Heinäkuista hiljaiseloa

Nyt on otettu rauhallisesti. Päivässä on ehkä kaksi tai kolme asiaa, jotka on tarkoitus tehdä ja lopulta ehditään ehkä yksi toteuttaa. Onneksi se yksi toteutunut asia on yleensä jotain meihin koiriin liittyvää.

Roni kävi esittelemässä Emännän kanssa mejää lasten ja nuorten eräleirillä viikonloppuna. Ihmettelen hieman, että Roni valittiin, vaikka tällainen *kröhöm* jäljestysvirtuoosikin olisi ollut tarjolla, mutta ilmeisesti Roni oli "monipuolisempi", kun samalla sai näyttää lapsille, kuinka mäyräkoira ui. Siinäpä  vasta temppu...

Katsokaa lapset! Näin sitä jälkeä ajetaan! Tästä se verijälki kulkee!

Katsokaa lapset! Näin mäyräkoira ui koiraa! Tällä tavalla se patukka haetaan!

Rally-tokotaitoakin on yritetty pitää yllä omilla pienillä treeneillä. Kerran viikossa on yritetty jaksaa tehdä ratatreeniäkin. Ja kun sanon "jaksaa", niin tarkoitan, että Emäntä yrittää jaksaa järjestää meille treenit. Meidän "jaksamisessa" ei ole mitään kyseenalaistettavaa! Viimeeksi jopa hassuteltiin sillä tavalla, että kun me olimme Ronin kanssa molemmat niin innoissamme ja aina kisaillaan, että kumpi pääsee ensin (yleensä minä aina pääsen tai jos en pääse, niin pistän mekkalaksi), niin Emäntä ottikin meidät molemmat tekemään rataa yhtä aikaa duona! Olimme molemmat samalla puolella, joten vähän tuli törmäilyä, kun kumpikin yritti olla lähinnä Emäntää ja hieman sekoilua muutenkin, kun meillä on joissakin tehtävissä eri sanat (esim. Roni sivu vs. Lucy viereen, Lucy seiso vs. Roni asento. Todella epäkäytännöllistä. Älkää muut tehkö tätä virhettä!), mutta yllättävän hyvin meni rata läpi parinakin. Sitten tehtiin pari kierrosta ihan soolonakin.

Ilmankosteus oli hyvin korkea noissa treeneissä, joten kotiin tultua 20-paikkainen kalsarikaruselli valjastettiin kylttikuivaimeksi.

Ikealaisia kylttitelineitä treenikaverin kuminauhapatentilla modattuina. DIY-henkistä, mutta toimii.

Yksi radikaali muutoskin on mahtunut tähän viikkoon: Emäntä myi akvaarion! Muutamaa lyhyttä taukoa lukuunottamatta hän on ollut akvaarion omistaja siitä lähtien, kun oli 2-vuotias. Viimeiset 19 vuotta akvaario oli ollut yhtäjaksoisesti "toiminnassa". (Välillä se vietti muutaman vuoden lainassa ja kuiviltaankin se oli varastossa.) Harrastus oli katkolla muutama vuosi sitten, kun ensin lämmitin rikkoutui ja kuumensi veden ja lähes kaikki kalat kuolivat ekokatastrofissa ja sitten vanha allas alkoi vuotaa, mutta lopettamisen sijaan Emäntä kävi ostamassa uuden altaan käytettynä.

Nyt kuitenkin kaloista oli enää jäljellä jokunen pohjakala ja "kolme muskettisoturia", jotka olivat kaikki eri lajeja. Siivoaminen on ollut jo pitkään vastenmielistä ja uusiin investointeihin ei tuntunut löytyvän enää intoa. Niinpä kokeiltiin akvaariosta luopumista. Yllättävän hiljaista ja haikeaa on ollut, kun muutaman vuosikymmenen jälkeen lorina on hiljentynyt. Akvaariota oli kuitenkin kiva katsella silloin, kun sitä ei tarvinnut siivota. Toivottavasti siitä on nyt uudelle omistajalle yhtä paljon iloa kuin vanhalle omistajalle. (Uusi omistaja on hyvin uusi itsekin, kun hän on 4-vuotias!)

Eilen ja tänään on tehty metsälenkkejä. Eilen etsittiin mahdollisia, uusia mejä-maastoja. Minäkin hyppäsin mukana siis n. 4 kilometriä umpimetsää eikä mitään polkuja! Joissakin pahimmissa risukoissa Emännän kävi sääli minua ja hän olisi halunnut kantaa minua, mutta minä halusin kipittää itse.

Lenkkeily on kivaa!

Tänään oli kiva yllätys, kun Ninni ja Moona tulivat kylään emäntineen. Kävimme kiertämässä metsälenkin tällä kertaa polkua ja osin pitkospuita myöten. Hyvin jaksoin tänäänkin mennä sen 7 kilometriä.

Tulevaisuus häikäisee

Moona toimi tiedustelijana joukon etunenässä, mutta me muut kipitimme niin tiiviinä jonona emäntien jalkojen juuressa, että meihin meinasi kuulemma kompastua.