta ennen tämänpäiväistä, virallista koiranäyttelyä, kuten tänään kävi ilmi. 

Minä olen tänä kesänä harrastanut jonkin verran uimista, kuten täällä blogissakin on tainnut tulla mainittua. Valitettavasti vain uimisharrastus ja näyttelyharrastus eivät oikein tue toisiaan. Ilmeisesti koska olen musta, on karvanlaatuni sellaista sorttia, että se aaltoilee kastuessaan. Emäntä yritti pitää minulle uimataukoa, että turkkini olisi ehtinyt tasaantua, mutta torstaina, kun Emäntä käväisi hakemassa mökiltä mattoja, pulahdin minä salaa uimaan. 

Niinpä pari itsepintaista töyhtöä jäi tököttämään selkääni. Emäntä yritti saada niitä painumaan alas jopa pitämällä minulla selässä hiuspinnejä edellisenä päivänä!

Eivät ne töyhtöt mihinkään kadonneet. Niinpä ei auttanut kuin mennä kehään tuomittavaksi töyhtöineen päivineen. Tosin minä olisin ihan mielelläni jäänyt mukavaan boksiini köllöttelemään ja antanut Emännän kiertää yksin kehässä, mutta hän huijasi minut boksista ulos nakkipalalla ja laittoi oven kiinni perässäni, etten päässyt pyörähtämään takaisin.

Tuomari kutsui turkkiani levottomaksi! Muuten hän löysi minusta ihan kivasti hyviä puolia, mitä nyt liikkuminen ei taaskaan oikein huvittanut. (Emäntä alkoi jopa kesken kehän kiertämisen kysellä minulta, että missä kissa on. Hetkeksi höristin korviani, mutta sitten arvelin, ettei yli tuhannen koiran näyttelyalueelle olisi mitenkään voinut eksyä kissaa ja jatkoin lönköttelyäni.)

"Tänään hieman levoton karva" näyttää tältä.

Olin lopulta tuomarin mielestä erinomainen, mutten kuitenkaan sertinarvoinen ja pääsimme pois näyttelystä.

Koska mätsäripalkintonani oli mm. lahjakortti lemmikkieläinliikkeeseen ja numerolapuilla sai vielä -20% alennuksenkin, niin kävimme Emännän kanssa ostamassa meille uudet kaulapannat.

Eivät paljoa erotu turkin sisältä, mutta uudet pannat ovat kaulassa!

Tarkoitus olisi, että koska nämä pannat ovat helposti pistolukolla kiinnitettävät, niin enää ei tarvitsisi aina kulkea panta kaulassa, vaan vain silloin, kun lähdetään lenkille.

Ja sitten lähdettiin lenkille. Minä vein heti uuden pantani uimaan metsäojaan ja hieroin sitä pururadalla hiekkaan ja puruun. Emäntä kiristeli vähän hampaitaan, mutta mitä hän muka luuli. Että minä kulkisin kaula suorana keskellä tietä, ettei vain uudelle neopreenille roiskuisi mitään!

Mukavaa päivää vähän himmensi se, että taisin tehdä paluumatkalla pienen ylilyönnin ja ryntäsin leikin hurmoksessa Lucy-neitiä päin, joka ei huomannut tuloani ja törmäsin häneen aika kovalla vauhdilla. Lucy-neitiä koski toiseen etujalkaan niin, että Emäntä joutui kantamaan hänet kotiin. Hups. Toivottavasti hän paranee nopeasti, eikä käynyt mitään vakavaa. Kun enhän minä pahalla...