Rally-tokon rotumestaruuskisat 2019 ja kyläilyreissu mäykkyherrojen luo

Lauantaina kisattiin rally-tokokautemme päätapahtuma eli historiallinen ensimmäinen mäyräkoirien rally-tokon rotumestaruuskisa. Lähdimme matkaan jo perjantaina, koska miniatyyriystävämme Urho ja Freddie olivat luvanneet majoittaa meidät kisaviikonlopuksi ja saimme samalla viettää aikaa heidänkin kanssaan. Ajokeli ei ollut perjantaina häävi, mutta onneksi Emäntä malttoi pysyä rauhallisena ja ajaa hiljaa, niin päästiin lumimyrskyn läpi perille ehjinä. Iltaruoka tosin oli auttamatta myöhässä siinä vaiheessa.

Urho rakastaa kaikkia ja hän otti meidät avosylein vastaan kotiinsa.

Freddie on... noh... pidättyväisempi.

Lauantaiaamuna hipsittiin kisapaikalle isäntäväen jäädessä vielä nukkumaan. Kisaan oli ilmoitettu ilahduttava määrä mäyräkoiria ja yhteensä 12 erikokoista ja -karvaista mäyräkoiraa oli mittelössä mukana. Mestariluokassa meitä oli tosin vain kaksi eli minä Queen Lucy I ja Roni.

Kisapaikalle saapuessa on hyvä ottaa ensin pieni rentoutusharjoitus.

Kisarutiineihin kuuluu myös odottelu häkissä oman viltin alla piilossa.

Emäntä lueskeli ratapiirrosta ja sitten tavan mukaan lämmiteltiin kokeilemalla liikkeitä. Joskus treenataan vielä kaikki radalla olevat liikkeet läpi, mutta toisinaan kokeillaan vain hankalimpia. Tässä hallissa tilaa oli aika niukasti, joten tehtiin vain minimi lämmittelyt. Osittain myös sen takia, että kisatilanne olisi samanoloinen kuin treenitilanne. Ratatreeneissä ei yleensä koskaan lämmitellä mitään liikkeitä ensin, vaan mennään vain suoraan radalle. Meitä ei tarvitse varsinaisesti viritellä ratasuoritukseen. Me olemme sellaisia heti-valmiita mäyräkoiria. Lähtiessä Emäntä saattaa antaa muutaman makkarapalan seuraamisesta ennen kehään astumista ja sitten hän vilauttaa taskussa olevaa herkkupurkkia. Sitten vain mennään.

Todistusaineistoa, että paikalla oli muitakin mäyräkoiria.

Roni suorituksensa jälkeen.

Meidän suoritukset eivät olleet mitään suurta pistejuhlaa, mutta lähdettiin hakemaan tasaisen varmaa perussuoritusta ja ehkä pitämään vähän hauskaakin samalla. Emäntä oli jo etukäteen päättänyt, ettei halua pilata jännittämällä tätä tärkeintä kisaa, jota varten on tehty koko syksy töitä ja jota varten on kierretty kisaamassa, että kisakokemusta olisi tuoreessa muistissa. Niinpä astuttiin lähtökyltille melko rennoissa fiiliksissä. 

No ihan täysin ei rentoudessa onnistuttu, joten kun lähdön hetki koitti, minä en lähtenytkään seuraamaan, vaan jäin istumaan (-1 piste), mutta pienen ajatusten vaihdon jälkeen lähdettiin sitten yhdessä matkaan. Pikku haistelut otin siihen ensimmäiselle kyltille tullessa, mutta sitten homma rullasi tasaisesti seiskakyltille asti. Siellä tapahtui tämän syksyn murheenkryyni eli istahdus seisomiskyltillä. Otettiin se uudestaan ja pikkuisen siinä tuli vinoutta ja epätarkkuutta, mutta uusittuna vain -2 pistettä. Ysikyltillä Emäntä mokasi, kun hänestä näytti, että olin niin vinossa, että olisin saanut tehtävästä -10 pistettä. Hän uusi tehtävän, mutta kun saatiin paperi suorituksesta, niin siihen oli alunperin merkitty -1 piste vinoudesta, mutta uusimisen myötä miinuksia kertyi -3 pistettä. Näin ollen meillä ei myöskään ollut enää toista uusimista käyttää viimeisellä kyltillä, jossa vahingossa lipsahdin puolen vaihtokyltillä takaisin samalle puolelle eli väärälle puolelle. Menin kuitenkin oikealle eli vasemmalle puolelle ennen maalikylttiä, niin se oli sentään suoritettu oikein.

Emäntä arveli tuloksen olleen nolla, mutta iloiseksi yllätykseksi tuomari arvioikin suoritukseni 78 pisteen arvoiseksi eli sain hyväksytyn tuloksen. Kommenttina oli vielä "Hyvä sujuva rata".

