Viikko sitten käytiin Ylöjärvellä Koirakoutsilla hakemassa lisää rally-toko-oppia Krista Karhulta. Tämä oli toinen kerta, kun osallistuttiin Rallynakkien koulutuspäivään eli mäyräkoirille järjestettyyn rally-tokopäivään. (Se ei ole vitsi, vaikka voi äkkiseltään kuulostaa sellaiselta.) Joukko taitavia mäyräkoiria oli taas kokoontunut yhteen ja opinjanoisen harmonian rikkoi vain hallissa pyörähtänyt hörökorva Tykki, joka on Kristan oma treenikaveri. Saatetaan me mäyräkoirat vähän roturasisteja olla. Joskus. Pikkuisen. (Tykki ei siis ole mäyräkoira.)
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
Yksi meidän ongelmista on käsimerkkien sekoittuminen. Uusina tehtävinä on harjoiteltu puolen vaihtoa edestä ja ohjaajan ympäri kiertämistä ja nämä kaksi meinaavat valitettavasti mennä sekaisin. Lisäksi puolen vaihto edessä jää joskus vajaaksi ja jäämme Emännän eteen. Ylimmässä kuvassa harjoitellaan tätä puolen vaihtoa esteen avulla. Tämä harjoitus on myös hyvä esimerkki siitä, miksi meidän Emäntä lähes palvoo Krista Karhua: hän keksii aina jonkin helpon, yksinkertaisen apukonstin, jolla oppi menee perille ja toiminta korjaantuu lähes saman tien! (Tai parin kuukauden päivittäisellä jauhelihapalkalla, kuten seuraaminen, mutta siis sekin asia oli korjattavissa!)
Tässä harjoituksessa siis Emäntä käski minun tökätä kämmentään (tehtävä, jonka olen oppinut jo aiemmin) ja samalla hän johdatti kämmenellä minut itsensä ja esteen välistä edestä toiselle puolelle ja samalla opin laajemman liikeradan. Sain myös kehuja Krista Karhulta, että vastaan hyvin koulutukseen. Voi siis sanoa, että minä olen oppinut oppimaan. Ymmärrän, että en saa palkkaa toistamalla aina vain samoja asioita, vaan jos palkkaa ei tipahda tutusta asiasta, yritän jotain uutta. Jos uudesta jutusta saa palkkaa, toistan uutta asiaa.
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
Harmi vain, että juuri tuona päivänä minun peppuni oli tosi kipeä. Emäntä huomasi treenien aikana, että häntäni kiemurtelee ihan kummasti pitkin maata ja välillä pissalla käydessä en saanut edes häntää alta pois, vaan pissasin hännälleni. Parissa päivässä se meni kuitenkin ohi. Joko häntä parani itsestään tai sitten kipu oli anaalirauhasissa, joita Emäntä suihkutteli lämpimällä vedellä muutaman illan. En kommentoi asiaa muuten kuin, että kipeä oli!
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
Mutta ei siis niin kipeä, ettenkö olisi voinut vähän treenata herkkupalojen edestä!
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
Okei Krista nyt minä tajusin, mutta voitko toistaa vielä oikein oikein hitaasti, että Emäntäkin ymmärtää?
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
No joo Emäntä... On se vähän tuonne päin, mitä Krista äsken sanoi...
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
Ronille ovat vaikeita liikkeet, joissa täytyy jäädä istumaan tai makaamaan, vaikka Emäntä jatkaa liikettään.
No juuri on monta vuotta toisteltu sitä "seuraa, seuraa" -mantraa ja nyt yhtäkkiä pitäisikin jäädä jälkeen ja pysähtyä omia aikojaan! Ei ole minun mieleni mukaista sellainen.
Roni saa myös opetella maahanmenon uudestaan, että etupää menisi varmasti aina ensin maahan. Siinäpä sitä on kotiläksyä kerrakseen!
 |
| Kuva: Maarit Laakso |
Ylöjärven lisäksi ehdittiin viime viikonloppuna vierailla erään lapsen ja hänen vanhempiensa luona. Lapsi on kova Ryhmä Hau -fani, joten ihka oikeat koirat kylässä olivat hänestä aika kiva juttu. Hän kutsui meitä tosin pennuiksi, kuten ilmeisesti Ryhmä Hau:ssa on tapana. Emäntä kertoi hänelle, että minä olen lukukoira ja sen jälkeen hän esitteli meille useita eri kirjoja. Lähtiessämme hän toivotti meidät uudestaan tervetulleiksi ja mielellään kyllä menisimmekin.
