Viimeisiä viedään

Loppuvuosi on kulunut Ninnin ja Moonan luona joululomaillessa. Säät eivät ole erityisesti suosineet, mutta ollaan käyty useimpina päivinä kuitenkin yhdessä lenkillä. ("Lenkki" on muuten sana, joka saa nämä lappalaisystävät hihkumaan riemusta. Varsinkin Moonan. Heidän ihmisensä puhuvat koodinimellä vain "ällästä", jos haluavat välttää kaaosta. Meidän huomiomme sen sijaan kiinnittävät sanat "ruoka", "syödä" ja "nälkä".) 

Minä olen kulkenut lenkeillä hallitsijan viitassani ja hyvin on matka taittunut. Tänään mm. 5 kilometriä. 

 Hei odottakaa valtiatartanne! 

 Ninnin on tyydyttävä vain diplomaatin valjaisiinsa

Tapaninpäivänä kävimme katsomassa taas aaseja. Ne ovat todella kesyjä ja tulevat aidalle rapsuteltavaksi, vaikkei meillä ollut mitään lahjuksiakaan. Aivan kuin ne pitäisivät vain seurasta. 

Roni uskaltautui jopa nuuhkimaan toista aasia. 

Lampaat eivät olleet aivan yhtä seurallisia. Ne seurailivat tilanteen kehittymistä etempää.

 Jouluaattona saatiin aikaiseksi joulutunnelmaa, kun minä parkkeerasin kuusen juurelle vahtimaan kaikkia lahjoja. Osa haisikin selvästi koirien lahjoille, mutta saatoin siinä lahjapakettikiimassa iskeä hampaani muutaman ihmislahjankin nurkkaan. Kun lahjat oli avattu, vaihdoimme Moonan kanssa muutaman jouluisen irvistyksen. Lopulta kaikille saatiin joku puruluu suupieleen ja meidät eroteltiin vähän eri puolille taloa niistä nautiskelemaan, jotta rauha palasi jouluyöhön.

 Moona 1,5 v, Roni 5 v, Lucy 6 v ja Ninni 4 v

Täällä päin minua kutsutaan muuten Suureksi Johtajaksi. Koska olen vanhin, olen itseoikeutetusti lauman johtaja. Roni ja Ninni ovat sisäistäneet tämän hyvin, mutta Moona on melko sitkeä nousukas, jota aika ajoin pitää muistuttaa asemastaan. Jos minä esimerkiksi haluan leikki jollain lelulla, on muiden aivan turha työntyä apajille. Muutama jäätävä hetki on koettu loman aikana, kun Moona on meinannut unohtaa paikkansa. Onneksi yleensä riittää, että minä vain tuijotan häntä jäykästi. (Tässä vaiheessa Roni ja Ninni hiipivät seiniä katsellen tiehensä, etteivät vain loukkaisi minua tai joskus Ninni tulee diplomaattisesti lepyttelemään minua suupieliäni nuoleskellen. Emännistä se on hassun näköistä, kun Suuren Johtajan suupielet ovat niin matalalla, että rauhanneuvottelija joutuu lähes ryömimään Johtajan edessä.) Mielestäni olen kuitenkin hyvin oikeudenmukainen johtaja ja yleensä minulle riittää se, että saan olla omassa rauhassani. On mukavampi lenkkeilläkin, kun minun ei tarvitse pelätä niskaani ryntäävää koiralaumaa, kuten vaikka Ronin. Minulla on ikuinen koskemattomuus.

Joulupäivänä meillä kävi kylässä pikkuinen Remu-herra. Hän on Ronin ikäinen chihuahuauros. Moona ei aivan osannut tulkita oikein Remun hienovaraista viestintää (eli murinaa ja irvistyksiä) ja heillä meinasi mennä sanomiseksi, kun Moona työntyi väkisin liian lähelle, mutta tilanteen ratkettua Remu huomasi, että Moona onkin nuori tyttökoira ja näin heistäkin tuli ystäviä.

Ihmiset kävivät Remun luona vastavierailulla ja sinne valikoitui mukaan vain Roni. Ronin ja Remun välille on vuosien mittaan kehkeytynyt lämmin ystävyys, jossa kumpikin ymmärtää toistaan ja Ronin kanssa Remu jopa melkein uskaltaa antautua leikin hurmokseen. Roni osaa tulkita Remun murahtelujen ja vikinän sekoitusta ja osaa antaa Remulle sopivasti tilaa, jotta yhteinen leikki sujuu.

 Totta kai minä leikin kiltisti. Eihän tuollaisen kirpun kanssa voi käyttää väkivaltaa. 

Lomailuohjelmaan on kuulunut myös rally-tokoa. Roni harjoitteli rauhallista mielentilaa ja minä hain suoritusvarmuutta toistojen kautta. Melko haastavan merkille lähetyksen Emäntä oli valinnut, kun kartion takana oli suoraan hyppyeste! Minua se ei hämännyt, mutta Roni karkasi ensimmäisellä kerralla hypylle. No tässä vaiheessa uraa, kun me tähtäämme enää vain täydellisyyteen ja valioitumiseen, niin haasteita on hyvä ollakin. Hieman siihen täydellisyyteen on vielä matkaa...

Sitten on tietenkin myös lepäilty. Emäntä on tunnollinen työntekijä ja sairastaa yleensä vain loma-aikoina ja niinpä hän on tälläkin kertaa ollut flunssassa ensimmäisestä lomapäivästään lähtien. 

 Moona on opetellut nukkumaan sängyssä. 

Ja takkatulen ääressä. 

 Moona tuntuu ylipäätään viihtyvän aika hyvin siellä, missä Ronikin on... 

 Miksi tuo tyttö aina seuraa minua...? 

Jos ei tässä nyt enää tänä vuonna ehditä rustaamaan kuulumisia, niin hyvät uudetvuodet vain kaikille meidän jengiltä! 

Riemullista tulevaa vuotta 2020!