Emäntä on sairastunut keskivaikeaan aikuisiän marjamaniaan. Niinpä kun hän eilen kävelyllä näki paikan, jossa kasvoi valtavasti puolukoita, oli hänen tänään päästävä niitä keräämään. Käypähoitosuositus marjamaniaan on marjastus niin kauan, että hartiat ovat jumissa, selkään särkee ja jaloista lähtee tunto. Marjamania ei ole yleensä vaarallinen, mutta toisinaan varsinkin lähipiirille hieman kiusallinen vaiva.
Ensin käytimme Mustan alamaisen kanssa tilanteen hyödyksi ja tutustuimme tähän punamarjaan, mutta jonkin ajan päästä alkoi marjojen syöminen pitkästyttää. Nähtäväksi jää, onko runsas puolukan syöminen mäyräkoiran ruuansulatukselle uhka vai mahdollisuus...
Teimme hieman kaivauksia aikamme kuluksi ja Musta alamainen kävi mäen päällä katsomassa, ettei mikään uhkaa meitä siltä suunnalta, mutta sitten vain kävimme rinteeseen poteroihimme valvomaan turvallisuutta. Hyvin oli turvallista loppuun saakka.
Eilen Ninni ja Roosa-täti kävivät emäntineen kylässä. Kävimme kävelemässä tuolla samalla polulla, jossa tuo puolukkapaikkakin oli. Matkalla koettiin eräs jännittävä hetki, kun huomasimme jo kauempaa, että järvellä uiskentelee joutsenpariskunta. Mitä kauempaa ei erottanut, oli se, että kolme niiden poikasta oli rantametsässä kenties marjoja syömässä. Roosa-täti ja Ninni menivät edeltä ja me mäykyt perässä. Emäntä ei ensin käsittänyt, mitä hän näki, kun metsässä alkoi kuhista. Ensin hän säikähti meidän törmänneen kauriisiin tai jäniksiin tai toisiin koiriin, ja kun hän tajusi, että ne olivat joutsenia, pelkäsi hän minun yrittävän uida perässä, jolloin uros voisi antaa minulle oikein isän kädestä. Mitään ei kuitenkaan sattunut. Joutsenet uivat kaakattaen pois ja me tulimme lopulta pyynnöistä luokse.
Lucy ja Ninni
Muuten lenkki oli tasaista jolkottelua vesisateessa, paitsi milloin vähän pistettiin Ninnin kanssa painiksi.
Ai puolukoita siis on, joku mainitsi ettei täälläpäin tulisi niin kauheasti puolukkaa. Saas nähdä, vielä ei olla käyty itse katsomassa. Lucylle näkyy puolukka maistuvan, toisin kuin Ronille, joka näyttäisi vain haistelevan videolla marjoja. Vai liekö vatsa jo täynnä? Hyvä kun vartioitte emäntänne selustaa, ei pääse sitten mikään/kukaan yllättämään. Huh, onpas teillä ollut jännä lenkki. Onneksi ei mitään sattunut, poikaset pääsivät turvallisesti jatkamaan matkaansa, eikä kukaan saanut joutsenelta isän kädestä.
Ronikin söi niitä juuri ennen kuin videokuvaus alkoi. :) Tuossa kohtaa ainakin oli ihan punaisenaan puolukoita, mutta voihan olla, ettei niitä joka paikassa ole. Onneksi tosiaan linnut ja koirat selvisivät kaikki kohtaamisesta vahingoittumattomina. Koiratkin olivat niin hämmästyneitä uudesta tilanteesta, että niitä oli vaikea lukea, kun ne toisaalta olivat innoissaan tapahtuneesta, mutteivät kuitenkaan niin innoissaan kuin oikean riistan kohdatessaan. Kaikkea sitä voi sattuakin. :)
Kyllä näytätte upeilta siellä puolukoiden seassa! Ja poiminta sujuu kuin ammattilaisilta ikään. Joutseniakin näitte. Olipas taas antoisa metsäily. Palvelijatar suorastaan kuolaa nähdessään nuo puolukkakuvat. Mustikka, puolukka ja karpalo saavat Sen täysin sekaisin. Mutta eihän Se enää pysty marjastamaan, vanha virttynyt ja kulunut eukko! Sanoo, että niska on luonnostaan jäykkä ja se johtuu enemmän luonteesta kuin nikamista. Muu osa ruhoa on muuten vain loppuun kulunut ;)
Asuttaisiinpa lähempänä, niin käytäisiin teillekin muutama litra puolukkaa! Sitä oli nimittäin niin paljon, että jopa meidän Emäntä sai nopeasti tuloksia, vaikkei kovin häävi marjastaja olekaan.