Sunnuntaina ennätimme vielä Ninnin ja Moonankin luokse. Minua pidettiin vain sisällä potemassa takapäätäni, mutta Roni kävi hiihtolenkillä ja näyttelykoulutuksessa, vaikkei hänkään taida enää juuri oikeisiin näyttelyihin ottaa osaa.
 |
| Ninni, Moona ja Roni 5 km peltoaukeilla hangella juosten |
Kuluneella viikolla ollaan harjoiteltu välillä rally-tokokotiläksyjä ja Roni kävi kaverikoiravierailulla. Tämä viikonloppu lötkötellään vain kotona.
 |
| Et kai sinä koko tuota rinkeliä yksin meinaa syödä?! |
Kyä ollaan ihan mykistyneitä teijän kaikkien taitavuuden ja osaamisen eessä! Todella upeeta. Joo.
VastaaPoistaKiitos! Yhdessä treenailu on kivaa. :)
PoistaTuollainen rally-toko varmaan vaatii paljon harjoittelua ja saumatonta yhteistyötä. Kivaa yhteistä puuhaa koirien ja ihmisten kesken.
VastaaPoistaKotona lötköttelykin on välillä ihan parasta :)
Jos on kilpailutavoitteita, niin harjoitella saa ihan riittämiin! Toki tätä voi tehdä myös vain omaksi ja koiran iloksi rennoin rantein. :) (Myös kilpailutavoitteita pitää siis harjoitella ilon kautta, mutta sitä iloa on oltava vähän säännöllisemmin...;)
PoistaTeillä noita aktiviteetteja riittää! Hurjan monta erilaista käskyä muistatte ja oppitte, ei onnistuisi minulta. En malta keskittyä mihinkään paria sekuntia pitempään. Kaikki käskyltä haiskahtava sulkee korvani välittömästi. Palvelijattaren kunniaksi on todettava, että kyllä se ihan oikeasti parin ensimmäisen elinvuoteni aikana yritti minua tavoille opettaa. Onneksi eukko ei ole erityisen sitkeä opettaja. Helposti sain sen nauramaan ja opetukset meni plörinäksi. Me ihaillaan ihan hurjasti teitä, jotka osaatte vaikka mitä ja pärjäätte hienosti näyttelyissä ja kisoissa.
VastaaPoistaOlet varmaan oppinut ne tärkeimmät koirana olemisen tavat oman Palvelijattaresi kanssa elääksesi. :)
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta päivältä. On aina hyödyllistä kun pääsee toisen kouluttajan tunneille, koska jokaisella on kuitenkin vähän erilaista annettavaa. Ja Karhulla toki kokemusta monen edestä :).
VastaaPoistaTärkeä juttu tuo 'oppimaan oppiminen', koira on silloin aktiivinen osapuoli koulutustilanteessa ja joutuu käyttämään aivojaan - mikä on erinomaisen mainio asia :).
On todella ihanaa käydä välillä ammattikouluttajan luona ja antaa jonkun muun ratkaista ongelmia, joita ei itse ole osannut korjata. :)
PoistaTe olette kyllä aktiivista porukkaa! Täällä yksi kuono vihjailee, että kyllä joku kurssi kevään kunniaksi olisi paikallaan, katsotaan, miten käy...
VastaaPoistaEhkä joku pieni kiva kurssinen piristäisi! ;)
PoistaOon aina katsellut pienten koirien kanssa treenaavissa sitä, että pieni koira on monessa vaikeampi kuin isompi, kun kaikki pitää tehdä niin alas ja kun koira on niin nopsaan jo väärässäkin asennossa, isompi on paremmin kädenulottuvilla ja väärään asentoon menotkin ehtii huomata jo menovaiheessa maavaran ollessa suurempi. Tai en minä tiedä onko nuo asiat pienten koirien kanssa hankalampia, mutta siltä se on omaan silmään näyttänyt.
VastaaPoistaMainitsemasi ongelmat ovat ihan todellisia pienen koiran kanssa treenatessa. Palkkaaminen käy niin paljon kätevämmin käden korkeudella olevan koiran kanssa ja oikea-aikaisemmin. Onneksi on naksutin, jolloin karkin ei tarvitse olla ihan juuri oikealla hetkellä koiran suussa.
PoistaOngelmaa tuottaa myös se, jos joutuu opettaessaan kumartumaan, koska silloin koira helposti luonnostaan väistää kumartuvaa ihmistä tai toisaalta jos oppii jonkun liikkeen tekemään ihmisen kumartaessa, niin sitten kumartuminen täytyy häivyttää pois, koska kisoissa ei saa kumarrella. Kosketuskeppi on auttanut joissakin liikkeissä, ettei tarvitse kumartua.
Yksi haaste on myös se, ettei varsinkin takaperin liikuttaessa tallaisi koiran päälle (olen tallannut kummankin päälle...). Isomman kanssa sekään ei olisi niin vaarallista, joskaan ei yhtään sen suotavampaa. Onneksi rally-tokossa ei nykyisin tarvitse ottaa niin pitkiä askeleita takaperin, niin toivottavasti tallomista ei enää tapahdu.
Ongelmia siis on, mutta onneksi on apukeinojakin. Mitään ei ole vielä jäänyt opettamatta koiran koon takia. :)