Sivut

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Fiksut ja filmaattiset





Emäntä kaivoi pitkästä aikaa esiin oikean kameran. Käytiin sitten vähän poseeraamassa koirapuistossa. Ollaan ehkä vähän ehdollistuttu kameran suljinäänelle. Kumpikin tuijotti paikallaan kameraan niin kauan, kuin se naksahteli. Muistettiin myös, että meitä on kuvattu ennen penkillä, joten meitä ei tarvinnut edes asetella, vaan kävimme itse hyviin poseerausasentoihin.

Viikonloppuna käytiin Moonan ja Ninnin luona. Moonan juoksut olivat ohi, mutta Ronilla oli vielä lämpimiä muistoja hänestä parin viikon takaa.

Siis tapoitteko te tosiaan Ninnin kanssa kokonaisen hirven, kun teillä on näin paljon herkullisia luita täällä pihalla?
No tai sitten me vain tunnetaan oikeita ihmisiä...


Moona 10 kk, Ninni 3 v 10 kk, Lucy 6 v 2 kk, Roni 4 v 7 kk


Lauantaiaamuna sattui pieni tapaturma. Moona ja Roni painivat tapansa mukaan sisällä, kun yhtäkkiä Roni murahti Moonalle äkäisemmin kuin leikkiin sopii. Moona siirtyi kauemmas ja Roni jäikin istumaan paikalleen oikea etutassu ilmassa roikkuen. Hän ei pystynyt laittamaan sitä maahan. 

Se oli vahinko ja olen tosi tosi tosi pahoillani...

Muutaman tunnin Roni vain kuurui pitkällään koiransängyssä, mutta pikku hiljaa jalka alkoi taas toimia. Taisi olla vain venähtänyt. Illalla hän yritti jo jatkaa painimista Moonan kanssa siitä, mihin he aamulla jäivät, mutta Emäntä ei antanut riehua vielä illalla.




Tänään Emäntä kävi mäykkykerhon vuosikokouksessa. Siellä jaettiin palkintoja ja kukapa olisi arvannut: mekin saimme osamme!


Tai no minun palkintoni on vielä jossain varastossa, mutta saan sen, kun saan sen.


Roni oli Vuoden vesiriista-koira ja lisäksi hän sai palkinnon Suomen ja Ruotsin jälkivalioista.
Minä olin Vuoden (rally-)toko-koira. Näissä luokissa ei tosin ollut suurta kilpailua, kun Roni oli ainoa vesiriistakokeissa käynyt koira ja minun lisäkseni rally-tokoa on harrastanut Roni.

Tästä on mukava jatkaa uutta harrastusvuotta!

16 kommenttia:

  1. Nätisti tosiaan posetatte, Lucy ja Roni. Onneks Ronin käpsä parani pikasesti ja leikit pääsi jatkumaan. Mut hyväntähensentään! Noin hianoja palkintoja. Kyl ootte mestareita ja kaikinpualin mainioita mäyrinkäisiä. Kannattaa olla jopa pikkasen ylpäköitä tommosista saavutuksista, äippäänne myäden. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jalka ei mennyt pahemmin rikki nujakassa ja ihme, ettei mitään ole aiemmin sattunut, kun sama hurja hevosenleikki on ollut käynnissä joka kerta. Roni ja Moona eivät paljoa itseään säästele leikkiessään.
      Oli Emäntäkin meistä ylpeä, vaikkei palkinnoista kilpailua ollutkaan. Olisihan kuka tahansa voinut näitä lajeja harrastaa, mutta vain me tehtiin niin. :)

      Poista
  2. Äet sano että kyllä kääpi katteeks ku nuin nätisti posseerattaan kameran eissä. Toesin ku yks änkerökoera tiälä. Hmmm... mitteepäs panttoo kuvvuupalakkoja, oma vikasa.
    Onnee hienoesta palakinnoesta! Kyllä työ ootta tosj taetavija ja viisaeta kaverija.
    Ja onneks siinä paeniottelussa ee käännä huonommin ja käpsä paranj. Se voepi olla vähä huasteellista se paenihomma ku on teellä tuota kokoerroo. Moona ee vielä ehken oekeen ossoo voemijjaan hallita. Vuan on ne nättijä Ninnin kansa, voe että! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moona on vähän tulisieluisempi näissä painiotteluissa kuin Ninni, eikä niin vain anna periksi, niin kuin ei Ronikaan, niin välillä leikki karkaa aika hurjaksi. Mutta jospa leikkijät jotain tästä oppisivat. Ettei toista voi miten vain jytyyttää ja toisaalta, että voisi luovuttaa ennen kuin sattuu... Ei kumpikaan toki pahalla. :)