Roni suoritti hyvin kuudennelle kyltille asti. Vasta siellä tuli ensimmäinen miinus pienestä yhteistyön puutoksesta. Sitten seitsemännellä kyltillä Ronille kävi sama moka kuin minulla. Ronikaan ei jäänyt liikkeestä seisomaan, vaan lätsähti pyllylleen. Siitä huolimatta, että nimenomaan tätä tehtävää on harjoiteltu hartaasti viikosta toiseen ja nytkin Emäntä käytti molemmat uusimiset tämän kyltin kanssa. Silti -10 eli yhteensä -16 pistettä yhdeltä kyltiltä. (Ehkä ei olisi kannattanut siihen jäädä sohlaamaan, kun tiedossa oli, että se on hankala paikka...) Sitten Emäntä tokaisi (lähinnä muistutukseksi itselleen), että nyt mennään sitten vain reippaasti loppuun (ettei hän vahingossa yritä uusia enää yhtään tehtävää) ja sitten he roiskivat menemään kuin treeneissä ikään. Tästä reippaudesta kertoi myös tuomarin kommentti "Vauhdikasta menoa". 

Ysikyltillä oli -1 hieman virheellisestä asennosta. Pyörähdyksestä tuli myös -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Sarjahypyn jälkeen liikkeestä maahan meno oli todella vaativa tehtävä Ronille, mutta siinä harjoittelu oli tuottanut tulosta ja Emäntäkin veti pienellä riskillä, koska joutui hieman kumartumaan käskyä antaessaan. Pikku virheitä kuitenkin ja ennemmin -3 kuin -10 pistettä! Kylteissä 15 ja 16 oli pikku vikoja myös, mutta lopulta pisteitä jäi vielä miinusten jälkeen 75 eli hyväksytty tulos Ronillekin.

Koska mestariluokassa ei kisannut muita mäyräkoiria, niin tulos oli sitä myöten selvillä. Minut palkittiin paitsi mestariluokan parhaana mäyräkoirana, niin myös uutena rotumestarina 2019.

Kuva: Ottilia Leikkonen

Kuva: Ottilia Leikkonen

Roni oli kisan kakkonen ja kolmanneksi sijoittui voittajaluokassa kisannut lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira narttu Maya. Hän sai samalla myös RTK3:n eli ensi vuonna hän on varmaan haastamassa meidät mestariluokassa.

Kuva: Ottilia Leikkonen

Taxmania Ingenious "Lucy" rally-tokon Rotumestari 2019 (MES78/100)

Perinteinen palkintoposeeraus otettiin jo heti illalla Urhon ja Freddien luona, koska annettiin osa meidän palkinnoista heille, eikä näin ollen kannettu kaikkea tavaraa kotiin asti. Pokaalit toki tulivat kotihyllyyn. Tuo iso pokaali onkin vieläpä kiertopalkinto eli se täytyy vuoden päästä antaa seuraavalle mestarille.

Lauantai-iltaa vieteltiin rennosti Urhon ja Freddien luona. Käytiin yhdessä pienellä kävelyllä ja sieltä palatessa tapahtui pieni välikohtaus. Freddie on siis hieman pidättyväisempi tästä toisesta kaksikosta ja vaikka hän sietää melko hyvin toisia koiria, on hänen toisinaan osoitettava omat rajansa vieraille koirille. Niinpä kun Roni tuppautui vähän liian tuttavallisesti nuuskimaan Freddietä sisälle tultua, tulikin Freddie vähän äkäiseksi ja hän nuttuutti (toistamiseen) Ronia. Tällä kertaa hän vain hieman liioitteli räyhäänsä ja yhtäkkiä Ronikin ärähti takaisin. Emännät keskeyttivät rähinän alkuunsa ja kilttiin tapaansa Roni ei onneksi satuttanut Freddietä oikeasti vaan lähinnä painoi tassua tämän niskaan. Hetken päästä selvisi, miksi hyvähermoinen, nöyrä Roni suuttui: lattialle ja juomakuppiin ilmestyi verta! Freddie oli pikku hampaillaan repäissyt pienen vekin Ronin korvalehteen. Onneksi Emäntä sai puristamalla vuodon tyrehtymään nopeasti ja pienen puhdistusainekäsittelyn jälkeen ilta jatkui rauhallisesti eikä poikien välille jäänyt mitään pitkää vihaa.

Sunnuntaiaamuna mustat pojat mahtuivat jo samaan kuvaan, vaikkei aivan sietänyt vielä katsoa toista kohti.

Mini-Me!

Ennen lähtöä otettiin vielä yhteispotretti. Makkaran voima on ihmeellinen. Se sai meidät kaikki pysymään paikallaan kuvauksen ajan.

Roni 5v, Lucy 6v, Urho 8v ja Freddie 7v