Sivut

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Pääsiäinen maalla

Mejä-kausi on AVATTU! Ilon päivä! Vietettiin pääsiäistä Moonan ja Ninnin luona ja tänä aamuna Emäntä muisti, että hän olikin syksyllä jättänyt Moonan ja Ninnin ihmisten pakastimeen tilkan verta. Saatiin kaikki neljä pienet kokeilujäljet muistojen verestelyksi. Moona ei ihan tiennyt vielä, miksi kaikki olivat niin innoissaan, kun Emäntä teki lähtövalmisteluja ja toisaalta, kun hän palasi kädet veressä takaisin, mutta ei hänkään enää pelännyt veren hajua, kuten syksyllä pienenä pentuna ollessaan.


Minä sain mennä ensimmäisenä ja minun Emäntä käski etsiä jäljen pään itse. Helppo homma. Tiesin jo pihasta lähtiessäni, mihin suuntaan Emäntä oli kävellyt ja seurasin hänen jalan jälkiään verijäljelle ja siitä päähän asti. Siitä olisin sujuvasti jatkanut seuraavan pikkujäljen päähän, mutta vetovuoroon vaihdettiin Roni.


Emäntä halusi kokeilla, miten Roni jäljestäisi, jos joku muu kuin hän pitelisi liinan päästä. Ei näyttänyt olevan Ronille paljoa väliä, kuka narun toisessa päässä oli. Roni kiskoi aivan yhtä innoissaan kuin muulloinkin.

Lumiluolassa oli hyvä vilvoitella jäljestyksen jälkeen.

Ninniä ohjasi hänen emäntänsä. Suoran osuuden Ninni meni ongelmitta, mutta mutkakohdassa hän pysähtyi katselemaan ympärilleen, josko joku voisi tulla auttamaan. Me olisi menty avuksi, mutta ihmiset eivät päästäneet! Niinpä Ninnin täytyi etsiä jatko itse, ja kun hän sai taas hajun jäljestä, hänkin kulki joutuisasti loppuun asti.

Moonan harjoituksen ajaksi meidät muut teljettiin sisälle, ettei me häirittäisi hänen suoritustaan. Moona lähti kiinnostuneena liikkeelle ja eteni pienen suoran jäljen hetkessä. Kaatona ei ollut sorkkaa vaan härkäkastiketta purkissa. Moona olisi vielä halunnut jatkaa jäljestämistä ja hän ihmetteli, kun kiva jälki loppui niin äkkiä. Oli hänkin iloinen, kun sai vähän herkkuja purkista.

Muuten vietettiin pääsiäistä lenkkeillen ja köllötellen. Emäntä kävi koiranäyttelyssä, muttei ottanut meitä mukaan ja kehui, miten mukavaa ja rentoa oli käydä koiranäyttelyssä ilman koiraa. Hän lähtee tästä lähtien kuulemma aina ilman koiraa. Kuulostaa oudolta. Hän oli myös ostanut uuden näyttelyhihnan ja harjan, vaikkei hänellä muka ole näyttelykoiraa, mutta arvaanpa, että jonakin päivänä Ronia taas viedään. Minut on onneksi jo vapautettu virallisista näyttelytouhuista.

Minäkö muka näyttelykoira? Älä nyt enää jaksa sitä samaa juttua. Eikö tuo ole jo nähty, kuinka niissä touhuissa on menestytty? Ei sitten ollenkaan. Tuskin se hihnaa vaihtamalla paranee.

Ninni ja Moona. Näitä tyttöjä on helpompi kuvata yhdessä kuin erikseen.



Kauankohan tämä jää vielä kantaa? Metrin verran sitä sentään oli rannassa vielä.

