tiistai 1. tammikuuta 2019

Vanhasta vuodesta uuteen


Näin hauska kortti meille oli tullut Australiasta asti! Koska oltiin niin pitkään joululomalla, ei olla aivan varmoja, milloin se on tullut, mutta kovasti se ilahdutti näin joulun jälkeenkin.

Moona sai joululahjaksi koirien koripallon ja Emäntä innostui opettamaan meille korista. Jos kerran rotatkin osaavat Heurekassa korista, niin miksei mäyräkoira?




Loman loppupuolella sattui sellainen äksidentti, että sain sellaisen oudon kiputilan taasen kerran. Ei hätää, olen taas ihan kunnossa ja käynyt tänään jo kaksi kertaa kävelyllä, mutta muutama lepopäivä oli pidettävä välillä.


Se tapahtui lauantaina, kun olimme lenkillä. Lähdimme kävelylle kaikki neljä koiraa ja kaksi emäntää. Kävelimme ensin reilun kilometrin verran rauhallisesti hihnoissa. Ei mitään ongelmaa.


Sitten spurttailimme yhdellä metsätiellä irrallaan ja minäkin juosta kirmasin lauman mukana ja yritin ehtiä myös purra Mustaa alamaista korvista. (Se on sellainen meidän narttujen yhteinen leikki. Me emme pure toisiamme, vaan kaikki yrittävät ottaa Ronista kiinni hampaillaan.) Ei mitään ongelmaa.


Metsätie EK:n jälkeen palasimme taas rauhalliseen hihnatassutteluun, eikä vieläkään mitään ongelmaa.



Sitten satuin haistamaan kiinnostavan virtsaläikän hangessa. Ajattelin hieman hieraista sitä hartioilleni ja heittäydyin piehtaroimaan tien varteen ja yhtäkkiä tunsin vihlaisevan kivun hartiaseudullani. Nousin istumaan vasen tassu sivulle sojottaen ja siinä kohtaa Emäntä huomasi jonkun olevan hullusti. En voinut ottaa askeltakaan. Emäntä kantoi minua sellaisen puolitoista kilometriä, mutta joutui antamaan periksi ja soittamaan viimeiselle kilometrille meille kyydin, että päästiin kotiin. Loppupäivä kuluikin sitten takkatulen lämmössä pötkötellen ja vasta illan suussa pystyin jotenkuten linkkaamaan keittiöön, kun sieltä kuului astioiden kaalimisen ääniä.
    Kokemuksesta tiedetään jo, että parissa päivässä tämä vaiva on ohi ja olen taas entiselläni, mutta syytä näihin yllärikipuihin ei tiedetä. Ehkä hartiat, niska tai lavat ovat vain välillä jotenkin jumissa, että tulee pieni venähdys?

Moona 7 kk

Moona 7 kk, Ninni 3 v 7 kk

Ninni 3 v 7 kk
 Uuttavuotta mentiin viettämään eräiden tuttujen mökille. Sanoimme Moonalle ja Ninnille heipat ja pakkauduimme Mestareiden kanssa autoon. Emäntä päätti, että ei päästäisi meitä irti vieraassa paikassa uudenvuoden yönä. Vaikka me emme raketteja pelkääkään, hän ajatteli, ettei halua ottaa mitään riskejä, ettei meille uudessa paikassa tapahdu mitään yllättävää.
    Muuten koko uudessavuodessa ei siis ollut mitään ihmeellistä, mutta se sai meidät aivan suunniltamme, ettei meitä päästetty vapaasti tutkimaan paikkoja mökillä, jolla emme ennen olleet käyneet! Kiskoimme hihnoissa joka paikkaan ja yritimme karata koko ajan mökistä ulos, kun vain ovi aukesi. Joimme tahallamme vettä koko ajan, että meitä täytyi käyttää lukemattomia kertoja pihalla.

