Hammashoito Höyhensaarilla

Maanantaina Roni kävi ensimmäistä kertaa elämässään hammaskivenpoistossa eläinlääkärillä. Minullakin hoito liippasi aika läheltä, mutta sunnuntai-iltana saatiin Emännän kanssa yksi sellainen kiva viesti, josta varmaan kerrotaan myöhemmin tarkemmin, mutta se esti minun lääkitsemiseni tässä vaiheessa, joten minä kävin vain näyttämässä hampaitani lääkärille. Ei ole kuulemma niin kiire, mutta että jossain vaiheessa minunkin hammaskalustoani voisi putsata.

Mikä maa, mikä valuutta? 

Kun minä olin käynyt pöydällä, niin eläinlääkäri kuunteli Ronin sydänääniä ja tuikkasi Ronille piikin kankkuun. Sitten jäätiin keskenämme ja Ronin kunniaksi on sanottava, että hän seisoi vartiossa ovea kohti minun ja Emännän suojana siihen asti, kunnes vähitellen tuupertui lattialle. Minua alkoi Ronin outo jähmeys ja huoneen kummat hajut pelottaa siinä määrin, että kiipesin Emännän syliin.

Jonkin ajan kuluttua hoitaja tuli nostamaan Ronin pöydälle. Emäntä mainitsi, että edellisellä kerralla, kun Roni oli rauhoitettuna, niin hän yritti aika sinnikkäästi paeta vielä huumattunakin ja että tarvittiin useampi pistos, ennen kuin jätkä kesti paikallaan. Nyt annetun pistoksen doping-aika oli 7 vrk, mutta hoitaja sanoi, että tarvittaessa voitaisiin antaa toistakin ainetta, mutta sen varoaika olisi sitten 28 vuorokautta. Me jätimme Ronin hoitohuoneeseen ja lähdimme Emännän kanssa pois.

Ehkä sinä piristyisi, jos leikittäisiin vähän? 

Kun palasimme, oli lääkäri kuulemma ensimmäisenä sanonut, että Ronin doping-varoaika on nyt sitten 28 vuorokautta. Emäntä ei tarkemmin tiedustellut, mutta ilmeisesti Roni oli jälleen yrittänyt paeta, kun oli tarvinnut järeämmän luokan tyrmäystippoja. Kuukauden sairaslomaan oli varauduttukin, joten se ei haitannut yhtään.

Emäntä hoi! Roni on aivan kumma! Tee jotain! 

Ronille päivä ei ollut ihan parhaasta päästä. Ensin hän ei kovasta tivaamisestaan huolimatta saanut aamuruokaa, eikä Emäntä osannut selittää mäyräkoiraksi, miksei aamuruokaa heru. Meidän kielessämme ei oikein ole ilmausta, jolla ruuan olemassa oleminen kiellettäisiin. Nälkäisenä hän joutui eläinlääkärin tökittäväksi ja lopulta hän heräsi hyvässä hönössä kahvihuoneen lattialta peiton sisältä hihnastaan pöydänjalkaan solmittuna.

En taida jaksaa mennä sänkyyn asti. Jos sitten nukun... vain... tässä... 

Kotona Roni vain nukkui ja rappusissa Emäntä kantoi hänet ylös ja alas, kun välillä käytiin pissailemassa pihalla. Pihaa edemmäs ei Ronin askel kantanut ja minä meinasin jo huolestua, kun ei kaverissa ole mitään potkua. Emäntäkin totesi, että on kummallinen ilta, kun minä olen yhtäkkiä se touhukas ja aktiivinen mäyräkoira. Kävin välillä haistelemassa Ronin suuta ja täytyy sanoa, että hänen hampaansa ovat nyt hohtavan valkoiset!

Seuraavana päivänä Roni oli onneksi taas oma itsensä ja minä sain taas takaisin roolini rauhallisena köllöttelijämäyräkoirana.

Kiva, että olet taas kunnossa Roni, mutta onko pakko aina huutaa?!