Sydämen asialla

Jostain syystä meille sattuu nykyisin vain huonoja ajokelejä. Eilen kamalassa tuiskussa käytiin naapurikaupungissa, koska minulla oli nyt se sydänultra.

Eläinlääkärin pihassa olin innoissani, kun vain minä pääsin autosta ja Roni jäi odottamaan, mutta kun pienen pissailukävelyn jälkeen kuljimme uudestaan auton ohi, yritin päästä takaisin autoon, koska ajattelin reiluna koirana, että nyt voisi olla Ronin vuoro tästä eteenpäin. Emäntä kuitenkin ohjasi minut sisään eläinlääkärin ovesta.

Lyhyen odottelun jälkeen menimme pieneen huoneeseen eläinlääkärin kanssa. Emäntä juoruili ensin kaikkea minun "liian hyvästä" ruokahalustani ja niin pois päin ja lääkäri tutki minua pöydällä. Hänkin totesi sydämestäni kuuluvan sivuääntä, mutta ääni kuului ilmeisesti vain yhdestä kohtaa. Meidän mäyräkoirien pitkästä vartalosta johtuen ilmeisesti myös meidän sydämemme on hieman pitkulainen ja näin ollen oli onnellinen sattuma, että edellinen eläinlääkäri sattui painamaan stetoskooppinsa juuri oikeaan kohtaan, että sattui kuulemaan sivuäänen.

Näiden alkututkimusten jälkeen minä luulin, että homma olisi ohi, mutta lääkäri avasikin tutkimuspöydästä epäilyttävän luukun. Minä kipusin Emännän syliin siksi aikaa, kun lääkäri haki hoitajan avuksi ultraamiseen. Tämän jälkeen minulta ajeltiin kainalokarvat (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja sitten minun piti pötköttää pöydällä siten, että sydän oli pöydässä olevan aukon päällä. Hoitajalle tämä oli varmaan päivän helpoin tehtävä, kun Emäntä piti pääpuoltani paikallaan eli käski minun olla aloillani, ja hoitajan tehtäväksi jäi rapsuttaa kankkuani toimituksen ajan. Lääkärikin kehui lopuksi, kuinka kiltisti olin tutkimuksen ajan ja minä kiitin häntä pienellä nenän lipaisulla.

Jos olisin osannut kiljahdella, niin olisin iltakävelyllä kiljahdellut hangessa hyppiessäni. Lumi tuntuu kylmältä paljasta ihoa vasten!

Ultrassa kävi ilmi, että minulla on vikaa vasemmassa sydänläpässä. Se fuskaa hieman ja päästää verta väärään suuntaan. Eläinlääkäri mittaili vasenta sydämen eteistä ja totesi, ettei se ole vielä laajentunut eli sydämessäni ei ole vajaatoimintaa. Kurja juttuhan tämä on, mutta iloinen uutinen oli kuitenkin se, etten tarvitse lääkitystä ainakaan vielä. Tässä vaivassa lääkitys ei kuulemma auta ennaltaehkäisevästi, vaan lääkitystä käytetään vasta, kun vaiva alkaa oireilla. Emännän tehtävänä on nyt tarkkailla hengitystiheyttäni, väsymistäni, läähättämistäni ja mahdollista yskimistäni. Aivan kuin hän ei jo muutenkin tarkkailisi jokaista askeltani, niin nyt vielä jokaista hengenvetoanikin...

Toistaiseksi jatketaan siis entiseen malliin eli minä saan päättää lenkeillä vauhdin ja suunnan ja sen, missä sääolosuhteissa viitsin lenkkeillä.

Ihan oikeastiko lääkäri määräsi, että sinun täytyy Lucy-neiti pysähtyä lenkillä odottamaan jokaista vastaantulijaa tai takaa kävelevää ihmistä?

Suunnilleen niin. No hän sanoi, että pitää liikkua normaalisti, kuten tähänkin asti, että pysyn kunnossa, mutta liian kylmällä ja kuumalla lenkkeilyä pitää välttää. Se on helppo homma, kun en muutenkaan suostu kävelemään kylmällä tai kuumalla. Harrastuksiin ei tullut mitään rajoituksia, että voidaan jatkaa treenaamista, kuten ennenkin. Kontrollikäynti on puolen vuoden päästä.

Itse otettua kuvaa tämän pystin kanssa ei vielä ollut otettukaan.

Kyllä meille varmaan vielä jotain pokaaleja mahtuisi...

Näin mahtava talvi tuli eilisen aikana!