Ruskaretkiä mäyräkoirilla

Kaverikoiratoiminta jatkui taas kesätauon jälkeen. Kävin tapaamassa lapsia hyvän ystäväni Snoopyn kanssa. Me olemme Snoopyn kanssa hyvä tiimi. Hän on aktiivinen ja leikittää lapsia ja minä kerään rapsutukset rauhallisilta kavereilta.

Samana päivänä Emäntä oli ilmoittautunut työpaikkansa tyky-kävelylle, joten me jaoimme Lucy-neidin kanssa tehtävät vahvuuksiemme mukaan ja minä lähdin mukaan kävelylle. Oli onni, että teimme näin päin, koska Emäntä ei ollut ottanut aivan tarkkaan selvää, millaisesta kävelystä oli kyse ja kävi ilmi, että geopark-kohteeseen ei mennytkään vielä polkua. Kuvassa takanani näkyy hieman loivempi kohta (eli kohta, jossa ei ole pystysuoraa kalliota), josta kiipesimme kuin oravat rinnettä ylös mäen päälle. Nousukohtaan päästäksemme kuljimme rantakivikossa, joka oli niin hankalakulkuinen, että Emäntä joutui välillä nostelemaan minua kiveltä kivelle, kun mäyräkoiran töppöjaloilla ei olisi päässyt hyppimään kaikkien esteiden yli. Onneksi harjoittelimme tätä jo Norjan matkalla alkukesästä.

Mäen päältä aukesi kyllä hienot näkymät, mutta minä olisin ollut hieman kiinnostuneempi hyvistä riistatuoksuista. En saanut lähteä metsälle. Taaskaan.

Matkalla näimme myös upeita kallioseinämiä. Luonnonsuojelualueessa on vain se huono puoli, että kukaan ei käy korjaamassa maahan kaatuneita puita, joten liikkuminen oli todella hankalaa varsinkin, kun olin sidottu hihnalla Emäntään.

Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä ja kävi ilmi, että Roni oli unohtanut seisomisen. Se oli surullista katsottavaa. Hän läpsähti aina istumaan pyllylleen. No ei siitä sen enempää... Riittääpähän harjoiteltavaa, ettei käy elämä tylsäksi.

Sinä et ole juuri parempi! Sinä et osaa jäädä seisomaan Emännän eteen!

Se on aivan eri asia! Jos minua on kolme vuotta palkattu edessä ISTUMISESTA, niin miksi vaihtaisin toiminnan yhtäkkiä edessä seisomiseen?

Tänään teimme aamulenkin läheisellä polkureitillä. Reittiä oli ehostettu uusilla opasteilla ja merkitty uudestaan maalitäplillä vanhan nauhamerkinnän sijaan.

Meidän mielestä koiralenkkeilijät oli huomioitava myös, joten me lisäsimme omat koirakansalle tarkoitetut hajumerkit kuonon korkeudelle.

 Lucy was here.

Roni was here too.

Oli upea aamupäivä kipitellä kalliorantoja, hiekkarantoja ja muinaisrantoja. Kuvassa tosin vain kallio- ja hiekkaranta, kun Emäntä totesi, ettei muinaisranta näyttäisi kuvassa mäntymetsää kummemmalta.

Muitakin oli liikkeellä kauniin syksyisessä säässä, mutta hyvin mahduttiin kaikki metsään.

Onko ketään kotona?!

Emäntä yritti jarrutella tehdäkseen valokuvatutkielmaa aiheesta "Vanha hylätty vene", mutta me kiskottiin vain eteenpäin, joten sinne sai vene jäädä rauhassa keräämään sammalta vielä seuraavaan kuvauskertaan.

Yritätkö sinä kuvata täällä jotain heinien hentoa kellertävää ruskaa ilman mäyräkoiria?

Ai näiden heinienkö?

Välillä hörpättiin vettä järvestä. Uimatreenejä ei taideta enää tänä syksynä pitää, vaikka minä välillä toivorikkaana seurasin, kun Emäntä kaiveli reppuaan. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt tällä kertaa sorsaa eikä noutodummya vaan pelkästään vesipullo.

8,5 kilometriä taittui iloisesti ja sen jälkeen oli mukava köllötellä kotona lauantaipäivää vietellen.