Treeniä paisteessa, kävelyä tihkussa

Vaihteeksi vietettiinkin kokonainen viikonloppu kotosalla. Kaiken reissaamisen ja kisaamisen jälkeen tämä oli ihan hauskaa vaihtelua.

    Perjantaina käytiin Emännän kanssa pururadalla kävelyllä ja mentiinkin ihan kelpo huikonen. Ainakin 5 km iloista mäykkyhyppelehtimistä. Yhdessä kohdin mentiin vähän edestakaisinkin, kun Emäntä näki kauempaa, että iso musta koira lähestyi meitä perheensä kanssa ja hän ei halunnut jäädä arvailemaan, onko kyseessä kiltti vai tuhma iso musta koira. Tehtiin U-käännös ja kierrettiinkin lenkki toisin päin.

    Lauantain lenkille minua ei otettu mukaan, kun minä olen kuulemma roturasisti. Roni pääsi jo toisen kerran kävelylle uuden ystävänsä Rikin kanssa. Riki on jo veteraani-iässä oleva koirasusi, joka kai hieman vierastaa pieniä koiria. Emäntä arveli, että syntyisi turhaa draamaa, jos minä ja Riki kohdattaisiin. Ei voisi olla varma, kumpi yrittäisi syödä kumman. Roni on kuulemma muka letkeämpää seuraa ilman minua ja heillä on mennyt aiemminkin lenkki hienosti Rikin kanssa. Pyh. Pitäköön uuden bestiksensä!

Pitkän lenkin jälkeen Emäntää meinasi vähän kehtuuttaa lähteä enää treenaamaan, mutta olihan se yksi ratatreeni tehtävä, kun oli niin upea ilma ja seuraava kisaviikonloppu lähestyy.
    Perjantai-iltana tehtiin "tekniikkatreeniä". (Emännän jostain matkima urheilutermi. En tiedä, onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, mitä me tehtiin.) Koska ulkona oli jo pimeää, käytettiin treenipaikkana kellarikäytävää. Se on tilavampi paikka kuin meidän eteinen. Käytiin läpi kaikki erilaiset liiketyypit naksuttimen kanssa. Vasemmalta ja oikealta eteen. Edestä vasemman tai oikean kautta vasemmalle tai oikealle. Istuu, seisoo, makaa oikealla ja vasemmalla. 11 erilaista tapaa tehdä täyskäännös... Puolisen tuntia siinä meni ja pussillinen kalkkunakuutioita, mutta kyllä me kaikki temput osattiin.

Lauantain treenien teemana oli opettaa palkattomuutta eli tehdä rataa ilman välipalkkausta. Se ei ollut ihan niin mieluisaa kuin perjantai-illan naksutin-kalkkuna-orgiat. Emäntä teki kentälle kokonaisen VOI-luokan radan ja sitten edettiin sitä niin, että ensimmäisellä kierroksella palkka tuli viidennellä kyltillä, toisella kierroksella kymmenennellä, sitten 15:nnellä ja lopuksi koko radan jälkeen. Tehtiin siis niin, että radan tekeminen myös loppui palkkaan.
    Ensimmäisellä kerralla en olisi suostunut lopettamaan vielä viidenteen kylttiin, kun selvästi näin, että koko loppurata odotti edessämme. Seuraavalla kierroksella innostuin viidennellä kyltillä ja tein hetken innokkaasti, mutta turhauduin ja heti perään ilahduin, kun palkka tuli kymmenennellä.
    Kolmannella kierroksella muistin jo alkupään kyltit ja yritin oikoa niitä. Esim. kyltillä "Istu, käännös vasempaan 90 astetta, istu" käännyin suoraan kyltiltä istumaan sen 90 astetta vinoon, kun tiesin, että niin se tulisi menemään. Sen jälkeen laahustin miten kuten, mutta olin hyvin innostunut kymmenennellä kylttillä, koska siellähän palkan pitäisi taas tulla. Mökötin, kun ei tullut.
    Emäntä tuskaili, kun ei tiedä, kuinka meitä pitäisi kouluttaa. Tai minua. Roni teki kai ihan innokkaasti rataa joka kierroksella, että hänelle treeni saattoi jopa toimia. Jonkun ammattilaiskouluttajan oppiin Emäntä kai taas haikailisi, että joku häntä viisaampi voisi keksiä, kuinka minua koulutettaisiin. Olisi kieltämättä hauska ottaa mittaa jonkun koirakuiskaajan älynystyröistä! Epäilen, että minä voittaisin.

Tänään oli huomattavasti märempi päivä ja aamulenkin jälkeen minä sain Emännältä hieronnan ja loppupäivän vapaata. Emäntä on nyt yrittänyt kerran pari kuukaudessa hieroa ja venytellä minua. Sen lisäksi tiukattiin valjaita lisää ja on nyt onnistuttu lenkkeilemään välillä ne päällä. En ihan kauheasti nauti hieromisesta ja yritän joka välissä möngertää karkuun, mutta onhan olo sen jälkeen hieman liikkuvaisempi.
    Minun viettäessäni laatuaikaa sisällä lämpimässä ja kuivassa Mestarin kanssa, Roni tallusteli kahden tunnin suolenkin tihkusateessa Emännän kanssa. En nyt ihan osaa sanoa, kumpi meistä veti pidemmän korren tämänpäiväisessä puuhailussa, mutta ihan tyytyväiseltä Ronikin vaikutti kuivatessaan lenkin jälkeen turkkiaan olohuoneen vaaleaan mattoon.