Uimista ja olemista

Vietettiin männä viikko Ninnin ja Moonan luona. Heidän ihmisensä katosivat joksikin päiväksi alkuviikosta, mutta tulivat sentään takaisin. Jollain matkalla kävivät. Moona ei ollut moksiskaan, mutta Ninni piti meidän Emäntää vähän tarkemmin silmällä, ettei katoa viimeinenkin ihminen talosta. Vaikka katosihan sekin parina päivänä ja välillä Ronin kanssa, mutta hän ei ollut vuorokausi tolkulla kadoksissa.

Moona saattaa olla ihastunut Roniin. Hän kulkee Ronin perässä, yrittää käydä Ronin viereen makaamaan, vaikka Roni aina väistääkin, kutsuu Ronia leikkimään vähän väliä, ja kun Ronilla oli punkin puremia, niin Moona haisteli ja hoiti niitä ja kirputtikin Ronin puolesta.

Roni kävi mejä-kokeessa. Olin vähän nyrpeänä, kun tänä kesänä se olen ollut yleensä minä, joka sinne metsään on päässyt, mutta kai se oli kiva Roninkin päästä kerran edes täällä koto-Suomessakin kokeisiin. Tutussa suomalaisessa kokeessa hän pääsikin taas loistamaan ja sai tuloksen VOI1 ja 43 pistettä. Emäntä tykkäsi, että oli ehkä Ronin paras jäljestys koskaan. No pisteet ovat yhdessä kokeessa olleet paremmat, mutta tällä kertaa Roni ei ollut juuri jäljeltä poikennut, vaan oli tehnyt todella tarkkaa työtä. (Päivä oli hyvin kuuma, joten pari kertaa Roni oli käynyt kurkistamassa muutamaan jäljen vierellä olleeseen painanteeseen ja ojaan, josko siellä olisi ollut vettä juotavaksi, mutta kuivaa oli metsässä.) Makauksista hän oli merkannut yhden historiallisesti oikein pysähtymällä ja Emäntä oli ollut vähällä hihkaista riemusta metsässä. Sitä merkkaamistahan on nyt harjoiteltu vuoden verran, että tällä logiikallahan, yksi makauksen merkkaus lisää per vuosi, niin kolmen vuoden päästä suoritus on täydellinen. Sitä odotellessa.

Ehkä tällä helteellä oli parempikin pysytellä poissa metsästä ja antaa Ronin hikoilla välillä.

Useampana päivänä Emäntä kehtasi jättää meidät mäykyt ja Ninnin taloon ja lähteä marjastamaan vain Moona mukanaan. Moonassa on energiaa jonkin verran enemmän (PALJON enemmän) kuin meissä muissa kolmessa yhteensä ja nyt Emäntä huomasi tilanteen, jossa hän arvosti tuota energiaa ja pitkiä kinttuja yli kaiken. Hän kävi marjassa suolla, jossa tiheän kasvuston läpi ei nähnyt juuri viittä metriä pidemmälle, joten siinä varvikossa kykkiessä oli mukava tietää, että joku väsymätön, valpas pitkäsääri hilppasi ympärillä tiedustelijana ja ilmoittaisi kyllä, jos joku muukin karvaisempi ja pitkähampaisempi turjake kykkisi samalla tavalla marjoja hamuten pusikon toisella puolella. Hän myös kuuntelutti suoeläimistölle Michelle Obaman muistelmia ja ensimmäisenä päivänä, kun ei vielä hoksannut äänikirjamahdollisuutta, myös lauloi itse, joten hän sai marjastaa aivan kaikessa rauhassa.

Paitsi viimeisellä kerralla vastaan oli luikerrellut valtavan kokoinen käärme. Kotiin päästyä tarinan käärme oli paisunut jo suunnilleen kuningaskobraksi, mutta todennäköisesti se oli tuhti rantakäärme. Käärmeen näkeminen oli ollut sen verran puistattavaa, että varmuuden vuoksi Emäntä oli siirtynyt etemmäs ja ottanut uteliaan Moonan kiinni. Varvikossa kun oli hieman hankala tehdä lajitunnistusta rantakäärmeen ja mustan kyykäärmeen välillä.

