Sivut

torstai 15. helmikuuta 2018

Kipeä vatsa

Olipa kerran utelias tyttömäyräkoira, joka pisteli suihinsa sopimattomia asioita lenkkipolun varrelta. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hän pyrki kolmesti ulos tarpeilleen. Sunnuntaina hän vaati ulos pääsyä edelleen muutaman tunnin välein. Hän myös oksensi kaiken aamuruokansa tantereelle.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hän pyrki jälleen useamman kerran ulos ja ripuloi verta. Maanantaina hän suostui vihdoin syömään keitettyä riisiä ja oli jo hieman pirteämpi. Iltaan mennessä hän alkoi oksentaa uudestaan ja yöllä hän ripuloi taas verta ja pyrki ulos 8 kertaa.

Tiistaina hän kävi eläinlääkärissä tutkituttamassa vatsansa vierasesineiden varalta ja saamassa oksennuksenestolääkkeen ja nesteytystä. Illasta hän taas ripuloi, nyt myös sisälle, mutta ei enää oksentanut.

Keskiviikkona hän pyrki jatkuvasti ulos ja yritti löytää hangen alta heinänkorsia syötäväksi. Hänen ei annettu syödä heinää. Sen sijaan hänelle tarjoiltiin riisiä ja kanaa. Hän söi muutaman kanapalan. Vettä hän ei suostunut juomaan, mutta sai sitä joitakin millejä ruiskulla annosteltuna suoraan suuhun. Hän meinasi kakata olohuoneen vaalealle matolle, mutta hänet ehdittiin taklata sivuun ennen kuin pisara kosketti maton pintaa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä hän pyrki vain kerran ulos ja kello kahdesta eteenpäin hän nukkui rauhallisesti peiton alla, kuten kunnon mäyräkoiran kuuluukin.

Torstaina hän noukki aamuruuaksi tarjotusta riisistä ja kanasta kanapalat keitetyn riisin joukosta ja yritti siirtyä toisen mäyräkoiran kupille varastamaan ruokanappuloita. Iltapäivästä riisikin kelpasi jo. Hän ei enää pyrkinyt ulos kertaakaan. Hän päin vastoin ei olisi halunnut poistua sängystä lainkaan.

Tarinan opetus lienee päivän selvä meille muille, mutta kuinka uteliaan tyttö- (ja poika-)mäyräkoiran saisi muistamaan sen?


16 kommenttia:

  1. Voi tyttökulta, olipas kenkku vaiva! Onneksi tilanne alkoi rauhoittua. Kyllä vaan tuollainen vie voimat, kun mikään ei pysy sisällä. Ei varmaan kannata ihan mitä vain maastosta popsia. Koskaan ei tiedä miten vatsa reagoi löydöksiin. Mukavampaa jatkoa ja rauhallisia vatsoja teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epätoivoa jouduttiin vähän kokemaan, mutta onneksi tilanne näyttää jo valoisammalta! :)

      Poista
  2. Sanovat että liikkeellä on koiraripuli-oksennustautia? Toivotaan masun pysyvän terveenä pikki Lucyllä. Naapurin Alma-mäykällä oli sama tauti ja kasvattajan neuvosta ruoka alkoi maistua munakokkelin avulla. Meiän Puolu-täti on ollut terve. Silit sinne Ronille ja Lucylle ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattoi tämä olla vatsatautiakin. Mitään erityistä syytä Emäntä ei huomannut, niin ajatteli, että ulkoa syöty sattuma on ainut vaihtoehto huonovointisuudelle. Ronillakin vähän murisi maha tänä aamuna, mutta jospa se ei siirtyisi häneen... Toivottavasti Puolu-täti pysyykin terveenä! Ei ole sairastaminen hääviä...

      Poista
  3. No voi kun on ollut ärhäkkä vatsatauti, onneksi on jo parempaan suuntaan !
    Mukavaa viikonloppua ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otti vähän koville Emänmällekin, kun huonosti nukkuneena on joutunut töissä käymään, mutta jospa sitä viikonloppuna jo saisi nukkua! Mukavaa viikonloppua teillekin!

      Poista
  4. Voe turkanen mahavaevoo! Sitä on kaekellaesta taatija liikkeellä meellä koerillahhii. Toevottavasti tuo olj vuan semmonen pikasesti kulukova taati. Paranemista sinne Lucylle ja mukavata viikolloppuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä alkaa voittaa. Ja sitten onkin virtaa, kun on joutunut monta päivää kulkemaan puolella teholla... ;)

      Poista
  5. No auts, olipas siinä tosiaan useamman päivän huono olo, mutta onneksi olo lopulta alkoi näyttää kohentumisen merkkejä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitsisi tämmöisiä tauteja joka vuosi tulla... Tai ei oikeastaan koskaan enää!

      Poista
  6. No voihan... onneksi olo kuitenkin koheni ja vointi parani. Ja tosiaan... kyllähän nuo vatsataudit voivat koiraankin iskeä. Sen verran pitkäaikainen oireilu, että ehkä ei ollut kyse sopimattomasta suupalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tästäkin taudista selvittiin! Ja onneksi toinen ei tainnut kuitenkaan sairastua, vaikka välillä siltä näytti...

      Poista
  7. Olipa hirmee vattatauti! Eipä ihme, että olitte kaikki ihan väsyjä. Onneks oot ny terve, Lucy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vuoden kurjin viikko heti alkuunsa, että toivottavasti loppuvuosi on mukava ja seesteinen. :)

      Poista
  8. Nuo vatsataudit yms. on kyllä tosi kurjia. Onneksi olo helpotti ja tauti alkoi heittämään. Turhan tutulta kuullostaa tuo, että lenkkireittien varrelta napsitaan suuhun yhtä jos toista. Meillä se on ihan vakiojuttua molempien isokorvien kohdalla.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina saa pelätä pahinta, kun jotain lenkkipolun varressa katoaa kurkusta alas ja sormen päillä ei ehdi saada kiinni. Siihen nähden vatsatauti oli ehkä parempi vaihtoehto kuin vaikka lihapullaan piilotettu ongenkoukku, joita täällä ei kyllä todellakaan ole nähty eikä toivottavasti nähdäkään...

      Poista