Onneksi meidän äippä ei ole vielä tuohon tautiin sairastunut. Minä kun en nimittäin viitsi sellaista paikallaan olemista lainkaan metsässä viettää, mitä tuo marjastus vaatii. Sienestys on siinä ja siinä. Kyllä ne on meillä uhanneet puolukoita lähteä poimimaan, mutta jospa sen homman tekee vain Jäbä ja äippä saa olla mun kanssa pihapiirissä. t. Eka
Kyllähän siinä vähän on kärsivällisyys koetuksella ja välillä käytiin nenästä lipaisemalla kysymässä, että joko mennään, mutta sitkeästi viihdyttiin näköetäisyydellä koko ajan.
Hih hih, me ei olla vielä puolukkaan päästy, raakoja nääs. Mutta menneiltä vuosilta emäntä muistelee, että ne tulivat samanlaisina ulos kuin menivät sisällekin... Eli paljoa koira ei niistä vitamiineja saa. Puolukassa on kaikin puolin mukavampi olla kuin mustikassa. Helpompi poimia niin koiran kuin ihmisenkin. Ja ei sotke niin paljon.
Meidänkin Emäntä yllättyi, että puolukoita olikin niin kiva kerätä. Tämä oli siis hänen toinen kertansa puolukassa, kun edellisellä kerralla hän oli ehkä 12-vuotias. Silloin ei oikein napannut marjastus eikä makukaan. :D Ja juu: puolukat pyörähtivät tänään ulos yhtä helakan punaisina kuin menivät sisäänkin. :'D
Kaahee taati tuo marjamania! Eekaet liene mittää tarttuvata? :) No ee pelekoo että tänne iskisj. Vuan hyvijä neon syyvvä nuo marjat. Vaekka puolukoesta tulloo kyllä mulle aenahhii maha kippeeks. Ompa sielä mukava reessu teellä ollunna. Tuo mehtä näättää kyllä semmoselle että sielä riittää tutkittavata usseemmallehhii reessulle. Teellä sitä tapahtuu sittä aena vaekka mitä mukavata! :)
Jos marjamania on tarttuvaa, niin itämisaika on ainakin aika pitkä, kun meidän Emäntää lapsena kuljetettiin väkisin marjametsässä ja vapaaehtoisesti hän on marjastanut itsenäisesti nyt yli 15 vuotta myöhemmin. :D Tuonne metsään tehdään varmasti vielä retkiä, kun on aika lähellä ja tuo on kaunista seutua. :)
Ai puolukoita siis on, joku mainitsi ettei täälläpäin tulisi niin kauheasti puolukkaa. Saas nähdä, vielä ei olla käyty itse katsomassa. Lucylle näkyy puolukka maistuvan, toisin kuin Ronille, joka näyttäisi vain haistelevan videolla marjoja. Vai liekö vatsa jo täynnä? Hyvä kun vartioitte emäntänne selustaa, ei pääse sitten mikään/kukaan yllättämään.
VastaaPoistaHuh, onpas teillä ollut jännä lenkki. Onneksi ei mitään sattunut, poikaset pääsivät turvallisesti jatkamaan matkaansa, eikä kukaan saanut joutsenelta isän kädestä.
Ronikin söi niitä juuri ennen kuin videokuvaus alkoi. :) Tuossa kohtaa ainakin oli ihan punaisenaan puolukoita, mutta voihan olla, ettei niitä joka paikassa ole.