Roni 4 v 3 kk
   Lopulta onnistuimme muutaman kerran livahtamaan oven raostakin ja juoksimme villisti mökin pihaan aurattuja polkuja pitkin, emmekä meinanneet antaa kiinni, vaikka yleensä olemme kilttejä koiria. Ehkä olisi siis ollut helpompi tehdä vain kuten aina muulloinkin, eli antaa meidän ensimmäiseksi tutustua paikkoihin rauhassa itseksemme...
    Vuoden vaihtuessa ihmiset menivät pihalle paukuttelemaan joitakin pommeja. Me olisimme halunneet mukaan, mutta meitä ei huolittu. Kun pommit oli paukuteltu, Emäntä kiiruhti ensimmäisenä katsomaan, kuinka olimme selvinneet keskenämme vieraassa mökissä parin kymmenen minuutin poksuttelun. Olimme vallanneet sohvan ja makoilimme rennosti sillä. Ei siis mitään rakettitraumoja tänäkään vuonna.
    Tänään saimme myös kuulla, kuinka Moonan ensimmäinen uusivuosi oli sujunut. Sitä vähän etukäteen arvailtiin, että kuinka hieman herkkis-Moona selviää paukkeesta ja ihmiset olivat aika varmoja, että hän on paukkuarka. Ninni ei ole koskaan pauketta pelännyt (eikä paljon muutakaan), mutta Roosa-täti oli paukkuarka (se olikin lähes hänen ainoa heikkoutensa). Moona oli ollut emäntänsä kanssa ulkona, kun illan ensimmäinen paukahdus oli kuulunut. Moona oli katsonut emäntäänsä, joka oli reagoinut parhaalla mahdollisella tavalla eli ei mitenkään ja esittänyt kuin ei olisi mitään paukahdusta kuullutkaan. Tämän jälkeen Moonakaan ei välittänyt pamahtelusta ja oli mm. nukkunut koko uudenvuodenyön yksin ulkona, kuten hänellä nykyisin on tapana nukkua joka yö. (Hän itse pyrkii ulos jossain vaiheessa yötä, kun hänelle tulee kuuma ja hän nukkuu aamuun asti ulkona.) Hyvä uutinen siis, että Moona ei ole paukkuarka!

Lucy 5 v 11 kk
Vuoden ensimmäinen päivä on sujunut hyvin tavallisesti. Nukuttiin myöhään ja käytiin kävelyllä hirmuisessa lumituiskussa. Sitten on vain huilailtu ja valmistauduttu uusiin koitoksiin, joita uusi vuosi tuo tullessaan. Tervetuloa siis vuosi 2019!

12 kommenttia:

  1. Hienon joulukortin saitte toiselta puolelta maapalloa.
    Kiva se on mökkeily talvellakin kun saa puhtaassa lumessa meuhata :)
    Oikein hyvää Uutta Vuotta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mökkeily talvella on hauskaa myöskin. Varsinkin kun on hauskoja sokkeloisia polkuja hangessa. :)

      Poista
  2. I do not even know the way I stopped up right here, but I thought this put up used to be great.
    I do not know who you are but definitely you are going to a well-known blogger in case you aren't already.
    Cheers!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! We are just two dachshunds from Finland sharing our life. ;)

      Poista
  3. Teil oli taas kaikkee kivaa, kuamat, paitti tiätty Lucy-neidin venähys ei ollu yhtään kätsy. Joo ei.
    Hianoja posetuskuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli oikein mukava loma. Kivut ei tietenkään ole kivoja, mutta niistäkin taas selvittiin. :)

      Poista
  4. Mukavan näköstä männöö sielä. Ompa kurjoo tuo nitkahus sielä Lucyn hartijoessa. Toevottavasti kippee on nyt parantunna kokonaan. Liekkö ollunna joku lihasjumitus.
    On ne nuo Ninni ja Moona sittä erj elävijä ku lumj´hangessa makkoovat. Vuan niinkaet se lapinkoeran pittää kyllä osatahhii, ee ne muuton sielä Lapin pakkasissa pärjeis.
    Hirveen haaskoo on teellä sielä ollunna näköjjään...korj´pallon pelluuhhii kääpi ku tanssi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivut ovat onneksi helpottaneet.
      Lapinkoirat ovat kyllä erikoisia, kun pärjäävät yötä päivää ulkona hangessa, mutta on se täällä Suomessa ihan käteväkin ominaisuus. :)
      Voisikohan Heurekan rotat haastaa matsiin, jos vähän vielä treenattaisiin? ;D

      Poista
  5. Toivottavasti Lucy on jo täysin voimissaan taas. Tosi kurjia tuollaiset kipukohtaukset. Mökkeilyt on kyllä parhautta. Me ei harmiksemme voida mökkeillä talvella mutta kevättä odotellaan jo kovasti, että päästään taas Puulalle. Mukavaa, että teitä ei uudenvuoden pamaukset säikyttele. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut ongelmia ilotulitteiden suhteen. Sekä Pimu, Typy että Hippu eivät viis veisaa paukuista. Ehkä se on ihan metsästyskoirien geeneissä, ettei saa säikkyä pamauksia.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että metsästyskoira (tai sen rotuinen, vaikkei itse metsästäisikään) ei saa paukkuja pelätä. :) Lucy on kunnossa taas!

      Poista
  6. Sehän oli ihan kirjaimellisesti koripalloa Ronilla. :)

    VastaaPoista