Perjantaina Emäntä vei Ronin vielä vesiriistakokeeseenkin testaamaan tämän kesän tason. Taso oli pysynyt samana kuin viime kesänä eli tulos VERI2, pisteitä tuli kaksi vähemmän kuin viime vuonna eli 18. Tuomari oli eri kuin viime vuonna, joten sekin voi selittää piste-eroa. Suoritus oli sinänsä toisinto viime vuodesta ja suorituspaikkakin oli sama.
    Tyhjään veteen Roni oli mennyt mallikkaasti ensimmäisestä käskystä, mutta käynyt sitten useamman kerran rannalta hakemassa vauhtia ja uinut kyllä komeasti riitävän kaukana rannasta, mutta ei tarpeeksi laajalla sektorilla. Tässä Emäntä oli kyllä tunnistanut oman syynsä, koska tarkemmin ajateltuna Roni ui juuri sillä sektorilla, jolla Emäntä on hänen kanssaan treenannut. Korjattava asia 1.
    Lintua heitettäessä Emännän oli pidettävä edelleen Ronista kiinni, koska ei luottanut kiihkoissaan ulisevan ja tärisevän Ronin kestävän paikallaan pelkän sanan voimalla. Korjattava asia 2. Noudossa Roni rantautuu edelleen mieluiten lähimpään pusikkoon ja kuivattelee siellä rauhassa linnun kanssa. Tuomari oli jo epäillyt Ronin piilottavan lintua ja siitä ei olisi kuulemma hyvä heilunut. Siltä häpeältä Roni sentään säästi Emännän ja toi linnun näkyville rantaan, mutta ei edelleenkään Emännän käteen asti. Korjattava asia 3.
    Kolmas osio oli linnun jäljestys metsässä ja vaikka Roni kerran harjoituksissa toikin linnun metsästä melkein Emännälle asti, ei hän uskaltanut luottaa Roniin vielä kokeessa, vaan Roni jäljesti kytkettynä. Se oli ollut tarkkaa työtä ja vaikka jäljelle sattui vanhakin linnunraato, niin Roni ei hämmentynyt vaan seurasi laahausjälkeä linnulle asti. Kytkettynä ei kuitenkaan voi saada kuin maksimissaan 6 pistettä eli tämä on korjattava asia 4.

Tuo toinen en ole minä vaan Lori-tyttönen, jonka kanssa Roni kävi eräänä iltana treenaamassa.

Tätä vesiriistaa kun on nyt tässä harjoiteltu Ronin kanssa ja minäkin olen välillä ollut mukana, niin on käynyt sellainen hassu juttu, että minäkin olen oppinut menemään uimaan. Ihan totta se on, vaikka hullulta kuulostaakin! Olen siis aina tykännyt kahlailla lämpimällä ilmalla, mutta se hetki, kun tassut eivät enää yletä pohjaan, on ollut minulle kauhistus.
    Viime kesänä Emäntä uitti minua aika paljon pelastusliivit päällä, joten uiminen sinänsä tuli tutuksi. Tänä kesänä kävi niin, että rakkauteni ruokaan voitti kauhuni tassujen pohjaan osumattomuuteen. Emäntä kokeili heittää noutodummya minullekin ja palkaksi sain raakaa jauhelihaa. Hän heitti ensin niin rantaveteen, että sain patukasta otteen kahlaamalla, mutta vähitellen patukka meni syvemmälle ja syvemmälle ja lopulta minun oli vain heittäydyttävä uimaan, että saisin ihanaa, raakaa lihaa. Ehkä muutama vuosi lisää treeniä ja.... nääh. Ei nyt sentään. Uiminen on hyvää liikuntaa ja liha on herkullista. Nautin niistä sellaisenaan ilman mitään koetavoitteita.

Trooppinen yö oli niin trooppinen sisällä, että Emäntä ja minä nukuimme parvekkeella. Siellä oli viileämpää ja nukutti hyvin.