Pääsiäiseen kuului myös siis hyvin paljon tätä:

Viime viikon tiistaina taivas putosi niskaamme! Tai siltä se kuulosti. Kun Emäntä tuli töistä kotiin, odotti häntä tällainen näky:


Roni pyyteli Emännältä varmuuden vuoksi anteeksi, kun yleensä hän on ollut huonotuulinen, jos keittiössä on ollut jotain vinksin vonksin (se on hänestä ollut aina jotenkin Ronin vika), mutta nyt Emäntä ei ollut yhtään äkäinen, vaan nauroi ja sanoi, ettei usko Ronin syyllistyneen tällä kertaa mihinkään. Kukka oli vain kasvanut niin isoksi, että oli keikahtanut hyllyltä omia aikojaan. Kukka siivottiin bioastiaan ja elämä jatkui.

12 kommenttia:

  1. Teil on reippaasti lunta ja jääkin viäl järvessä, Lucy ja Roni, onneks tykkäätte ja mikäs on tykätessä, ku ootte kaikki neljä tommosia hyväturkkisia musteja. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi ja jää ei meitä tosiaan pysäytä, jos ei sitä ihan kaulaan asti ole. Pääasiassa oli siis jo sulaa, mutta luolan verran oli pihassa kinosta. :)

      Poista
  2. Onpas jännän näköinen lumiluola ! Ei ihme että nokoset maistui lakanoilla ja tyynyillä :)
    Veikeitä nuo Ninni ja Moona, erottamattomat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä tuollainen lumiluola olisi kiva, kun voisi välillä käydä jäähdyttelemässä sen uumenissa. ;)
      Vajaassa vuodessa Ninni ja Moona ovat kasvaneet niin tiiviiksi pariksi, että he tekevät mielellään kaiken yhdessä. :)

      Poista
  3. Me myönnetään teidän Emännälle korkein mahdollinen kunniamerkki upeasta ja virikkeellisestä mäyräkoirien koulutuksesta ja huollosta. Teillä on kuulkaa Lucy ja Roni käynyt todella hyvä tuuri, kun olette päässeet niin hienon ihmisen koiriksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Meidän Emäntähän aivan häkeltyy noin korkeasta kunnianosoituksesta! Mutta ei se ole käynyt huonosti sinullekaan, kun saat viettää kaikki päivät yhdessä Palvelijattaresi kanssa, eikä sinun tarvitse kärvistellä tunti tolkulla päivittäin yksin. :)

      Poista
  4. Teillä kuulosti olleen oikein mukava pääsiäinen. Lumikoloja ja kavereiden kanssa touhuamista. Sopivissa väleissä lepoa. Mikäs sen parempaa!

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa oli! Tuollainen lumikolo olisi kiva pihassa koko kesän! :)

      Poista
  5. Voe mittee männöö tuas sielä! Sammoo mieltä Párekin kansa. Kunnijamerkki kultaristillä teejjän emännälle. Aena on jottae haaskoo toohuva ja tekemistä :)
    Vuan tuommosen lumjluolan haluvvaesin minnäe, hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos... Parhaansa ihminen yrittää, että elämämme olisi siedettävää ja elämisen arvoista. ;)
      Teilläkö ei ole enää yhtään kinosta, mihin voisi luolan kovertaa?

      Poista
  6. Kevät on kivaa aikaa kohottaessaan treeni-intoa, kun pihalla on taas pitkästä aikaa hyvä touhailla, ja lisäksi vielä mukaan kuvioihin tulee nämä talviteloilla olleet lajit. :) Mutta minä olisin kyllä paloitellut häkin päälle hyökänneen lonkeroisen pistokkaiseksi ja alkananut kasvattalemaan uudestaan suureksi ja kauniiksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä aina huokaisee helpotuksesta, kun mejä-kausi loppuu, ettei "enää tarvitse" rämpiä metsässä, mutta kyllä sitä kevään tullen aina palavasti odottaa lumien sulamista, ensimmäisiä treenijälkiä ja kokeita. :)
      Juorun uusi alku oli jo toisaalla kasvamassa, joten vanhan turma ei haitannut. :)

      Poista