Sumun keskeltä

Sumusta on ollunna. Ja melkein aina pimeetä. Mitä nyt joku päivä ehdittiin Emännän työpäivän jälkeen vielä valoisan aikaan koirapuistoon, mutta hämärän hyssyä se oli silti.

No Ronista koirapuistossa leikkiminen on ihan yhtä hauskaa niin kirkkaalla kuin usvaisellakin säällä.

Lehdet ovat tippuneet koirapuiston pikkuisista puista, mutta erikoisia hedelmiä niihin on kasvanut syksyn mittaan.

Minä suoritin tuttuun tapaan rauhallisia tutkimuksiani koirapuistossa. Kuka on käynyt? Millä tuulella? Kenen kanssa?

Emäntä oli bongannut erään eläinkaupan mainoksesta, että heiltä saa tietyn ajan tilattua omalla kuvalla painatettuja tuotteita. Eihän hän malttanut olla tilaamatta pussukkaa meidän kuvallamme. Muuten hieno Suomessa valmistettu pussukka, mutta eihän hän nyt lopulta raaski käyttää sitä missään! Onhan se kiva tietysti omistaa sellainen ja tietää, että siellä se on kaapissa valmiina, jos ikinä tarvitsee pussukkaa, jossa on omien koirien kuva.

Perjantaina Emännällä oli vähän lyhyempi työpäivä, joten hän vei meidät heti töistä päästyään pururadalle lenkille. Ihan kiva.
    Tänään olin vahingosta viisastunut ja kun Emäntä taas veti lenkkivaatteita päälle ja kiskoi minut suoraan sängystä ulos, suostuin kävelemään vain roskiskatokselle asti. Tein siihen ison hommelin ja käännyin takaisin pihaa kohti mennäkseni. En tiedä, ajatteliko Emäntä enemmän minua vai itseään ja omia hermojaan, mutta huokaisten hän tokaisi, että jos kävisin vielä pissalla, niin pääsisin suoraan takaisin sisälle. Hypähdin iloisesti, kipaisin pensaan juurelle aamupisulille ja siitä kipitin häntä pystyssä takaisin ulko-ovelle. Juoksin portaat ylös ja hyppäsin suoraan sänkyyn.
    Roni joutui lähtemään lenkille, mutta se pöhkö saattoi jopa nauttia 7 kilometrin kävelystä pikku tihkussa.