PoistaOnneksi tosiaan linnut ja koirat selvisivät kaikki kohtaamisesta vahingoittumattomina. Koiratkin olivat niin hämmästyneitä uudesta tilanteesta, että niitä oli vaikea lukea, kun ne toisaalta olivat innoissaan tapahtuneesta, mutteivät kuitenkaan niin innoissaan kuin oikean riistan kohdatessaan. Kaikkea sitä voi sattuakin. :)
Kyllä näytätte upeilta siellä puolukoiden seassa! Ja poiminta sujuu kuin ammattilaisilta ikään. Joutseniakin näitte. Olipas taas antoisa metsäily. Palvelijatar suorastaan kuolaa nähdessään nuo puolukkakuvat. Mustikka, puolukka ja karpalo saavat Sen täysin sekaisin. Mutta eihän Se enää pysty marjastamaan, vanha virttynyt ja kulunut eukko! Sanoo, että niska on luonnostaan jäykkä ja se johtuu enemmän luonteesta kuin nikamista. Muu osa ruhoa on muuten vain loppuun kulunut ;)
VastaaPoistaAsuttaisiinpa lähempänä, niin käytäisiin teillekin muutama litra puolukkaa! Sitä oli nimittäin niin paljon, että jopa meidän Emäntä sai nopeasti tuloksia, vaikkei kovin häävi marjastaja olekaan.
PoistaNoinko hyvin maistuu puolukka ja ihan ilman lisäsokeria :) Kyllä sitten jaksaa rieh....kuntoilla syksyn :)
VastaaPoistaJuu hyvin maistui! Emäntäkin vähän yllättyi. Tosin mustikat, metsämansikat ja vadelmat uppoaa hyvin, että miksei puolukkakin siis. :)
PoistaOnneksi meidän äippä ei ole vielä tuohon tautiin sairastunut. Minä kun en nimittäin viitsi sellaista paikallaan olemista lainkaan metsässä viettää, mitä tuo marjastus vaatii. Sienestys on siinä ja siinä. Kyllä ne on meillä uhanneet puolukoita lähteä poimimaan, mutta jospa sen homman tekee vain Jäbä ja äippä saa olla mun kanssa pihapiirissä. t. Eka
VastaaPoistaKyllähän siinä vähän on kärsivällisyys koetuksella ja välillä käytiin nenästä lipaisemalla kysymässä, että joko mennään, mutta sitkeästi viihdyttiin näköetäisyydellä koko ajan.
PoistaHih hih, me ei olla vielä puolukkaan päästy, raakoja nääs. Mutta menneiltä vuosilta emäntä muistelee, että ne tulivat samanlaisina ulos kuin menivät sisällekin... Eli paljoa koira ei niistä vitamiineja saa. Puolukassa on kaikin puolin mukavampi olla kuin mustikassa. Helpompi poimia niin koiran kuin ihmisenkin. Ja ei sotke niin paljon.
VastaaPoistaMeidänkin Emäntä yllättyi, että puolukoita olikin niin kiva kerätä. Tämä oli siis hänen toinen kertansa puolukassa, kun edellisellä kerralla hän oli ehkä 12-vuotias. Silloin ei oikein napannut marjastus eikä makukaan. :D
PoistaJa juu: puolukat pyörähtivät tänään ulos yhtä helakan punaisina kuin menivät sisäänkin. :'D
Kaahee taati tuo marjamania! Eekaet liene mittää tarttuvata? :)
VastaaPoistaNo ee pelekoo että tänne iskisj. Vuan hyvijä neon syyvvä nuo marjat. Vaekka puolukoesta tulloo kyllä mulle aenahhii maha kippeeks.
Ompa sielä mukava reessu teellä ollunna. Tuo mehtä näättää kyllä semmoselle että sielä riittää tutkittavata usseemmallehhii reessulle. Teellä sitä tapahtuu sittä aena vaekka mitä mukavata! :)
Jos marjamania on tarttuvaa, niin itämisaika on ainakin aika pitkä, kun meidän Emäntää lapsena kuljetettiin väkisin marjametsässä ja vapaaehtoisesti hän on marjastanut itsenäisesti nyt yli 15 vuotta myöhemmin. :D
PoistaTuonne metsään tehdään varmasti vielä retkiä, kun on aika lähellä ja tuo on kaunista seutua. :)
Mut hei, pualukkamettässä näytti kyl tosi päheeltä, ku oli pehmosta ja kepukoita ja hiukopalaa ja silleen, kuamat.
VastaaPoistaJoo kyllähän se tuollein kerran vuodessa käy, kun ei ihan alvariinsa tarvitse metsässä paikallaan kökkiä. :)
Poista