      Poista
  3. Harmillista, että leikkiessä saattaa välillä osua kipeästikin. Eihän sitä siinä tohinassa malta hillitä voimiaan. Vallan upeat kuvat kaikista koiruuksista! Onnea palkituille. Kyllä ne palkinnot on ihan oikeasti ansaittuja, ei heikkotasoisia palkita vaikka kuinka olisi osanottajat vähissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei kuitenkaan sattunut pahemmin, vaikka jalan roikottaminen hetken aikaa näytti melko ikävältä. Eikä Roni kantanut siitä kaunaa Moonalle, vaan leikit jatkuivat heti, kun Emäntä katsoi, että Roni oli huilinut kylliksi. :)

      Poista
  4. Onnea hienoista palkinnoista! Ja emännälle myös :) !
    Ja onpa kivoja kuvia! Pitäisikin ulkoiluttaa oikeaa kameraa vähän useammin, mutta kun tuo kännykkä on nykyisin aina mukana niin, ei tule kameraa niin usein kannettua tai raahattua (kun on siinä painoakin).

    Minun kyllä kannattaisi kantaa kameraa, sillä olen pannut sellaisen hassun asian merkille, että kun kuvaan Wiimaa perinteisellä kameralla, niin Wiima on paljon mieluummin mallina kuin jos kuvaan sitä kännykällä, niin se on aina vähän totisen näköinen ja katsoisi mielellään muualle - ja näin silti, että myös palkkaan sitä mallina olemisesta. Minusta tuo on vähän hassua, luulisi, että oikea kamera (iso musta laatikko jossa putki) olisi jotenkin jännempi kuin kännykkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, että Wiima poseeraa eri tavalla kännykälle ja kameralle! :)
      Kännykällä kuvaaminen on tosiaan niin paljon helpompaa, että kameraa ei usein viitsi ottaa mukaan.
      Kiitos onnitteluista. :)

      Poista
  5. Hienoja kuvia teistä ja paljon onnea palkinnoista, teillä ei ihan pieni palkintokaappi enää riitäkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyllystä tyhjennettiin vasta varastoon osa palkinnoista, niin nyt mahtuu taas uusia. ;)

      Poista
  6. Tulipa iloinen mieli noita kuvia katsellessa. Hienoja poseerauksia ja olette kyllä mainion näköisiä koko porukka. Tuo ryhmäkuva neljästä karvakuonosta on oikein hyväntuulinen otos.

    Lämpimät onnittelut palkinnoista ja hauskoja harrastushetkiä koko loppuvuodelle.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Meidän porukkaa on kuvattu niin paljon, että ollaan totuttu poseeraamaan yhdessä ja erikseen. :D

      Poista
  7. Onnea palkituille! :) Onneksi ei Ronille käynyt pahemmin. Siinä on riskinsä aina, kun leikkii isompikokoisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Painoeroa mäykyllä ja lapinkoiralla ei ole kuin muutama kilo, mutta pitkät jalat tekevät lapinkoirasta paremmin ulottuvan ja pikkuisen kipakalla luonteella varustettu tyllerö ei päästä aina heti irti ensimmäisestä inahduksesta. Eikä Ronikaan helposti luovuta. Seuraavana päivänä leikit jatkuivat ilman vammoja. :)

      Poista
  8. Mutta mukavaa, että rotuyhdistys muistaa saavutuksista, vaikka niin kovin montaa koiraa ei kaikkia lajeja harrastaisikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kivaa! Ja ehkä esimerkki innostaa muitakin kokeilemaan ja harrastamaan. :)

      Poista